Minun ja hainhampaiden on muutettava – mutta minne?

by Anna

Minun on muutettava. Olen ollut tästä tietoinen jo alkusyksystä, mutta työnsin asian taka-alalle. Nyt kun Teppo on kuollut, tilanne on sellainen, että minun ei ole mitään järkeä pysyä nykyisessä asunnossa. Se on liian suuri ja liian kallis yhden ihmisen maksettavaksi.

Laskin on ollut kovassa käytössä, kun vertailuun ovat joutuneet vuokrakulut ja vastaavasti omistusasunnon hoito- ja rahoitusvastikkeet. Kyllä se siihen suuntaan rupeaa kääntymään, että ostaminen on järkevämpää. Samalla rahalla, jonka joutuisin laittamaan vuokraan, saan maksettua melko suurenkin hoitovastikkeen ja mahdollisen rahoitusvastikkeen.

Pohjoisessa on hyvä olla

Olen paljasjalkainen stadilainen, mutta vuodesta 2002 kasvanut kiinni Ouluun. Tai ehkäpä oikeammin, en yksin Ouluun, vaan koko pohjoissuomalaiseen ajatusmaailmaan. Olen turvassa täällä, kaukana luonnosta vieraantuneiden vihreiden sekopäisistä tempauksista ja osin vielä haittamaahanmuutosta, vaikkakin myös Oulussa on jo ikävästi näitä vastenmielisiä ongelmia,(muistanette mm. Oulun seksuaalirikokset 2018-2019).

Oulussa olen 18-vuoden aikana ehtinyt asua Kiikelissä, Toppilansaaren, Meri-Toppilan ja Toppilansalmen alueella. Jos minulla ei olisi kahta poikaa huollettavana (tai noh, toinen on kyllä jo 18-vuotias, mutta saanette kiinni ajatuksesta), voisin valita minkä tahansa kaupungin Suomesta tai miksei ulkomailtakin. Nyt kuitenkin pysyn Oulussa ja ei se ajatus tunnu lainkaan pahalta – päinvastoin. Täällä pohjoisessa on hyvä olla. Jos kaipaan sitä muodikasta “kansainvälistä sykettä”, en lähde Helsinkiin, vaan ihan kunnon metropoliin. Nyt vain pitää ratkaista tämä asuntokysymys.

Mikä sitten olisi oikea alue – kas siinä pulma?

Asunnon etsintää helpottaisi, mikäli minulla olisi suuria intohimoja asunnon hankintaan. Se on kuitenkin vielä hieman hakusessa. Yritän karsia pois kaikki hullutukset, yliampuvan arkkitehtuurin ja muut muka lisäarvoa (menoja ja virheitä) tuottavat kotkotukset, kuten laajat yhteistilat tai kattopuutarhat ja pyrin keskittymään tylsästi järkeviin, toimiviin, sekä kustannustehokkaisiin ratkaisuihin.

Oman lisäongelmansa muodostaa autoni. Wanhalle rouvalle, eli viherpiiperöiden paheksumalle isolle diesel Audilleni, on saatava koti myös. Jos huoneiston yhteydessä ei ole hankittavissa suojattua autopaikkaa, ei se tule vaihtoehtona kysymykseenkään. Sen verran “kermaperse” tässä asiassa olen, että en autoani hangesta kaivamaan aamuisin ala. Näin ollen esim. viehättävä Toivoniemi ja Koskikeskuksen alue karsiutuivat heti pois.

Keskustan syke houkutti myös hetken, mutta kuunneltuani liikenteen ääniä, mieli muuttui nopeasti. Jos ison tien varteen asettuisi, asunnon pitäisi sijaita todella ylhäällä, jotta meteli vaimenisi. Yläkerroksissa olevat asunnot taas maksavat ymmärrettävästi enemmän, kuin pohjakerrokset. Yllätyin, kuinka suuri ero voi ollakaan.

Ajeltuani Oulun ristiin ja rastiin, tulin siihen tulokseen, että uusi asunto tulee löytyä Tuiran ja Koskelan suuralueilta. Kohtasin kuitenkin ärsyttävän ongelman. Alueen asuntokanta on joko kovin vanhaa ja ei houkuttelevaa, tai sitten uudistuotantokohteita, joissa hinnat ovat hyvin suolaisia. Olisi kiva nyt juuri saada se Lotto-voitto.

Osin näissä kaupunginosissa on myös sellaisia alueita, joiden lähelle en todellakaan halua. Kaikkialla kaupungissa voi tietenkin olla häiriöitä, mutta jos alueella on jo tietynlainen maine, en sinne väkisin hankkiudu. Olen vuosia asunut mm. Meri-Toppilasta, jossa lähitalon kuudennesta kerroksesta voi lentää alas vuoroin televisio, vuoroin somali (tapaus vuonna 2012 ). Kaksi asuntoa Tuirasta karsiutui myös pois ihan jo tiedossa olevien häiriöiden takia. Tuiran uimarannan läheisyydessä olevat kohteet tarjottiin jopa jokinäkymin, mutta tiedän, että kesäkuukausina alue on yksi suuri bilepaikka 24/7.

Ouluun kaavailtu uusi Asuntomessualue rakentuu Hartaanselälle ja tämä tuo luonnollisesti aikanaan lisää mielenkiintoisia kohteita myyntiin. Muutaman mahdollisen asunnon kohdalla messut sekoittivat nyt kuitenkin asian täysin. Jos asuntoon on hinnoiteltu mukaan näkymä Hartaanselän uomaan, niin kuka ostaa huoneiston, kun varmuutta ei ole siitä, mikä tornitalo siihen eteen voi Asuntomessujen myötä nousta? Ei kiitos.

Etsintä jatkuu. Toivottakaa onnea.

Aivan liikaa tavaraa 🙁

Osana tätä tulevan muuton valmistelua, olen raivannut kellarikomeroa. Miten paljon tavaraa ihminen on voinutkaan haalia vuosien saatossa? Eteen tulee laatikoita, jotka olen pakannut vuonna 2010 ja ne ovat olleet siitä asti avaamattomia. Näitä tuskin tarvitsen enää.

Tavarasta eroon pääseminen järkevästi on yllättävän vaikeaa. Vaatteiden kohdalla asia on selkeä. Jos vaate on täysin ehjä ja puhdas, sen voi kierrättää. Muu on lumppua/sekajätettä ja sitä on turha laittaa kenellekään muulle haitaksi. Poikien harrastusvälineen ja ehjät toppavaatteet menivät Hope:lle, aikuisten käyttökuntoiset vaatteet ja kengät Kierrätyskeskukseen. Osan kalleimmista, mutta tarpeettomista vaatteista ja laukuistani olen laittanut myyntiin Emmy:n kautta. Mutta siti tavaraa on vielä aivan liikaa, joten homma jatkuu. En enää halua langeta siihen ansaan, että lähden välivarastoimaan jotain tarpeetonta, vaan muuton piiriin pääsee vain se irtaimisto, jota oikeasti tarvitsen.

* Kansikuva liittyy elukoihin, jotka muuttavat kanssani. Isoisäni oli merillä koko ikänsä ja toi kaukaisista maista outoja asioita, kuten kaimaanin, kilpikonnan, hainhampaat, sapelin, käärmeennahkoja, outoja vaatteita, mausteita ja elävän apinan. Apina oli nimeltään Moko. Se asui Helsingin Sturenkadulla hetkisen, mutta muutti sitten mummoni vaatimuksesta Korkeasaareen (mummo ei kestänyt, kun apina kiipeili verhotangoissa). Apina on siis kuollut, mutta nämä muut perintöelukat seuraavat nyt minua asunnosta toiseen.

4 comments

4 comments

Maisemaonnellinen Johanna 2 joulukuun, 2020 - 7:17 pm

Artikkelikuvasi loksautti leukani. Ajattelin jo hetken, että onpa teillä ollut hieman erikoinen maku matkamuistojen suhteen… Mutta selvisihän se sitten tuosta lopusta, että merikarhu-isoisän perintöä ovat. Ja olisihan se heti pitänyt ymmärtää, sillä CITES-sopimus on tehnyt todennäköisesti monien noiden lajien tuonnin laittomaksi jo vuosia sitten.

Sun kannattaisi jakaa linkki Emmyn myyntitiliisi, sikäli jos se mahdollista? Moni lukijasi kävisi varmasti katsomassa, mä ainakin. Olen käyttänyt Emmyä itsekin, ostanut sieltä jopa kahdet täysin käyttämättömät, ihan uudenveroiset kengät 🙂

Reply
Anna 4 joulukuun, 2020 - 7:56 am

Kiitos Johanna

Heh, ehkäpä nuo olisi jääneet tulliin minulla 😀 Nyt nämä elukat kulkee mulla muuttokuormassa aina osoitteesta toiseen… Mun lapsilla on onneksi helpompaa omien matkamuistojeni kanssa sitten aikanaan. En ole tuonut kuin magneetteja ja niitäkään en oikeastaan enää vime vuosina lainkaan.

Hyvä idea. Pitääpä laittaa linkki, heti kun ne tavarat Emmyyn tulevat julki.

Reply
Tarja 1 joulukuun, 2020 - 6:20 pm

Minkälaisessa asunnossa asut tällä hetkellä? Vuokralla vai omistusasunnossa?
Tänään nimittäin laskeskelin vanhan, oman, omakotitalon asumistuskustannuksia ja vertasin niitä vuokralla asumiseen.

Mulle oli yllätys, että omakotitalon kustannukset ovat vain noin 200€/kk (siis jos omistaa velattoman talon) ja erään tuttavan (poikamies) asumiskustannukset vuokralla yksiössä ovat 500€/kk.

Jos vanhan omakotitalon myy, niin hinta on 100000€. Sillä rahalla ei voi ostaa hyvää kerrostalokaksiota. Siis ainoa vaihtoehto olisi mennä vuokralle.

Ehkäpä kannattaa jäädä asumaan vanhaan omakotitaloon!

Reply
Anna 1 joulukuun, 2020 - 7:44 pm

Kiitos Tarja

Kyllä se taitaa uusi asunto kallistua omistusasunnon puolelle. Vuokrataso on Oulussa karannut melko älyttömäksi vapailla markkinoilla.

Asumismuoto lienee kerrostalo edelleen. Olen kuullut ihan samaa muiltakin omakotitaloasukkailta, eli että jos talo on kunnossa ja velaton, niin eipä se nyt välttämättä paljoa kuukaudessa vie rahaa.

Reply

Leave a Comment