Monteriggioni ja unohtamisen taito

Monteriggioni ja unohtamisen taito

heinäkuu 17, 2015

Luulet, että sinulla on muisti“,  kirjailija John Irving on sanonut, “mutta tosiasiassa muistilla on sinut“. Hyvänä päivänä muisti toimii kuin aulis palvelija, mutta kun tulee huono hetki, se vähät välittää pyynnöistämme.

Muisti on katoavainen ja hajamielinen, joskus luoksepääsemätön, epäluotettava alttiudessaan vaikutuksille, virhetulkinnoille ja vääristymille, sekä usein käsittämättömän itsepintainen. – Daniel Schahcter, Muistin seitsemän syntiä

IMG_1963

IMG_2005

Monteriggioni

Monteriggioni on pienen pieni kylä, noin 15 km Sienasta luoteeseen. Pienuudestaan huolimatta, se ei mikään mitätön kyläpahanen ole ollut historiassa. Paikka mainitaan mm. Dante:n Jumalaisessa näytelmässä. Siinä kuvataan, kuinka kylän tornit seisovat kuin “lohikäärmeet vallihaudoissa vartioimassa”.

Oikeastaan on ihme, että Monteriggioni on säilynyt ikuisten kiistakumppaneiden Sienan ja Firenzen välissä elinvoimaisena tänne asti. Vielä suurempi ihme on, että kylän muurit ja kaikki 15 tornia ovat edelleen melko ehjiä. Nämä hyvin aikaa kestäneet, kylää ellipsin muotoisesti kiertävät puolustusrakennelmat, ovat joidenkin lähteiden mukaan parhaimmin säilyneet keskiaikaiset muurit maailmassa.

Kun astuin autosta, tulvahti vastaan huumaava laventelin, tinjamin ja rosmariinin tuoksu. Samalla tulvahti mieleen déjà vu. Olen ollut täällä ennenkin. On hämmentävää seistä parkkipaikalla, haistella ilmaa, katsella ympärilleen ja koittaa tavoittaa muistinsa syövereistä jotain sinne kadottamaansa. Tiesin heti kenen kanssa olen paikalla ollut, sitä en tiedä varmasti vieläkään, miksi en heti muistanut.

IMG_1932

IMG_1928

Arvelen tietäväni miksi tämä muisto on kadonnut. Kyse ei ole siitä, että olisin vieraillut liian monessa Italian pienessä kylässä, ja ne kaikki olisivat olleet liikaa toistensa kaltaisia jäädäkseen mieleen. Vierailin Monteriggionissa keskiaikaisten markkinoiden aikaan, joten se kyllä erottui muista kylistä hyvin.

Kyse lienee siitä, että muisti työntää ikävät ja hankalat, ei niin tärkeät muistot alitajuisesti jonnekin taakse, ja edes kylän nimen lukeminen kartasta, tai kuvien katselu etukäteen, ei pystynyt tuomaan niitä mieleeni.

Kylässä itsessään ei ole ollut mitään negatiivista, vaan siinä tunnelmassa ja seurassa, jollaisen vallitessa ja jonka kanssa, siellä aikanani vierailin. Jos matkan yllä leijuu kireyden, epäluottamuksen ja kiistojen ilmapiiri, kauneinkaan maisema ei sitä voi korjata.

Kun kotiin tultuani rupesin asiaa kunnolla kaivelemaan, kyllä Monteriggionista löytyi myös positiivisia muistoja menneeltä matkalta. Tai ainakin valokuvia.

San gimiginano

IMG_0005

IMG_0097

Kylä kuin lapsuuden saduista

Muureille pääsee nousemaan turvallisesti portaita tai hissiä käyttäen kahdesta eri kohtaa, ja kävelemään pitkiä pätkiä metalliristikoiden päällä muuria seuraillen. Ristikot kuitenkin hieman myötäilevät jalan alla, joten kaltaselleni korkeita paikkoja pelkäävälle, tuo ei ollut pelkästään rentouttava kokemus.

Itse kylästä tulee mieleen lapsuuden sadut, joissa tultasyöksevät lohikäärmeet uhkaavat kuninkaita, ja ritarit ratsastavat pelotta pelastamaan kultatukkaisia neitoja torneista, peitset auringossa välkkyen.

Kylän keskusta on niin pieni, että jo muutama bussilastillinen turisteja pystyy sen täyttämään. Me kiersimme muureja auringossa ja söimme jäätelöt varjossa. Siinäpä oikeastaan kaikki.

Olen edelleen vähän hämääntynyt siitä, kuinka täydellisesti muistoistaan voi asioita kadottaa. En varmaan ole ainoa, jolla on näin käynyt. Olisi lohduttavaa kuulla, jos sinulla on vastaavia kokemuksia.

IMG_0136

IMG_0090

IMG_1974

 

 

 

  •  
  •  
  •  
  •  
0 comment

Leave a Comment