Monteriggioni ja unohtamisen taito

Monteriggioni

Monteriggioni on pienen pieni kylä, noin 15 km Sienasta luoteeseen. Pienuudestaan huolimatta, se ei mikään mitätön kyläpahanen ole ollut historiassa. Paikka mainitaan mm. Dante:n Jumalaisessa näytelmässä. Siinä kuvataan, kuinka kylän tornit seisovat kuin ”lohikäärmeet vallihaudoissa vartioimassa”.

Oikeastaan on ihme, että Monteriggioni on säilynyt ikuisten kiistakumppaneiden Sienan ja Firenzen välissä elinvoimaisena tänne asti. Vielä suurempi ihme on, että kylän muurit ja kaikki 15 tornia ovat edelleen melko ehjiä. Nämä hyvin aikaa kestäneet, kylää ellipsin muotoisesti kiertävät puolustusrakennelmat, ovat joidenkin lähteiden mukaan parhaimmin säilyneet keskiaikaiset muurit maailmassa.

Kun astuin autosta, tulvahti vastaan huumaava laventelin, tinjamin ja rosmariinin tuoksu. Samalla tulvahti mieleen déjà vu. Olen ollut täällä ennenkin. On hämmentävää seistä parkkipaikalla, haistella ilmaa, katsella ympärilleen ja koittaa tavoittaa muistinsa syövereistä jotain sinne kadottamaansa.

Kyse ei lienee ollut siitä, että olisin vieraillut liian monessa Italian pienessä kylässä, ja ne kaikki olisivat olleet liikaa toistensa kaltaisia jäädäkseen mieleen. Vierailin Monteriggionissa keskiaikaisten markkinoiden aikaan, joten se kyllä erottui muista kylistä hyvin.

Luulatavasti muistini oli vain työntänyt ei niin tärkeät muistot alitajuisesti jonnekin taakse, ja edes kylän nimen lukeminen kartasta, tai kuvien katselu etukäteen, ei pystynyt tuomaan niitä mieleeni.

Kun kotiin tultuani rupesin asiaa kunnolla kaivelemaan, kyllä Monteriggionista löytyi muistoja menneeltä matkalta. Tai ainakin valokuvia.

Kylä kuin lapsuuden saduista

Muureille pääsee nousemaan turvallisesti portaita tai hissiä käyttäen kahdesta eri kohtaa, ja kävelemään pitkiä pätkiä metalliristikoiden päällä muuria seuraillen. Ristikot kuitenkin hieman myötäilevät jalan alla, joten kaltaselleni korkeita paikkoja pelkäävälle, tuo ei ollut pelkästään rentouttava kokemus.

Itse kylästä tulee mieleen lapsuuden sadut, joissa tultasyöksevät lohikäärmeet uhkaavat kuninkaita, ja ritarit ratsastavat pelotta pelastamaan kultatukkaisia neitoja torneista, peitset auringossa välkkyen.

Kylän keskusta on niin pieni, että jo muutama bussilastillinen turisteja pystyy sen täyttämään. Me kiersimme muureja auringossa ja söimme jäätelöt varjossa. Siinäpä oikeastaan kaikki.