Lucca
Luccasta kerrotaan matkaoppaissa kolme asiaa: muuri, tornit ja Puccini. Nuo tiivistävätkin Luccan nähtävyydet hyvin yhteen. Näiden lisäksi kaupungista löytyy takorautaisia ikkunasuojia, koristeellisia parvekkeita, upeita kenkäkauppoja, kauniita kirkkoja, huimaavia kukkaistutuksia, herkkukauppoja ja tietenkin terasseja ja ravintoloita.
Muista Toscanan kaupungeista poiketen Lucca on tasainen, ja sen kadut on kivetty kauniilla kivilaatoilla. Siksi monet vuokraavatkin kaupungissa pyörän liikkumista varten.
Me jätimme auton suosiolla läheiselle parkkipaikalle, sillä vanha kaupunki on merkitty ZTL-merkeillä, joista enemmän täällä. Otimme reppuihin vain vaihtovaatteet, sekä ruokaa. Tarkoitus oli viedä auto hotelliin asettumisen jälkeen kauemmaksi muurien taakse ilmaiseen parkkiin, mutta se jäi tekemättä. Hintaa paikoitukselle tuli 16 euroa.
San Michele in Foro
Lucca eli loistokauttaan noin 1000 vuotta sitten. Sen pankkiliiketoiminta tahkoi rahaa, ja alueen kuuluisin kauppatavara, silkki, kulkeutui koko Euroopan alueelle, sekä Lähi-Itään. Luccalaisilla oli mitä tuhlata, ja niin he myös tekivät. Kaupungin kirkot ja julkiset rakennukset rakennettiin osin uudestaan, ja vanhoihin lisäiltiin upeita fasadeita.
Komein kirkoista on San Michele in Foro, joka nimensä mukaisesti on pystytetty vanhan roomalaisen forumin paikalle. San Michele in Foron erikoisuus on sen fasadi, joka koostuu monista kymmenistä pilastereista. Fasadi on komea tai ruma, riippuen mielipiteestä. Itse kallistun jälkimmäiseen.
Kirkon ikkunakaaret päättyvät omituisesti tiiliseinään ja valejulkisivu on niin paljon kirkkoa korkeampi, että sitä ei voi olla huomaamatta. Ylimpänä on kaksi oudon näköistä enkeliä ja äärimmäisen ruma arkkienkeli Mikaelin patsas, jonka siivet on kiinnitetty saranoilla. Joku voisi ajatelle, että täytyyhän enkelin siipien liikkua, mutta selitys on vähemmän romanttinen. Saranat ovat siksi, että siivet voidaan irrottaa kovan myrskyn osuessa kohdalle.
LUCCALAINEN TALO KURKOITTAA YLÖSPÄIN
Rikkaan luccalaisen talo ei levinnyt sivusuuntaan, vaan kurkotti ylöpäin. Näyttääkseen mahtiaan perheet rakensivat taloihinsa yhä korkeampia torneja. Tornien komeuden kruunasi sen huipulla kasvavat rautatammet. Aikoinaan Luccan provinssissa kohosi yli 170 erilaista tornia.
Palazzo Guinigin huipulla 45 metrin korkeudessa kasvaa edelleen tammipuita. Neljästä alkuperäisestä tornista vain yksi on jäljellä, ja nyt sitä koristi suuri Italian lippu.
Kaikella on aikansa
1300-luvulla Luccalaisten makea elämä päättyi. Kaupungin mahtisuvut taistelivat vallasta verisesti, ja keskenään kinasteleva kaupunki oli helppo pala pisalaisille. Luccalaiset taistelivatkin jälleen rinnakkain seuraavat 50 vuotta saadakseen takaisin itsenäisyytensä. Pisalaisten hallinta-ajalta jäikin luccalaisille sanonta “parempi kuolema kotona kuin pisalainen ovella”.
Vaikka kaupunkivaltion olot vakiintuivat 1400-1500-luvulla, Firenzen valta alkoi kasvaa, ja Lucca menetti sekä poliittisen, että taloudellisen johtoasemansa. Silkkiteollisuus, pankkitoiminta, ulkomaankauppa – kaikki mennyttä. Lopulta kaupunkilaiset tajusivat, että vain itsenäisyys oli enää arvokasta. 1500-luvulla rakennettiin vielä uusi, entistä mahtavamman kaupungin ympärysmuurin.
Luccan muuri
Luccan kaupunginmuurin rakentamisesta vuoden 1650 vaiheilla vastasivat flaamilaiset insinöörit. Vapaan ampumisen takia annettiin määräys, että muurin läheisyydestä oli kaikki talot madallettava, kaikki kasvit leikattava ja puut kaadettava 730 käsivarren mitalta muurista. Portteja oli alun perin kolme. Nykyisin niitä on autoliikenteen takia paljon enemmän.
1800-luvulla muuri muutettiin yleiseksi puistoksi, ja puukujat ovat siltä ajalta. Muurit ovat yhä edelleen ehjät, ja jokainen neljästä pääsivustasta on eri puulajin reunustama. Jos vain aikaa on, niin iltakävely muurien päällä on mukava kokemus
Puccini
Lucca ottaa kaiken irti Tosca (Paroni Scarpian, Toscan ja Cavaradossin mustasukkaisuus draama) -La bohème (keuhkotautinen Mimi palaa suuren rakkautensa Rodolfon luo kuolemaan) -Madama Butterfly (Cio-Cio-San vaihtaa uskonsa, hylkää sukunsa, ja lopulta surmaa itensä rakastamaansa Pinkertonia takia) -säveltäjä Puccinista.
Itse Puccinin kotimuseo, Torre del Lago sijaitsee noin 25 km päässä kaupungista. Puccini osti sen vuonna 1891 oopperoistaan saamilla rahoilla. Vuonna 1921 talon viereen rakennettiin kuitenkin turpeenkäsittelylaitos, minkä takia ilma muuttui huonoksi ja melu häiritsi sävellystyötä. Puccini rakennutti uuden talon Viaggion rantakaupunkiin, ja muutti sinne vuonna 1921.
Majoitus
Luccassa olimme varanneet B&B majoituksen aivan kaupungin sydämestä. Piazza dell’ Anfiteatro oli alkuperältään anfiteatteri, mutta tori toimi myös kansalaisten keskustelu- ja kokoontumispaikkana. Erikoisen ellipsin mallinen tori on nykyisin kesäisin oopperaesitysten näyttämönä ja sen reunat ovat täynnä kahviloita. Moni ei näe ”anfiteatteria taloilta”, sillä sen reunat on rakennettu nykyisin täyteen asuinrakennuksia ja sinne johtaa vain neljä kapeaa porttia. Mekin etsimme osoitetta hetken.
Itse huoneisto sijaitsi erillisrakennuksesta. Huoneistoon päästäkseen oli kiivettävä kolmanteen kerrokseen parit melko jyrkät portaat. Ei todellakaan liikuntaesteisille! Asunto oli tyylikkäästi remontoitu, kattojen alkuperäiset palkit näkyivät ja ikkunoiden luukkujen vanhoissa mekanismeissä riitti ihmettelemistä. Toisessa makuuhuoneessa ei kuitenkaan ollut ilmastointilaitetta, ja illasta lämpötila oli noussut jo hyvin kuumaksi, vaikka ikkunaluukut olikin pidetty kiinni koko ajan.
Luccan nimikkoruoka on Tortelli Lucchese: maustetulla lihalla täytetyt pastanyytit, joiden päälle valellaan reilusti ragú-kastiketta. Pastan keltainen väri muuten kertoo, että se tulee alueelta, missä asukkailla oli varaa käyttää kananmunia pastaansa.
Me tyydyimme tekemään hieman yksinkertaisempaa ruokaa. Vielä myöhään illasta oli niin kuuma, että vain salaatti maistui. Pojat joivat litroittain kylmään kaakaota ja söivät leipää ja kinkkua iltapalaksi. Ei tosiaankaan tehnyt mitään lämmintä syötävää mieli.
Lisää Italia-aiheisia kirjoituksia löydät täältä.
Seuraa blogia : INSTAGRAM – FACEBOOK – BLOGIPOLKU – BLOGLOVIN’
1 comment
Olipa hienoja kuvia, teillä taitaa olla huippukuvaaja ja kamera matkoilla mukana. Olen saanut tästä blogista niin paljon tietoa ja ihanaa, että kaikki 0n positiivista. Olemme itse lähdössä Toscanaan ensi syksynä. ja on ollut kauhea lukea niitä kirjoituksia liikenteestä ja autovuokraushuijareista, ja että kaikki meidän rahat viedään.
Todella hieno blogi, ihan paras!