Loutraki ja Korintin kanavan sopivat samalle päivälle

Loutraki sijaitsee Korintin kanavan vieressä, joten merenrantakaupungin ja kuuluisan kanavan saa helposti yhdistettyä samalle päivälle. Me käytimme kaupunkia yhden yön yöpymispaikkana palatessamme Peloponnesoksen kierrokselta kohti Ateenaa.

Luin kokemuksia Loutrakista hieman huolestuneena. Kaupunkia ei nyt varsinaisesti kehuttu ja pelkäsin, että Loutraki olisi ateenalaisten bilepaikka. Huoli oli täysin turha ja en oikein ymmärrä mistä olin edes sen kaivanut mieltäni vaivaamaan. Erään kommentoijan sanoja lainaten: ”30-vuotta Loutrakissa asuneena voin todeta, että tämä kaupunki ei ole nuorten biletyspaikka, vaan lähinna Ateenan eläkeläisten kesäparatiisi” 

Loutrakin ranta on kaksi kilometriä pitkä ja pienten kivien peittämä

Kesäkuun alussa Loutrakin kahden kilometrin pituisella rannalla oli vielä liki tyhjää. Olen kuitenkin nähnyt myös kuvia, jossa ihmiset makaava kuin sillit suolassa päivävarjojen alla. Ranta on pienten pyöreiden kivien peittämä ja merisiilejä näkyi runsaasti. Uimakengät olisivat hyvät jalassa. Vuonna 2017 meduusat olivat alueella todellinen ongelma, nyt niistä ei varoiteltu.

Teppo kävi liottamassa itseään aivan tyynessä merivedessä kolmesti. Sinällään jännää tuo meren aallottomuus, sillä maalla puhalsi kova tuuli. Itse kokeilin vettä varpailla – lämmintä, mutta ei riittävän…

Hiillostettuja sardiineja. Hyvää, mutta liian kuuma syömiseen

Hotellin isännän ohjeiden mukaan etsimme Ouzeri Giannis -nimisen tavernan rannalta. Ruoka oli hyvää: hiillostettuja sardiineja ja uppopaistettuja pikkukaloja salaatin kera. Oma ruokahalu vain oli kateissa, kun lämpötila oli pitkälle kolmenkymmenen päälle. Olisi pitänyt odottaa vielä myöhempään iltaan ja pahimman kuumuuden katoamista. Ravintolat sijaitsevat useassa kohdassa rantatien toisella puolella, mutta tarjoilijat kantavat kyllä ruokaa ja juomaa myös rannalle.

Viereinen puisto oli upeine kukkivine ihmepensaineen ja palmuineen hieno paikka. Puistonpenkillä mummo ja pappa myivät aamusta kalasaalistaan. Oli oikein vaaka ja kaikki pariskunnalla mukana. Pappi suuren naisseurueen kanssa vietti myös aikaa puiden varjossa. Isän alusviitta vaan liehui ja iso kaularisti kimalsi, kun hän kiersi mamman luolta toiselle, jotain papereita jakaen. En tiedä millä niiteillä korkea reunallinen kamilavka-päähine oli hänen päähänsä istutettu, mutta siinä se pysyi vakaasti, vaikka tuuli heitteli omia hiuksiani silmille.

Hotel Petit Palais oli pieni ja todella siisti perheomisteinen hotelli. Paikka sijaitsee hieman keskikaupungin sykkeestä syrjässä, ja täällä kohtaa yhtenäinen rantaviiva on muuttunut jo pieniksi poukamiksi. Huoneeseen kuului ihana koko huoneiston levyinen parveke, jolta suurin osa näistä tämän postauksen kuvista on otettu. Sisustus oli jo hieman vanhaa, mutta ilmastointilaite oli juuri uusittu ja jaksoi viilentää huoneen hyvin. Yö maksoi 70 euroa aamiaisineen.

Kaupungin läpäisevä kapea pääkatu oli yksi suuri sekasotku keskellä päivää, ja ei antanut mitenkään viihtyisää kuvaa paikasta. Ei se mikään mahdoton ole ajaa läpi, mutta tolkuttoman hidas. Jos majoittuu kaupungin itäpuolella kuten me, voi poistumisen tai saapumisen tehdä myös ylhäällä rinteessä kiemurtelevan vanhemman tien kautta. Sen käyttäminen ei pidennä matkaa moottoritielle käytännössä lainkaan, mutta säästää hermoja.