Lentokommelluksia – Rukoileva lentoemo ja känninen kapteeni

by Anna

Kun lentää paljon, lentokommelluksia ja erilaisia havaintoja kertyy myös paljon. Koska “painajaismaiset lentomatkat” ovat nyt kovasti otsikoissa, päätin hieman muistella viimeisiä lentojani Etelä-Afrikan reissulta.

Etelä Afrikan lennot
Lennot

TK 1764 – Omituinen (pelottava) lentoemäntä

Helsingistä Istanbuliin sain varattua itselleni varauloskäyntipaikan. Hieman ihmettelin kun kukaan ei tullut tottumani käytännön mukaan näyttämään, miten sitä ovea avattaisiin hätätilanteessa ja kertaamaan turvaohjeita, mutta ilmeisesti ko. lentoyhtiöllä ei ole tällaista tapaa.

Katselin heti koneeseen tultuani, että eräs matkustamohenkilökunnan naisjäsen oli jotenkin omituinen. Vielä oudommaksi homma meni, kun tuli nousun aika. Hän kävi istumaan Exit-paikalle vastapäätä minua ja rukoili. Ei siinä rukoilussa mitään (vaikka outoa se olikin), mutta tämän jälkeen nainen puristeli penkinreunoja, vääntelehti ja kyyhötti etukenossa käsiinsä nojaten surkean näköisenä siihen saakka, että turvavyömerkkivalo sammui. Omien nelipistevöiden kiinnittäminen oli myös tyyliä, laitetaan kiinni sitten kun muistetaan. Hitusen eri meininki, kuin esim. Finnairilla, jossa henkilökunta istuu rauhallisena ja tarkailee ympäristö. Jos ei ollut lentopelkoa aikaisemmin, niin hommaa katsellessa sellainen varmasti tuli.

Mikäli matkustaja käyttäytyisi lentokoneessa vastaavalla tavalla, kutsuisin henkilökunnan varmistamaan, että hänellä on kaikki hyvin. Nyt kyseessä oli henkilökunnan jäsen, jonka tehtävänä on käsitykseni mukaan varmistaa matkustajien turvallisuutta. Laskeuduttaessa sama toistui.

Lentokommelluksia

Lentokommelluksia, TK 42 – Mies halusi pidellä kättäni

Lennolla Istanbulista Johannesburgiin sain vieruskaverikseni pienimmän miehen ikinä. Ei hän lyhytkasvuinen ollut, vaan yksinkertaisesti vain pieni. Hykertelin mielessäni tyytyväisyyttä, koska ei ollut vaaraa vieruskaverin tursuamisesta puolelleni. Hykertelyni loppui nopeasti, sillä herra oli varsin omituinen. Hän halusi syödä loput ruuastani ja poimi yöllä kahdesti käteni omaan pieneen pikkuruiseen käteensä. Ruuat sai toki syödä, mutta kun hän toisen kerran tavoitteli kättäni, löin sormille sen verran napakasti, että touhu loppui siihen.

Tällä lentoyhtiöllä on varsin ärsyttävä tapa lyödä turvavyömerkkivalo palamaan, kun tarjoilu alkaa. Tämä ei ole sattumaa, vaan kokemusta on neljältä lennolta. Tapa on ihan OK hetkeksi, mutta jos merkkivalo palaa noususta kaksi tuntia eteenpäin (siihen saakka että on syöty), on aika monella lainkuuliaisella matkustajalla kupla otsassa. Osalle ihmisistä valo taas on vain ohjeellinen merkki, sillä voihan siitä penkistä silti nousta (myös heti kun pyörät koskettavat maata).

Pakko sanoa, että kone oli erittäin tiukkaan pakattu mennen tullen. Kun edessä oleva taivutti selkänojan taakse, oli omassa penkissä kyllä täysin jumissa. Ei mikään miellyttävä tapa lentää 10 tuntia. Onneksi kummatkin lennot ajoittuivat pitkälti yölle.

Untitled

SA 8443 – Mä kuolen

Potkurikoneet eivät ole suosikkejani. Tämä kone Johannesbourgista Richards Bayhin oli vielä hyvin pieni potkurikone ja koneen pienuus ei koskaan miellytä minua.

Alkujärkytyksen jälkeen matka meni yllättävän tasaisesti, mitä nyt sain vierustoverini mehut syliini. Tiedättehän sellaisen mehutetran, josta juodaan pillillä. Aika moni lienee oppinut aikuisikään mennessä, että sitä tetraa ei pidä puristella. Vierustoverini oli tässä kehityskaaressa vielä selkeästi alkutaipaleella. Ukko tunki pillin purkkiin ja puristi sitä karvaisilla kourillaan… Niinpä. Kenenhän syliin ne mehut tulivatkaan?

IMG_7086
IMG_7090
Untitled

JE 339 – Mango?

Lennolla Durbanista Kapkaupunkiin alla oli joku halpalentofirma. Nyt alkuviikosta lehtien otsikoissa on ollut selkänojan taivutuksesta eskaloitunut tapaus Amerikassa. Tällä lentoyhtiöllä ei ollut vaaraa moisesta. Selkänojaa ei nimittäin voinut säätää mihinkään suuntaan.

Lentokommelluksia
IMG_7377
IMG_7403

SA 346 – Monta ihmeellistä asiaa koneessa : D

Kapkaupungista Johannesburgiin lenneltiin A350 siivin. Sain viereeni tumman naisen, jota väsytti kovasti. Pää laskeutui olkapäälleni ennen kuin kone oli ilmassa. Rouva heräsi, mutisi jotain ja nukahti uudelleen. Eipä aikaakaan, kun jälleen nojailtiin minuun. Näissä koneissa on istuimessa sekä korkeus-, että sivusuuntaan säädettävä päätuki, joka mielestäni on kyllä helposti huomattavissa. Yritin ensin selittää miten se toimii, mutta lopulta oli helpointa asetella tuki hänelle sopivaksi. Nainen oli kovasti iloinen sekä ihastunut tästä toiminnosta. Nukkuminenkin sujui tämän jälkeen paljon paremmin.

Rivi kymmenen jolla istuin, oli ensimmäinen rivi keittiötilojen jälkeen, joten istuimen käsinojat olivat tällä rivillä kiinteät. Otin tarjottimen käsinojan sisältä esille, kun vieruskaveri vielä nukkui. Tarjoilun alkaessa täti tarttui tarjottimeeni pontevasti ja yritti kääntää sitä omalle puolelleen. Pienellä opastuksella hän sitten löysi kuin löysikin oman tarjottimensa toiselta puolelta.

Untitled

TK 43 – Känninen(?) kapteeni

Itse lentomatka Johannesburgista Istanbuliin sujui (ahtaasti) nukkuen ja ilman ihmeellisyyksiä, mutta lentokentällä lentokapteenin käytös aiheutti kummastusta. Onneksi kyseessä ei sentään ollut lentovuorossa oleva (kai).

Katselin odotusaulassa, että ko. lentoyhtiön kapteenin 4 raitaa omaava herra käyttäytyi kovin reteästi. Loungessa lienee juotavaa riittänyt. Boardingin alkaessa mies oli ensimmäisenä menossa koneeseen. Asia unohtui, mutta kun oli oma vuoroni astua sisään, sama herra änkesi busineksen puolelta eteeni ja tunki economyn käytävälle tavaroitaan raahaten. Hän oli aivan raivona, punainen naamaltaan ja puhe lähenteli huutamista. Perässä seurasi lentoemäntä, joka hoki turkiksi jotain kovasti pahottelevaan sävyyn. Arvelenpa, ettei kapteenille ollutkaan järjestynyt hänen haluamansa istumapaikka.

Untitled

Muitakin lentoja

Tuli sitten kokeiltua myös helikopterin kyytiä. Luulin etukäten oikeasti että kuolen. Lento oli kuitenkin ihana. Merestä erottui delfiinejä, valas, sekä tietenkin paljon rantoja, viiniviljelmiä ja itse kaupunkia. Kuulokkeet päässä ei moottorinsäksätys kuulunut lainkaan, ja nousu sekä laskeutuminen olivat pehmeitä. Haaveilen jo Army-tyyppisen avoimen mallin kyydistä, missä ikkunat eivät haittaa maisemien ihailua

Lentokommelluksia
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Kyseessä oli lehdistömatka Etelä-Afrikkaan helmikuussa 2020. Muut sarjan postaukset pääset lukemaan täältä.

3 comments

3 comments

Safari Etelä-Afrikassa- Kokemus, FAQS ja fiilikset - TÄMÄ MATKA maaliskuu 1, 2020 - 12:11 pm

[…] Etelä-Afrikassa alkoi lennolla Johannesburgista Richards Bayhin, josta jatkoimme vielä 80 kilometriä, eli noin 1,5 tuntia pikkubussilla läpi entisen Zulumaan, […]

Reply
Make helmikuu 20, 2020 - 5:34 pm

Ehkä lentoemäntä kävi läpi turvamantraa, monet tuntemani lentoemännät käyvät läpi mielessään nousun ja laskun aikana. Vai hypistelikö emäntä rukousnauha.
Todennäköisesti lentoemännän istuessa ovella, turvaohjeen läpikäynti ei ole pakollista matkustajien kanssa. Muuten monesti ensimmäisellä ja viimeisellä rivillä olevat matkustajat voitaisiin myös kouluttaa.

Reply
Anna helmikuu 20, 2020 - 9:46 pm

Kiitos Make

Jos pitää käsiään yhteen liitettynä 🙏, niin kyllä se minusta vahvasti rukoiluun viittaa. Mihinkään turvamantraan en usko tässä. Mutta kuten sanoin, rukoilussa ei ole sinällään mitään vikaa. Se onko lentoemännän syytä tehdä sitä näkyvästi on toki pohdittava asia. Toisaalta on olemassa lentoyhtiöitä, joissa tulee rukous ennen turvaohjeita. Maassa maan tavalla. Tässä kritiikki liittyy hänen muuhun käytökseen.

En osaa sanoa, mikä on pakollista milläkin lentoyhtiöllä Exit-rivillä istuvien asiakkaiden kohdalla. Olettaisin, että olisi olemassa yhtenäiset säännöt asiaan. Siksi kiinnitin huomiota siihen, että nyt turvaohjeita ei läpikäyty.

Reply

Leave a Comment