Lyon ja ruoka – Hyvä bouchon tarjoilee vasikanpäätä | Ranskassa hyvin syöminen ei aina ole selviö. Ei etenkään, jos matkailee alueilla, jossa on paljon turismia. Veikkaan, että moni on pettynyt ruuan laatuun, sekä köyhtynyt aivan liikaa Pariisissa syödessään.
Gourmet-matkailijan kannattaakin suunnata Lyoniin, sillä tätä kaupunkia ei turhaan kutsuta Ranskan, (ellei jopa koko maailman) gourmet-pääkaupungiksi. Ravintoloiden taso on huikea. Ne joutuvat Lyonissa tekemään tosissaan töitä saadakseen vuosikymmeniä moitteettomiin aterioihin tottuneet nirppanokkaiset kaupunkilaiset pysymään tyytyväisinä asiakkainaan. Jopa hotellit panostavat vieraidensa vatsan täyttämiseen aivan eri tasolla, kuin muualla Ranskassa.
Lyon ja ruoka – Hyvä bouchon on kaupungin matkailuvaltti
Lyon tekee kaupunkina kaikkensa, jotta sen nimi yhdistettäisiin hyvään ruokaan. Etenkin Paul Bocusen nimestä otetaan hyöty irti. Turistitoimistossa pääsee poseeraamaan herran viereen ja miehen nimi esiintyy “kaikkialla”. Paul Bocuse onkin kiistämättä gastronomian paavi, ja todellinen ranskalaisen ruokakulttuurin ruumiillistuma.
Ruokaturistin ei kuitenkaan tarvitse maksaa 300 euroa Michelin-ravintoloiden menuista, vaan lyonilainen bistro, eli bouchon takaa makunautinnon ilman, että koko matkakassa hupenee yhteen illalliseen.
Lyon ja ruoka – Hyvä bouchon on äitien luoma ruokataivas
Lyonilainen bistro eli ”bouchon” on vanha kansankuppila. Nykyisin bouchonit tarjoilevat edelleen alueen perinneruokia, hyvin pitkälle oman provinssin raaka-aineista valmistettuna.
Bouchonit syntyivät Lyoniin, kun vuonna 1929 Wall Streetin pörssiromahduksen laineet löivät myös Ranskan talouselämään ja monet perheet joutuivat luopumaan palkkalistoillaan olleista kokeistaan. Lyon oli tuolloin erittäin vauras kaupunki (ja on edelleen), joten oma kokki yksityistaloudessa ei ollut mikään erikoisuus. Työttömiksi jäi suuri joukko nuoria naisia, jotka perustivat omia ravintoloitaan pitkin Lyonia.
Nämä naiset valmistivat ravintoloissaan sitä samaa perinteistä ruokaa, mitä olivat aikanaan valmistaneet työnantajaperheilleen. He hyödynsivät eläimestä saatavia osia “saparosta kärsään”. Kun toinen maailmansota alkoi, ihmisille tuli entistä tärkeämmäksi voida nauttia ns. “lohturuokaa”. Siis ruokaa, joka toi mieleen onnellisia muistoja aikaisemmilta vuosilta. Ruokaa, joka oli kuin “äidin tekemää”.
Lyon ja ruoka – Hyvä bouchon voi vaatia pöytävarauksen
Ranskalaiset ovat ruuan suhteen melko konservatiiveja ja liha, sekä sisäelimet ovatkin ranskalaisen keittiön kulmakiviä. Porkkananpurijoiden tai Animalian huutelut hanhenmaksan tai maitovasikanlihan ällöttävyydesta ja epäeettisyydestä, eivät ole niin kovin hyvin uponneet ranskalaisiin. Bouchonien menut ovatkin osin suomalaiselle melko eksoottisia. Juoksutusmahaa, vasikanpäätä tai sammakonreisiä kun harvemmin näkee Suomessa edes kauppahallissa myynnissä.
Bouchonit ovat erittäin suosittuja edelleen. Parhaimpiin on syytä varata pöytä lounaallekin. Ne myös noudattavat tiukasti ruoka-aikoja. Lounas tarjoillaan klo 12-14.30 ja illallista saa klo 19 alkaen. Usein illasta on kaksi kattausta.
Toiset paikat, kuten alempana esitelty Daniel& Denise ovat vielä tiukempia aukioloaikojen suhteen. Sunnuntai ja maanantai ollaan kiinni ja ti-pe ruokaa saa 12.00 – 13.30 ja 19.30 – 21.30. Ei ihme, että etenkin amerikkalaiset valittavat TripAdvisorissa useiden bouchoneiden kohdalla tarjoilun olleen heille liian nopeaa. Bouchoniin ei tulla istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan, vaan ruokailemaan.
Jos et ehdi lounaalle, edessä on neljän tunnin kärvistely. Hyvää nälkää ei kannata tuhota kokonaan millään hampurilaisella, vaan sitä kannattaa siirtää eteenpäin Boulangerie-Patisseries -linjalla. Kahviloita, leipomoita ja herkkukauppoja Lyonista todellakin löytyy joka kulmasta. Hämmästyksekseni muuten ranskalaiset marjaleivonnaiset eivät olleet kovinkaan makeita, vaan omaan suuhuni jopa hieman kirpeitä.
Lyon ja ruoka – Hyvä bouchon pitää vasikanpäätä listalla
Ravintolan valitseminen oli ”hankalaa”, mutta hauskaa hommaa. Me valitsimme ravintolat tarjottavien ruokien perusteella. Jos listalla on Tête de veau, uskoimme, että ravintolan lihamestarilla, kuten myös kokilla, oli riittävästi alan osaamista.
Tête de veau valmistaminen perustuu 5-7 tunnin keittämiseen miedolla lämmöllä ja huolellisuuteen. Vasikanpäätä ei yksinkertaisesti voi tarjoilla liian raakana asiakkaalle. Pään on oltava läpikypsää, mutta pysyttävä vielä kasassa. Keittämisen jälkeen pää jäähdytetään täysin ja leikataan vasta sitten annospaloiksi. Yhdestä päästä saadaan 7-9 annosta.
Lyonissa on pelkästään Tripadvisorin sivuilla yli 3000 ravintolaa, joten kaikkea mahdollista löytyy. Myös katuruokaa kannattaa kokeilla. Mm. Libanonilaisen herran grillikana tarjoiltiin oliivi-tomaatti-chili-kastikkeessa. Tämä versio oli siis aivan järisyttävän hyvä ja K-kaupan grillikana kelpaa tuon jälkeen enää Caesar-salaattiin. Tuo libanonilainen katugrillikana löytyi 3. kaupunginosasta, jossa on paljon etnisiä keittiöitä.
Mikäli ravintolassa käynti ei mahdu aikatauluun, käy ainakin paikallisessa marketissa tai kauppahallissa. Ranskalaisten kotiseutuylpeys tulee loistavasti esille jopa markettien esillepanossa. Oman alueen tuotteet on aina merkitty erityisen selvästi.
Lyon ja ruoka – Hyvä bouchon | Tässä kaksi ehdotusta | Brasserie Leon de Lyon, sijalla 344/3022
Brasserie Leon de Lyon on osa Des Bistrots de Cuisiniers à Lyon ravintoloita. Tämä ravintola sijaitsi vallan viehättävällä sivukadulla, osoiteessa 1 Rue Pleney. Näitä Jean-Paul LaComben ravintoloita on 3 kappaletta Lyonin alueella. Yksi niistä (Le Bistrot de Lyon) sijaitsee käsittääkseni toisessa Lyonin kuuluisista ”muraalitaloista”, mutta tämä ravintola ei ole saanut yhtä hyviä arvioita ruokailijoilta.
Vaanimme ravintolan avautumista läheiseltä terassilta ja istahdimme ulos pöytään heti klo 19. Klo 19.30 ravintola käännytti pois jo asiakkaita, joilla ei ollut pöytävarausta. Ruuaksi vasikanpäätä, maalaiskananpoikaa ja carpacciota. Hinta n. 40 euroa juomineen.
Restaurants Daniel & Denise Crequi, sijalla 243/3022
Tällä ketjulla on kolme ravintolaa Lyonissa ja yksi niistä sijaitsee Lyonin vanhassakaupungissa. Älä mene siihen, vaan suuntaa mielummin Part Dieu -rautatieaseman alueella sijaitsevaan ravintolaan. Tämä siksi, että bisnesalueella sijaitseva ravintola sijoittuu arvosteluissa huomattavasti paremmin, kuin vanhankaupungin ”turistialueella” sijaitseva.
Älä myöskään tilaa lounaslistalta , vaan valitse suoraan menusta, vaikkakin se nostaa hintaa. Vieressämme ollut ”pankkiirin” näköinen herra palautti lounasannoksen tyytymättömänä takaisin keittiöön ja verrattuna À la carte tilauksiin lounasannokset eivät tosiaankaan olleet kummoisen oloisia.
Restaurants Daniel & Denise Crequi oli niin suosittu, että jouduimme yrittämään kahtena eri päivänä, ennen kuin lounaspöytä järjestyi. Paikka ei ole kaikista edullisin. Vasikanpäätä, Bressen-kanaa* sienien kera ja vasikanmaksaa lisukkeineen. Lounas juomineen 70€.
Ruoka-aineiden tuottajiin kiinnitetään paljon huomiota ja alla olevissa kuvissa näkeekin, kuinka huolellisesti jokainen tuottaja on nimetty ja esitelty.
*Bressen sinijalkainen kana saa syödä vain maissia, viljaa ja maitoa. Sillä on isot, rasvaiset ja tummalihaiset koivet ja se on maailman ainut AOC alkuperäissuojattu kana. Bressen-kanat kasvavat Bressen provinssissa (suurin piirtein Dijonin, Lyonin ja Geneven rajaamalla alueella). Kana on todellinen ruokamaailman Rolls-Royce kana. Suomessa olen nähnyt näitä kanoja myynnissä hintaa 35-40 euroa kappale.
Kun kana on ensin kirmaillut 4 kuukautta ulkona, se siirretään pimennettyyn tilaan, jossa syötäväksi tarjoillaan vain maissia ja maitoa. Huom! Kanoja ei pakkosyötetä. Kanoja lihotetaan kaksi viikkoa kunnes niiden vähimmäispaino on 1,2 kg. Kalleimpia kanoja ruokitaan neljän viikon ajan ja kanan paino voi nousta jopa kolmeen kiloon. Kun kana on teurastettu, se kiedotaan tiukasti kankaaseen, jotta sen kallisarvoinen rasva varmasti säilyy hyvänä. Jokaisella kanalla on vasemmassa jalassaan metallinen rengas, josta selviää tuottajan nimi.
10 comments
[…] Tituleraan itseäni jonkin sortin kulinaristiksi, mutta ymmärrän myös asiakkaiden ja aukioloaikojen asettamat realiteetit. MSC Bellissiman liki läpi vuorokauden aukiolevassa buffetissa ruokaa valmistetaan tuhansille matkustajille, jotka edustavat makutottumuksineen kymmeniä eri kansalaisuuksia. Näin ollen hyväksyn muoviset lautaset, varovaisen maustamisen (lisää mausteita voi aina laittaa, mutta pois niitä ei voi ottaa) ja tiettyjen perusruokien yliedustuksen olosuhteiden sanelemana käytäntönä. Buffet oli – ei nyt loistava, mutta erittäin hyvä. […]
Nyt on taas kerran tehty kunnon taustatyötä tutkimusretkelle Lyonin ruokakulttuurista! Eipä ole itse vasikanpäätä tullut maistettua eikä ihan ekana tulisi mieleenkään, ennen kuin tuntee kaupungin ruokahistoriaa. Lyon kyllä on todella varteenotettava vaihtoehto kaupunkilomalle, siellä ei ainakaan pääse nälkä yllättämään. Tuli nälkä jo pelkästään lukiessa…
P.S. Upea kuva Teposta!
Voi ei mikä makumatka! Yksi elämäni parhaista ruoka-annoksista on ollut Beef bourguignon ranskalaisessa opetusravintolassa jonne vein omia oppilaitani työharjoitteluun. Ja huom. ruoka oli opiskelijoiden valmistamaa. Koulu sijaitsi Nantesissa jossa oli myös aivan ihania suklaakauppoja. Ranskalainen ruokahan on ihan klassikko, eikä syyttä. Joskus olisi upeaa päästä sellaiselle useampien viikkojen kestävälle ruoka- ja viinimatkalle Ranskaan jossa kierrettäisiin maa läpikotaisin.
Kiitos Paula
Nantes on vielä käymättä. Haaveilen edelleen Bordeauxin kierroksesta, jolloin Nantes tulisi hyvin reitille myös!
Rakastan Ranskaa, enimmäkseen juuri ruoan takia. Se ei vain yksinkertaisesti ole pettänyt missään: ei Pariisissa eikä maaseudulla. Ja parasta ovat ehkä juurikin nuo kaikki ihanat kauppahallit ja juustolaarit. Lyonissa emme ole vielä käyneet, mutta haavelistalla se tietysti on…. Nam. <3
Kiitor Sarrrri
Kauppahallit ovat uskomattomia, mutta niin myös suuret marketit. On yksinkertaisesti päästävä johonkin suureen Carrefouriin tutkimaan hyllyjä.
Tämä oli kyllä mainio postaus ja nyt harmittaa, että ensi perjantain matka suuntautuu juuri sinne Pariisiin, eikä Lyoniin. 😀 Mun mielestä nämä ruokajutut ovat kivoja matkailuaiheiden ohessa, näitä lisää!
Kiitos Mira
Eipä siinä Pariisissakaan mitään ”vikaa” ole, itse vain tykkään enemmän seikkailla Ranskaa ristiin rastiin : )
Täytyy sanoa, että rakastan blogisi ruokajuttuja! Näistä nousee vesi kielelle ja saa iloa, vaikka ei välttämättä koskaan menisi itse noihin ravintoloihin. Tykkään myös, että kuvissasi näkyy ruoka-annokset selvästi eikä välttämättä muita ihmisiä syömässä yms. Tuo kana näyttää niin voimaisen herkulliselta!
Kiitos Sandra
Ei musta ruokabloggaajaa saa, mutta ruokajuttujen kirjoittaminen on kivaa. Välillä toisin muistan annoksen kuvaamisen vasta sitten, kun se on jo syöty 😀