Mandalayn lähialueet | Amarapura ja Sagaing mahtuvat retkiohjelmaan Mandalayn temppeleiden kanssa
Mandalayn lähialueet Amarapura, Sagaing ja kuuluisa U Bein Bridge, sekä itse Mandalayn kohteet mahtuvat samalle päivälle, mikäli pitää reipasta tahtia yllä.
Amarapura ja Sagaing ovat Burman entisiä pääkaupunkeja ja sijaitsevat lähellä Mandalayta. Amarapuran turistikohteet sijoittuvat Mandalaystä noin 10 km pohjoiseen. U Bein Bridge sijaitsee myös Amarapurassa, vaikkakin se usein esitetään omana paikkanaan. Sagaingin kiinnostavat temppelit ja näköalapaikat taas löytyvät Mandalaysta noin 20 km etelään.
Mandalayn lähialueet | Retki kannattaa suunnitella omannäköiseksi
En ottanut valmista retkipakettia, vaan valitsin itse kohteet joihin halusin mennä. Valmiissa retkipaketeissa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta mm. Amarapurassa sijaitseva erittäin suosittu Mahagandayon Monastery vaikuttaa enemmänkin eläintarhalta, kuin uskonnolliselta paikalta. Ideana on siis mennä pällistelemään, kuinka munkit ja nunnat saapuvat luostarista kulkueina kadulle hakemaan lounasta.
Kaikki retkiin tungetut työpajat (lehtikulta, silkki, puukaiverrus ym.) ja ostospaikat olivat minulle no-no. Jos kaupungissa viettää vain kaksi yötä, ei ehkäpä ole järkevää ”tuhlata” aikaansa moisiin.
Päivässä ehtisi käydä periaatteessa myös kolmannessa entisessä pääkaupungissa, joka on Innwa (Awa). Tämä saarikohde jäi pois omalta listaltani, sillä luin juttuja siellä kulkemiseen käytettävien hevosten huonosta kohtelusta.
Mandalayn lähialueet | Amarapura, Mahamuni Buddha ”lihoo” joka päivä
Mahamuni Buddha on kaikkein kunnioitetuin Buddhan patsas Myanmarissa. Patsas on 1100-luvulta ja se on vaeltanut paikasta toiseen vuosisatojen aikana. Paloissa, koska kokonaisena sitä ei voi liikuttaa. Patsas siirrettiin Amarapuraan, silloisen Burman pääkaupunkiin, vuonna 1785.
Nelimetrinen Mahamuni Buddha on suljettu pieneen pagodaan, johon pääsy on vain miehillä. Buddha painaa nykyisin noin 6500 kg ja lihoo jatkuvasti. Sitä peittää yli 15 cm kultakerros, joka kasvaa palvojien kiinnittäessä siihen päivittäin tuhansittan pieniä lehtikultalevyjä. Jäi epäselväksi paljonko lehtikultalevy maksoi, sillä kaikki tekstit olivat ”haltijakielellä” (Myanmarin kirjoitusasu muistuttaa oikeasti ns. haltijakieltä.) En voinut olla miettimättä päivää, jolloin pagodan seinät tulevat vastaan. Mitä sitten tehdään?
Koska tämä Buddha on muista patsaista poiketen ”elävä”, sen kasvot pestään ja hampaat harjataan joka aamu klo 4. Kuvakaappaus videolta, jossa hampaita harjataan, on tuossa alla kuvien joukossa. Pesu suoritetaan pyhiiinvaeltajien lahjoittamilla pyyhkeillä, jotka palautetaan rituaalin jälkeen omistajilleen. Arvatenkin kyseinen pyyhe sijoitetaan arvopaikalle kotipyhäkössä. Sekä aamupesua, että lehtikultalevyjen kiinnitystä voi seurata näytöiltä ympäri temppeliä.
Mahamuni Buddha on kokenut paitsi siirtoja, myös kaikenlaista muutakin vaivaa. Se on mm. palanut vuosina 1879 ja 1884. Vuonna 1996 Buddha parka joutui keskelle selkkausta, kun rakennuksen restauroinnin yhteydessä burmalaiset sotilaat ”unohtivat” lukita temppelin portit yöksi. Varkaat porasivat Buddhan mahaan reiän etsiessään legendan mukaan patsaan sisään piilotettuja jalokiviä. Kun tieto levisi kaupunkilaisten keskuuteen, tuloksena oli suuri mellakka.
Sotilasjuntta ratkaisi asian syöttämällä julkisuuteen tietoa, että muslimimies olisi brutaalisti raiskannut buddhalaisen nuoren tytön. Kansalaiset unohtivat Buddhan mahassa olevan reiän ja keskittyivät jahtaamaan muslimeita. Mitään raiskausta ei siis koskaan tapahtunut, ja epäselväksi jäi myös se, löysivätkö varkaat timantteja.
Temppelistä löytyy myös oma suuri siipensä, josta voi ostaa Madamuni Buddhaan liittyviä matkamuistoja, sekä ihan perinteistä turistikrääsää.
Voi olla, että tänne olisi pitänyt maksaa pääsymaksu. Kuljettajani kuitenkin ohjasi minut sisään jostain sivuportista ja tupsahdin käytännössä heti pääpagodan luo. Alueella näytti olevan myös buddhalaisuuden historiaa ja levinneisyyttä käsittelevä museo, jos sellaisesta on kiinnostunut.
Mandalayn lähialueet | Amarapura, Mahar Wai Yan Bon Thar Monastery
Mahar Wai Yan Bon Thar Monastery on päässyt jo hieman huonoon kuntoon. Toistaiseksi sen 28 000 puukaiverrusta kattorakenteissa puolustautuvat kuitenkin aikaa vastaan. Sisätiloihiin ei päässyt lainkaan ja muutenkin koko luostari tuntui hylätyltä. Pulunkakkaa (ja koiran vastaavaa) oli päässyt kertymään kulkureiteille jo melkoiset määrät.
Luostarin sisällä sijaitsevassa museossa pitäisi olla esillä yli 500 Buddhan kuvaa ja palmunlehdille tehtyjä uskonnollisia kirjoituksia. En tiedä missä nämä olivat, eikä tiennyt kukaan muukaan. Paikka kuitenkin oli oikea.
Väärän informaation saaminen on Myanmarin nähtävyyksien kohdalla varsin tavallista. Maa muuttuu hurjaa vauhtia ja netissä olevat esittelyt eivät pysy vauhdissa mukana.
Sagaing, Bonus-temppeli
Sagaingin kukkuloille suunnatessa kuljettaja kysyi, haluaisinko nähdä yhden pienen, kauniin ja harvemmin vieraillun temppelin? No tietenkin, ja niinpä kurvasimme kauniille metsäaukiolle. Se perimmäinen syy ehdotukseen selvisi kuitenkin nopeasti, kun kuski paineli menemään metsikköön vessapaperirullan kanssa.
Pagoda osoittautui kauniiksi, tosin pikaista kunnostusta vaativaksi. Jos aiemmissa kohteissa oli haittana ollut vain pulunkakka, niin nyt sai oikeasti katsoa, mihin jalkansa uskalsi laskea. Lattia oli täynnä lahoja lankkuja, puunsälöjä, sekä pystyyn nousseita nauloja.
Mandalayn lähialueet | Sagaing Hill, Soon U Ponya Shin Pagoda. Karkkivärejä ja komeita maisemia
Soon U Ponya Shin Pagoda sijaitsee Nga Pha -kukkulan huipulla, yli 600 metrin korkeudessa, ja sen terasseilta avautuvat upeat näkymät Iravadi -joelle ja jokisuistoon, sekä Sagaing-kukkuloille.
Soon U Ponya Shin Pagoda oli yksi värikkäimmistä koskaan näkemistäni temppeleistä. Lattian karkkisävyiset mosaiikkilaatat ja pylväiden värivalinnat olivat suomalaisen silmiin enemmän kuin tyttömäisiä. Kun vielä Buddhan patsaita vartioivat suuret pronssiset sammakot ja kaniini, oli olo hieman kuin Liisalla Ihmemaassa.
Sammakot selittyvät sillä, että kukkula, jolla pagoda sijaitsee, muistuttaa sammakkoa (Nga Pha -kukkula = viisi sammakkoa kukkula). Kaniinista ei löytynyt mitään infoa. U Ponya pagodan nimessä taas merkitsee valtakunnan ministeriä vuodelta 1312. Tämä suuresti kunnioitettu ministeri sai yliluonnolliset voimat ja lensi Sagaingista Himalajalle (ja ilmeisesti myös takaisin). Syy tähän lentoon ei minulle koskaan selvinnyt.
Temppelissä peritään kameramaksua, joka on 300 MMK (0,20€).
Mandalayn lähialueet | U Bein Bridge on toki pitkä, mutta päivänvalossa aika tylsä
U Bein Bridge on 1,2 km pitkä, tiikistä valmistettu silta. Se ylittää Taung Tha Man -järven ja on sadekaudella paikallisille edelleen tärkeä kulkuväylä. U Bein Bridge on myös yksi Mandalayn tärkeimpiä turistikohteita, josta on julkaistu toinen toistaan upeampia kuvia mm. Instagramissa. Usein kuvat on kansikuvan tavoin värjätty oransseiksi. Siltaa pitäisi oikeaoppisesti saapua kuvaamaan auringonlaskun aikaan tai aamuvarhaisella ja kokemuksen tulisi olla #maaginen ja #epic.
Voin olla ilonpilaaja, mutta epäilen vahvasti ettei sillasta saa kovinkaan helposti tunnelmallista kuvaa, jossa munkkien kaavut piirtyisivät auringonlaskua vasten tummina siluetteina. Jokaisella munkilla, jonka sillalla näin, oli nimittäin ihan oma kamera kädessä. He olivat turisteja siinä missä minäkin, ja ottamassa selfieitä sillalla.
Jos silta olikin vähän ”no joo”, niin ainahan omaa vierailua voi piristää heittäytymällä seurailemaan muita. Itse päädyin lopulta kuvailemaan siltaa sen alapuolelta, ja katselemaan paikallisten kalastajien ja viljelijöiden touhuja. Paikalla oli myös luokkaretkeläisiä, joista tytöt alkoivat välittömästi kiljumaan, kun näkivät kameran liikahtavankaan heidän suuntaan. Rannassa leikkivät lapset taas äityivät heittelemään minua mutakokkareilla. Sillan alle pamahti myös hääkuvausryhmä, joka viritti muutamassa minuutissa tyllit ja kukat kiinni sillan pilareihin, hääparin pilareiden väliin ja avustajan ripottelemaan sillalta jotain kiiltävää alas.
U Bein Bridgen rakentaminen aloitettiin 1849 ja alunperin siihen käytettiin paaluja, jotka olivat peräisin Inwan kuninkaallisesta palatsista. Nykyisin sillan 1086 pilareista osa on korvattu betonisilla. Kuvista näkee hyvin, että betonipilareiden määrä on jo ainakin sillan alkupäässä suuri. Jos turistiviranomaiset olisivat fiksuja, he pitäisivät huolen siitä, että silta pysyisi oikeasti tiikkisenä myös tulevaisuudessa.
U Bein Bridge on kaarevan muotoinen ja sitä rytmittää neljä paviljonkia. Suurin osa turisteista kulkee kuumuudessa vain toiselle paviljongille saakka ja kääntyy takaisin. Zoomailin pitkällä kameranputkella vastarantaa, mutta siellä ei nopeasti katsoen näkynyt mitään kiinnostavaa. Lähinnä näin tehtaita ja sotkuista rantapenkkaa. Tiedustelin varmuuden vuoksi vielä kuljettajaltani, kannattaisiko silta kävellä päästä päähän? Hän katsoi minua kuin hullua. Siltaa kuuluu kuvata, ei kävellä!
Muista asiallinen pukeutuminen
Temppelivierailuilla tulee pukeutua asiallisesti. Jalkoihin kannattaa laittaa kengät, jotka saa potkittua helposti pois ja sujautettua takaisin jalkaan seisten. Penkkejä ei liiemmin ollut tarjolla. Kaikki vierailut tehdään paljasjaloin ja sääntö koskee yleensä koko temppelialuetta, ei vaan sisätiloja. Jalkapohjat likaantuvat aivan varmasti päivän aikana mustaksi.
Mandalayn kaupungin alueella sijaitsevat vierailemani kohteet on esitelty aikaisemmassa kirjoituksessa, jonka voit lukea tuosta alta.
2 comments
Vaikka silta auringonlaskun aikaan – ja paikallisena loma-aikana – olikin ruuhkainen, niin rannalta (tai veneestä) sitä pääsi kivasti katsomaan/kuvailemaan, enkä ruuhkien takiakaan olisi missään tapauksessa halunnut jättää sitä näkemättä, kun nyt Mandalayssa kerran olin.
En myöskään ehkä suhtautuisi vaikka lehtikultapajoihin ihan noin negatiivisesti (paitsi ehkä sitten juuri ajanpuutteesta) – se lehtikulta kun oli sen verran paljon esillä monen Myanmarin temppelin yhteydessä, että minusta oli ihan mielenkiintoista nähdä miten sitä hakataan perinteisin menetelmin aina ohuemmaksi ja ohuemmaksi vaihe vaiheelta.
Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Täytyy todeta tuosta U-Beinin sillasta että ainakin tänä aamuna siellä ei ollut muita turisteja ja sillalla todella kulki munkkeja hakemaan ruokaa toisen puolen kylästä. Saimme upeat kuvat ilman ihmisiä ja yhden munkin kulkiessa siitä. Eli onneksi jotain aitoa näyttää sillassa kuitenkin olevan. Toisella rannalla oli muutamia turisteja kun palasimme, mutta oppaamme vei meidät sillan puolivälistä alas joen penkereelle, ravintolan pihaan. Sieltä saimme upeat maisemat tyhjälle sillalle.