Lodge, telttalodge, telttaleiri – Miten safarilla yövytään?

Heräsimme Norongoron Ndutussa yöllä 4.30 leijonien karjuntaan ja tämän jälkeen hyeenat olivat äänessä. Huono puoli asiassa oli se, että herättyämme piti tietenkin päästä vessaan. Äänet kuuluivat kuitenkin sen verran kaukaa, että vessaan uskalsi hyvin lähteä. Joitakin vuosia aikaisemmin leijonat olivat niin lähellä leiriä, että teltan viereltä ei muutaman kymmenen metrin päässä sijainneeseen vessaan uskaltanut lähteä.

Vessa toimii näillä telttaleireillä niin, että maahan kaivetaan kuoppa ja siihen asetetaan puinen kasattava vessanistuin päälle. Näkösuojaksi viritetään pressut. Puskapissi on ihan hyvä vaihtoehto myös, mutta usein ei ole sitä puskaa, eli ei myöskään näkösuojaa. Leirin vessa on pysähdyspaikkojen ”reikä lattiassa” -tyyliin verrattuna luksus ja aina huomattavasti siistimpi.

Serengeti, Kirawira, special campsite

Telttaleiri, Special Campsite joka sijaitsee omalla etukäteen varattavalla erityisleiripaikalla. Tarvittavat varusteet on tuotava itse mukana ja leiri on purettava jälkiä jättämättä. Telttojen pystytyksen ja ruokien valmistamisen hoitaa leirihenkilökunta.

Matkalla kohti seuraavaa majapaikkaa, ruokailimme Seroneran vierailukeskuksessa. Luultavasti kaikki puistossa olevat jeepit olivat siellä samaan aikaan. Vapaita pöytiä ei ollut, joten söimme lounaamme auton konepellin päältä. Jatkoimme kohti Kirawiraa ja pysähdyimme Grumeti-joen ylityspaikalle. Tilanne tuli heti selväksi. Joki tulvii ja toiselle puolelle ei ole menemistä.

Paikalla oli myös 4 metrinen krokotiili. Tuleva leiripaikkamme on onneksi tällä puolella jokea. Leiripaikkamme olisi ollut aivan joen vieressä, mutta emme pystyttäneet telttojamme joen töyräälle, vaan jäimme suosiolla 50 metrin päähän. Olisihan töyräällä toki ollut hieno leiriytyä, mutta kukaan meistä ei halunnut leirivieraaksi virtahepoa tai krokotiilia.

Koska leirin pystyttämisellä ei ollut kiire, Thomas ja Elias lähtivät vielä hakemaan vettä. Kun miehet palasivat reissultaan, oli auto aika erilaisen näköinen. He olivat löytäneet matkaltaan polttopuita ja yksi ranka oli isketty etupuskuriin ja kumpikin mies roikutti ikkunasta sivulla vielä isoa puukarahkaa.

Kävimme uudestaan Grumetin ylittävällä sillalla ja vesi oli noussut edelleen. Lisäksi sillan tukki paksu puunrunko. Seuraavan kuvan edustalla normaalin kokoinen krokotiili ja takana todellinen Grumetin-jättiläinen.

Illalla oli leirisuihkun aika. Vesi kanisterissa oli lämmennyt ihan tarpeeksi, joten vettä ei erikseen tarvinnut lämmittää suihkua varten.

Leirissämme kävi myös vierailijoita. Paikalle tuli jeeppi, jossa oli kuskin lisäksi 8 intialaista safari-turistia. He kyselivät olemmeko nähneet leijonia. Veikkaamme, että porukka on erään intialaisen omistamasta luksus tented campista ja he ehkä jonkin verran ihmettelivät meidän leiriämme.

Telttalodge, peruspalvelut samat kuin kuin tavallisessa lodgessa. Majoitus tapahtuu kiinteissä safariteltoissa, jotka on pystytetty betonilaatalle. Sänkyjen lisäksi löytyy takaosassa oleva ”kylpyhuone”. Tässä majoitusmuodossa löytyy myös todella yleellisiä vaihtoehtoja.

Näimme myös muita autokuntia ja yhdessä autossa porukka oli täysissä meikeissä ja asut olisivat sopineet ehkä paremmin illalliskutsuille. Jotenkin hassun näköistä keskellä ruohoa, hiekkaa ja mutaa. He olivat ilmeisesti luksus-lodgesta, joka sijaitsee kukkuloilla. Sen omistaa intialainen yrittäjä, jolla on muitakin korkeatasoisia majoituspaikkoja. Häntä kutsutaan arvonimellä his highness. Riemu repesi kun kuulin tuon väärin ja luulin häntä kutsuttavan hyeenaksi.

Taivas synkkeni entisestään ja pian ensimmäiset pisarat tipahtelivat. Rupesimme kantamaan tavaroita ripeästi messiteltan suojiin ja sulkemaan telttojen luukuja. Kokkimme taitaa meitä paremmin sään tulkinnan ja jatkoi rauhassa samosa-piiraiden uppopaistamista. Perunat hän kuitenkin siirtyi keittämään teltan suojaan, kun sade kunnolla alkoi.

Serengeti, Lobo wildlife lodge

Kirjautumisrituaalit tänne hoidimme Lobon ranger postilla. Tämän jälkeen veimme Thomasin ja Faustinin julkiselle leirintäalueelle. Miehet majoittuivat siellä ja sijoittivat telttansa suosiolla katoksen alle suojaan sateelta ja paviaaneilta. Koska muita leiriytyjiä ei ollut, ei keittokatoksen valtaaminen itselle haittaa ketään.

Telttaleiri, Public Campsite

Telttaleiri, Public Campsite on puistojen yleisiä leirintäalueita käyttävä telttaleiri. Leirintäalueella on yhteisiä käymälöitä, vesitankki talousvedelle ja tulipaikkoja ruoanvalmistukseen.

Keittokatoksessa on metalliverkosta tehdyt seinä ja niillä on todellakin tarkoituksensa. Paviaanit ovat täällä tottuneet ihmisiin ja todella röyhkeitä. Kun kokki Faustin lähti päivällä käymään vessassa, hän jätti katoksen oven vahingossa lukitsematta. Thomas oli teltassa päiväunilla ja heräsi outoon ääneen. 4 paviaania oli tullut katokseen ja leikki siellä irtonaisella köydellä. Kun paviaanit oli saatu häädettyä ulos, ne olivat vielä jääneet rynkyttämään verkko-ovea.

Kun haimme lounasboxeja respasta, niitä olikin sovitun kolmen sijasta vain kaksi. Paviaanit olivat iskeneet jälleen ja tällä kertaa todella törkeästi. Kun naispuolinen hotellin työntekijä oli yrittänyt estää paviaaneja viemästä yhtä lounaslaatikkoa, elukka oli huitaissut häntä. Nainen itki ja oli erittäin järkyttynyt tapahtuneesta.

Jätehuolto on täällä aika heikolla tolalla. Kysyin missä on roskis ja Elias osoitti hieman kauempana olevaa kuoppaa. Sinne oli heitetty kaikki jätteet sekaisin ja kuoppa oli täynnä. Kysyin miten se tyhjennetään ja ei sitä varsinaisesti tyhjennetä. Roskat poltetaan kuopassa.

Lobo wildlife lodge

Lodge on kuin hotelli. Huone on joko hotellimaisessa isossa rakennuksessa tai sitten bungalow, jossa majoittuu yleensä kaksi ihmistä. On kylpyhuone, sisävessa ja sähkövirtaa ainakin ilta-aikaan. Tasoa löytyy joka lähtöön. Lodgesta löytyvät myös aina baari- ja ravintolatilat ja joissain paikoissa uima-allas. Hyvissä paikoissa löytyy myös näköalapaikka maisemien ja auringonlaskun ihailuun.

Itse majoituimme Lobo wildlife lodgessa. Saavuttuamme lähdimme heti oluelle allasbaariin. Baarissa istuessamme kuului takaamme kova jysähdys. Syyllinen löytyi kun näimme takanamme tamaanin, joka oli hypännyt puusta allasbaarin laudoitukselle.

Vertaillessamme itseämme toisiin safarituristeihin totesimme näyttävämme varmasti melko rähjäisiltä. Lodgessa majoittumisessa on tiettyjä etuja, verrattuna telttamajoitukseen. Saimme pestyä pyykit, nukuimme reissun ensimmäiset päiväunet ja kävimme suihkussa. Suihkukäynnin jäljiltä jäi kylpyammeeseen kasa hiekkaa.

Blogissa on äänessä nyt vieraskirjoittajan, Tansanian safarien konkari ja sisareni. Hänellä on takanaan neljä pitkään safaria maan kansallispuistoissa ja matkoilla häntä on reittivalinnoissa ja järjestelyissä avustanut Tansanian erikoisasiantuntija, dosentti ja kirjailija Olli Marttila.

Nämä safarit ovat aivan jotain muuta, kuin muutaman päivän huitaisu suurella ryhmällä suosituimmissa turistipaikoissa ja tarjoavat kokemuksia poikkeuksellisista safarikohteista suojelualueiden parhailla paikoilla.

–