Kristiinankaupunki – hyvin säilynyt 370-vuotias

Kristiinankaupunki – hyvin säilynyt 370-vuotias

huhtikuu 29, 2019

KRISTIINANKAUPUNKI on niitä kaupunkeja, joita kuvaillessa ei kauniita adjektiiveja kannata säästellä. Kaupunki herätti melko sumuisena pääsiäissunnuntainakin halun kurkistella pihoille ja ihailla rakennuksien yksityiskohtia. Olkoonkin, että tuuli tunki takin alle väkisin ja sormenpäät muuttuivat valkoisiksi. Kun puut saavat lehtensä ja ruskea nurmi muuttuu syvänvihreäksi matoksi, kaupungista kuoriutuu väkisinkin todellinen kaunotar.

Kristiinankaupungissa kävellessä näkee hyvin, kuinka vanhan puutaloalueen arvo on ymmärretty jo varhain. Kaupunginosaa eivät rumenna kuin muutamat nykyarkkitehtuurin kauhistukset. Kyseessä ei kuitenkaan ole museokaupunginosa, vaan liki kaikissa vanhoissa taloissa myös asutaan.

Kristiinankaupunki

1600-luvulla 200 asukkaan kaupunki keskittyi polttamaan noitia roviolla

1600-luvulla länsirannikolle, Vaasan ja Porin puoliväliin tarvittiin kaupunki. Lähialueiden maanviljelijät olisivat mielellään myyneet tuotteitaan kotiensa lähellä, mutta silloisessa Ruotsi-Suomessa kauppaoikeudet olivat vain kaupungeilla. Kaupankäynti oli siis keskitetty kaupunkien porvaristolle ja maanviljelijöiden piti kuljettaa kauppatavaransa kaupunkiin myytäväksi. Jos ei ollut kaupunkia, ei ollut paikkaa missä käydä laillista kauppaa.

Ruotsin kuningatar Kristiina kuunteli alamaistensa huolia ja määräsi Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahen perustamaan Kristiinankaupungin Koppön saarelle vuonna 1649. Pietari Brahe nimesi kaupungin kuningatar Kristiinan mukaan, tosin kenraalikuvernöörin vain pari vuotta aiemmin kuollut vaimokin oli ollut myös nimeltään Kristiina, joten vaikea sanoa, ketä mies halusi muistaa.

Kristiinankaupunki oli pitkään melko surkea kahdensadan asukkaan satamakaupunki, jossa noitavainot kukoistivat. Jostain syystä Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla oltiin erityisen innokkaita syyttämään naisia noituudesta ja liitosta paholaisen kanssa. Kristiinankaupungissakin tuomittiin polttoroviolle neljä naista kahden vuoden aikana ja läheisissä Närpiössä ja Vöyrissä vielä joukko lisää.

1600-luvulta ei ole jäljellä yhtään rakennusta, mutta kaupungin edelleen näkyvä renesanssiajan säännöllinen ruutukaava on peräisin kaupungin perustamisvuodelta. Alkuperäinen kaava käsitti kuusi korttelia kahdessa rivissä rantaviivaa mukaillen.

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki

Kasvuun Kristiinankaupunki pyrähti vuonna 1792

Kasvuun Kristiinankaupunki pyrähti vuonna 1792, jolloin kaupunki sai tapulioikeudet. Tapulikaupungit olivat niitä kaupunkeja, jotka saivat käydä ulkomaankauppaa ja nostaa tullimaksuja satamissa käyviltä laivoilta. Makasiinit alkoivat täyttyä suolasta, alueelle tuli nahkatehtaita ja laivanrakennusteollisuus sekä tervakauppa kukoistivat. Rikastuneet laivanvarustajat ja kapteenit rakensivat komeita huviloita rantatonteille. Sääty-yhteiskunnan vaikutus näkyy myös rakennuksissa. Mitä kauemmas rantaviivasta siirrytään, sitä pienemmiksi talot käyvät.

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki

Lebellin kauppiaantalo suojaa kaupunkia tulipaloilta

Rantakatu 51-53:ssa sijaitseva, vuonna 1761 rakennettu Lebellin kauppiaantalo edustaa Kristiinankaupungin vanhinta rakennuskantaa yhdessä vuonna 1700 rakennetun Ulrika Eleonoran kirkon kanssa. Museo ei ollut auki käydessämme, mutta tiedän, että talon barokkisalin kalusto on 1600-luvulta, kattomaalaukset ja tapetit ovat alkuperäisiä ja vihreä kaakeliuuni luultavasti Suomen vanhin.

Kristiinankaupunki on ollut onnekas, siellä siellä ei ole koko sen 370-vuotisen olemassaolon aikana sattunut yhtään laajaa tulipaloa. Kristiinankaupunkilaiset itse uskovat, että Lebellin kauppiaantalon kattoon kirjoitettu rukous suojaa kaupunkia tulelta ja hävitykseltä. Hyvin koristeellisen kattomaalauksen teksti kuuluu: ”Jesus Christus Guds och all werldens lius för eld och wåda bevara dessa huus Icke mino, utan tino Namne ware ärona.”

 

Lebellin kauppiaantalo

Lebellin kauppiaantalo

Ulrika Eleonoran kirkko ja kuuluisa vino torni

Ulrika Eleonoran kirkko ei ole lainkaan niin kuuluisa, kuin sen torni. Juttu on siinä, että torni on kalteva. Kaukaa katsottuna ei kovinkaan paljon, mutta kun seisoo tornin alla, näkee sen todellakin olevan vinksallaan. Toiset tarinat kertovat, että torni on rakennettu tarkoituksella vinoksi, jotta se kestäisi paremmin rannikon kovia länsimyrskyjä. Toiset historiikit taas arvelevat, että kyseessä on puhdas rakennusvirhe. Kun tietää, että kirkon ovat rakentaneet samat miehet, jotka tekivät myös purjealuksia, minun on vaikea uskoa rakennusvirheeseen.

Ulrika Eleonoran kirkko on autiokirkko. Joihinkin autiokirkkoihin saattaa päästä sisälle läpi vuoden, mutta ei tähän. Kirkossa pidetään muutama jumalanpalvelus vuodessa ja se on suosittu kesähäiden viettopaikka. Auki kirkko on kesäkaudella 1.6 – 31.8 ma-pe 9-16.

Ulrika Eleonoran kirkko

Ulrika Eleonoran kirkko

Ulrika Eleonoran kirkko

Kristiinankaupunki, Ulrika Eleonoran kirkko

Ulrika Eleonoran kirkko

Ulrika Eleonoran kirkko

1800-luvulla kaupungin valtasi porvariston hillitty charmi

1800-luvulla kaupunkikuvaan tulivat suuret porvaristalot, joiden pihoissa oli paljon omavaraistalouden kannalta tarpeellisia talousrakennuksia, kuten leivintupia, aittoja, makasiineja, navettoja ja renki- ja pakaritupia. 1800-luvulla Kristiinankaupungin kauppalaivasto kuului maan suurimpiin ja satama oli Pohjanlahden vilkkaimpia. Asukkaitakin oli tuolloin jo 3000.

Kapteeni Starckin iso, vihreä talo seisoo edelleen Uusikatu 1:ssä ja on peräisin vuodelta 1902. Kapteeni työskenteli kaksitoista vuotta Alma-laivan päällikkönä (1889 – 1900) ja toimi myöhemmin Kristiinankaupungin satamakapteenina, sekä konsulina. Alma-laivan tarina on oikeastaan itse kapteenin tarinaa mielenkiintoisempi ja siitä saa hyvän kuvan, miten epävarmaa oli lastin kuljettaminen perille. Kauppalaivat kun karahtivat karille varsin usein.

Alma rakennettiin Kristiinankaupungissa 1874 – 1875 ja sen kuollut paino, eli deadweight tonnage, DWT ( kantavuus = aluksen vesivarastojen, tarvikkeiden, polttoaineen, lastin ja henkilöiden suurin yhteispaino) oli noin 1400 DWT. Tämä tarkoitti, että alukseen voitiin lastata esim. puutavaralastia 350 Pietarin standarttia, kivihiililastia 1100 tonnia, fosfaattilastia 1150 tonnia, suolalastia 1168 tonnia tai riisilastia 11 600 säkkiä

Lainaukset ovat Almaa käsittelevältä Jukka Mikkolan sivustolta, josta löytyy myös paljon lisätietoa laivasta.

“Matkalla painolastissa Barcelonasta Georgian Savannahiin alus purjehti karille 21.12.1886 lähellä Calaburrasin majakkaa. Laiva hinattiin Malagalle, josta matka jatkui Cadizin kuivatelakalle korjauksia varten. Korjausten tultua suoritetuksi laiva purjehti Cadizista Savannahiin 7.2. – 25.3.1887.”

“16.4.1900 alus lähti suolalastissa Trapanista kohti Vaasaa. Se joutui 13.5. kovaan lounaismyrskyyn Gibraltarin ja St. Vincentin välillä. Isomasto ja mesaanimasto menivät poikki. Miehistön pelasti höyrylaiva Anna Eugenie. Englantilainen höyrylaiva Valencia tapasi Alman ja hinasi sen Gibraltariin. Korjausten jälkeen matka jatkui suolalastissa kohti Vaasaa 19.9.1900 ja alus joutui jälleen koviin myrskyihin. Myrskyissä mm. ylempi märssyraaka ja mesaanipuomi katkesivat. 15.10.1900 ennen keskiyötä pidettiin laivaneuvottelu, jonka tuloksena päätettiin pyrkiä suojaan Elben suulle.”

“Matkalla Ruotsin Domsjöstä Kapkaupunkiin alus purjehti karille 16.8.1903 lähellä Finngrundetia. Parkkilaiva saapui Kööpenhaminaan 2.9.1903, jossa lasti purettiin, alus telakoitiin ja laiva lastattiin uudelleen. Matka jatkui 14.11.1903 kohti Kapkaupunkia ja perille määräsatamaan saavuttiin 19.3.1904.”

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki, Alma, Kristiinankaupungin merimuseo, valokuvaaja tuntematon.

Alma-laivan kuva, Kristiinankaupungin merimuseo, valokuvaaja tuntematon.

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki

Hotelli Krepelin ja omituinen majoituskokemus

Saapuessamme Kristiinankaupunkiin, meillä ei ollut tietoa kaupungin majoitustarjonnasta. Booking.comissa tarjonta oli kovin vaisua. Ilmeisesti osa paikallisista haluaa hoitaa varauksia vielä faksilla. Hotelli Krepelin valikoitui yöpaikaksi osin ravintola Jungmannin työntekijän suosituksen perusteella, osin siksi, että toisessa katsastamassamme hotellissa haisi home.

Hotelli Krepelin oli varsin outo, ei vaan omaperäinen … ähh, no persoonallisen vanhantyylinen, ei kun mummolamainenretro, juu sitäkin, mutta sanotaan nyt sitten, että mielenkiintoinen kokonaisuus sisustukseltaan. Kuvitelkaa kantavaksi teemaksi kirpputori + antiikkikauppa, niin saatte ideasta kiinni.

Majoituimme huoneistossa joka on kai entinen navetta. Kaksikerroksisessa tilassa makuutilat sijoittuvat yläkertaan ja alakerrassa oli keittiö, pieni oleskelunurkkaus ja kylpyhuone. Huoneisto oli siisti, mutta kylpyhuoneessa hieman haiskahti. Jos olisin omistaja, keräisin vessasta pesuaineiden pullonpohjat ja keittiöstä liki tyhjät maustepurkit ja myslipaketit pois. Ne antavat epäsiistin vaikutelman.

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki, Krepelinin talo

Kristiinankaupunki, Krepelinin talo

Hotelli Krepelin

Hotelli Krepelin

Hotelli Krepelin

Hotelli Krepelin

Kristiinankaupunki ja Suomen kapeinkatu – Kissanpiiskaajankuja

Kissanpiiskaajankuja on lähteistä ja kirjoittajan kotiseuturakkaudesta riippuen joko Suomen kapein katu tai ainakin Suomen kapein kaksisuuntainen katu. Leveyttä on 299 cm. Hienoa, että asiasta jaksetaan kilvoitella! Sen verran tiedän, että Kitukränn, joka sijaitsee Vanhassa Raumassa on 213 cm leveä ja Keski-Euroopan kapeisiin kujiin verrattuna Kissanpiiskaajankuja on melkoinen valtaväylä.

Kissanpiiskaajankujan nimen alkuperä on hienoinen arvoitus. Siitä on olemassa monenlaista kertomusta.

Suosituimman tulkinnan mukaan nimi viittaa läheiseen Skaftungin kylään, josta miehiä kävi töissä kaupungin laivatelakoilla. Rakentajat päätyivät iltaisin tämän kujan kapakoihin möykkäämään. Nimi Skaftung muuttui sitten kansan suussa kattungiksi, joka tarkoittaa kissanpoikia ja porvaristo toivoi “kissanpoikien painuvan pois kaupungista”.

Toinen arvelu on, että kuja on nimetty sen miehen mukaan, joka pestattiin hävittämään sairaat kissat kissaruton iskettyä kaupunkiin.

Tai sitten kuja on saanut nimensä kattiruoskan käyttäjän mukaan. Kattiruoska oli Ison-Britannian laivaston 1500-1800 aikana käyttämä ruoska, joka tehtiin purkamalla hamppuköysi naruiksi. Voin hyvin kuvitella, kuinka piiskuri kuritti viinaanmenevien merimiesten selkänahkaa kujalla vietetyn illan ja mahdollisten hölmöilyjen jälkeen.

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki | Cittaslow on varsin trendikästä nykyisin

Kristiinankaupunki on Suomen ensimmäinen ja ainut Cittaslow-kaupunki. Cittaslow on kansainvälinen pikkukaupunkien verkosto, jossa korostetaan kiireetöntä elämää, paikallisuuden kun­nioittamista ja inhimillisiä sekä ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Olen törmännyt etanan kuvaan ensimmäisen kerran Italiassa vuosia sitten, jolloin tosin tuumailimme mieheni kanssa sen kertovan kaupungin erikoistumisesta etanoihin.

Matkailijalle Cittaslow yhdistyy vahvasti hitaaseen matkailuun, jossa keskitytään matkailun laatuun sen määrän sijaan, ja ajatellaan itse matkustuskokemus olennaisena osana koko matkaa. Aihe on trendikäs, sillä kotimaanmatkailussa korostuu yhä enemmän vastuullisuus ja tietynlainen mindfulness, eli hetkeen keskittyminen.

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki

Kirkon vieressä sijaitsee Tullitupa vuodelta 1720. Se, ja kaupungin toinen tullitupa vuodelta 1680 muistuttavat siitä, että Ruotsin vallan aikana kaupunkiin saapuvilta perittiin maksu.

Kristiinankaupunki oli vielä talviuninen

Kristiinankaupunki kuten koko Pohjanmaan rannikko, oli pääsiäispyhinä vielä täysin talviunessa. Minun oli erittäin vaikea päästä eroon rahoistani, vaikka yleensä onnistun siinä ongelmitta. Kristiinankaupungin K-kaupassa pääsin kuitenkin vähän fiilistelemään “paikallisia makuja”. Sieltä löytyi hyvä valikoima ahvenanmaalaisia juustoja ja paikallista makeaa limppua iltapalaksi. Silakkapurkit houkuttelivat kovasti kotiinviemisiksi, mutta ne olisivat muuttuneet surströmmingiksi auton takakontissa.

Vaikka sesongin ulkopuolella matkailua tulisikin suosia, seuraavalla kerralla suuntaan Kristiinankaupunkiin markkinoiden tai Avoimet portit-tapahtuman aikaan. (Alla Hätälasku-blogin hyvä kirjoitus Avoimet-portit tapahtumasta). Aikataulut tapahtumista saat kaupungin matkailusivuilta.

Kristiinankaupungista ovat kirjoittaneet myös:

Meriharakka-blogi 2017: Kristiinankaupungista Kaskisiin

Parasta lähteä nyt -blogi 2016: Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle

ReiseReise-matkablogi 2015: Puutaloja ja juorupeilejä Kristiinankaupungissa

  •  
  •  
14 comments

14 comments

Anna toukokuu 12, 2019 - 1:01 pm

Ihana historiapläjäys! Jos joskus eksyn Kristiinankaupunkiin niin täytyy tämä postaus etsiä mtkaoppaaksi. Minua on aina kiehtonut vanhat talot, nimenomaan asuintalot. Olisi ehkä kiva joskus asua vaikka 1800-luvun talossa (jos vaan joku muu remppaisi).

Reply
Sandra toukokuu 11, 2019 - 8:42 am

Sellaista positiivista palautetta haluan sanoa postauksistasi, että on ilo lukea pidempi tai lyhyempi pätkä paikan historiaa. Itse olen joskus hieman epävarma, paljonko kirjoitan kohteen historiasta ja päädyn yleensä johonkin kompromissiin: pari hauskaa anekdoottia ja hyvin hyvin lyhyt parin lauseen kooste. Tuntuu kuitenkin raikkaalta vaihteeksi tällaisetkin jutut, joissa on paneuduttu historiaan ja rakennuksiin bloggaajan pärstän (vaikkei siinä ole mitään vikaa :D) ja tunnelmakuvien sijasta.

Reply
Stacy Siivonen toukokuu 10, 2019 - 10:59 am

Olen vähän viuhahtaen mennyt ohi Kristiinankaupungista. Oikeasti olen laskenut poponi maahan sen linja-autoasemalla, mutta nähnyt siitä muuten vain bussin ikkunasta, joten sinne pitäisi päästä käymään kunnolla. Raippaluodossa on kokonainen vino kirkko ja syyksi on sanottu jatkuvasti samasta suunnasta puhaltavaa tuulta.
Tuo olisi kanssa hyvä paikkakunta hostellille ja hostellireissaajille. Puoliksi syödyt purnukat sopivat enemmän hostelliin kuin hotelliin.

Reply
INDIVUE toukokuu 10, 2019 - 10:38 am

Olet löytänyt kauniin maalaisromantiikkaa pursuavan kaupungin! Kuvaamasi Ulrika Eleonoran kirkko näytti satumaiselta. Ihana tietää, että Suomesta löytyy näinkin viehättäviä paikkoja. Kuva Internet Cafe -kyltistä nosti hymyn suupieliini.

Reply
Paula - Viinilaakson viemää toukokuu 10, 2019 - 1:34 am

Paljon historiaa on Kristiinankaupungilla. Olen siellä joskus käynyt, ja muistan muun muassa tuon puukirkon, mutta muuten muistikuvat ovat hataria. Tätä lukiessa tulee väistämättä mieleen, että miksei sitä aina ole ollut niin tiedonnälkäinen, että olisi pysähtynyt silloin katselemaan vähän paikkojakin. Tuntuu, että tämä Suomen arvostus ja kiinnostunut on tullut nyt vasta varttuneemmalla iällä. Kauniita rakennuksia.

Reply
Sari / matkalla lähelle tai kauas toukokuu 9, 2019 - 8:49 pm

Olipas mielenkiintoinen juttu Kristiinankaupungissa! Historia kiinnostaa ja siksi alkua ihan ahmin. Juurikin tuon Suomen kapeimman kadun vuoksi haluaisin kaupunkiin matkustaa, kun Naantalissa ja Raumalla on jo tullut käytyä.

Reply
Diiskuneiti toukokuu 6, 2019 - 10:04 am

Todella mielenkiintoinen postaus ja herätti kyllä matkustushalut Kristiinankaupunkiin. Itseäni kiinnostavaa kovin noidat ja kummitukset, joten tämähän olisi minulle ihan nappi kohde 🙂

Reply
Iida in Translation toukokuu 2, 2019 - 2:06 pm

Olipa kattava tietopaketti ja hyvä postaus muutenkin! 🙂 Näyttää ihanalta paikalta, rakastan tuollaisia historiaa henkiviä vanhoja puukaupunginosia. Kirpparihenkinen joo, mutta söpö tuo teidän majoituspaikkannekin!

Kristiinankaupunki vaikuttaa kyllä fiksummalta kesäkohteeksi, jotta paikat ovat paremmin auki 🙂

Reply
Teija / Lähdetään Taas toukokuu 2, 2019 - 12:38 pm

Luulen, etten ole koskaan käynyt Kristiinankaupungissa. Mutta muistan kyllä lukeneeni siitä ennenkin jostain blogista, eli varmasti olisi käymisen arvoinen paikka.

Tuo majoitus kuulostaa juuri sellaiselta, minkä minä valitsisin Suomen turneella – tosin täysin samaa mieltä myös, että ylimääräiset kuiva-aineet pois kaapeista. Ei muiden jämiä halua kukaan syödä ja antaa vaan epäsiistin vaikutelman. Suomi on varmasti pullollaan tällaisia ihania majoituksia, kun niistä vain saisi tiedon jostain kootusti.

Reply
Miika / Scenic Road Hunters toukokuu 2, 2019 - 11:53 am

Porin ja Vaasan välille kannattaisi varmaan rakentaa paljon muutakin. Nyt kun sillä välillä (kasitie etenkin) ei ole yhtään mitään. Muistaakseni olen Kristiinankaupungissa tankannut kerran mutta se oli tosiaan siinä kasitien vieressä tai muistaakseni ala puolella, kun siinä kohtaa on silta.

Jo kauan suunnitteilla ollut rannikon kiertäminen toisi meidät kuitenkin myös tähän Kristiinankaupungin varsinaiseen osaan ja kuvien perusteella siellä olisi valokuvattavaa. Olen joskus myös katsonut Bookingista sekä tätä että Kaskista ja tarjonta ei ole kovin laajaa.

Tuo Alma -laivan tarina oli mielenkiintoinen. Epäonnea on riittänyt. Kuvassa näyttää aika samalta Suomen Joutsenen kanssa.

Tuntuu kans noita historiajuttuja luettaessa, et rannikolla on ollu melko hurjaa touhua. Ihmisiä poltetaan elävältä ja vauvat heitetään kiehuvaan veteen.

Reply
Virpi/Hätälasku matkablogi huhtikuu 29, 2019 - 11:29 pm

Kiitos linkityksestä! 🙂 Veikkaisin kaupungin olevan melko hiljainen kesälläkin, lukuunottamatta noita kesätapahtumia mitä siellä vietetään ja silloinkin vilkasta on H-hetkellä kun markkinat ovat käynnissä ja Avoimet portit -tapahtuma auki. Sama pätee moneen muuhun Pohjanmaan pieneen rannikkokaupunkiin.
Sen verran usein on instafeediin noussut Krepelin mainos, että hienoinen mielenkiinto paikkaa kohtaan on herännyt yöpymismielessä ja miettinyt usein millainen paikka olisi. Tarinoita ainakin kaupunki on tulvillaan, ehkä siellä pitää kesällä taas piipahtaa. 🙂

Reply
Anna huhtikuu 30, 2019 - 10:00 am

Kiitos Virpi

Niin, ei tuolla varmaan mitään yleisömassoja tosiaan ole koskaan. Toisaalta, ehkäpä hyvä niin. Vanha Porvoo turisteineen ainakin ajoittain jo ahdistaa. Vaikka kaukana onneksi Suomessa ollaan vielä ihan kunnon turistihärdellistä.

Itse jäin miettimään miksi Kristiinankaupunki oli jotenkin tuttu nimenä. Tuli sellainen tunne, että olisin kuullut siitä puhuttavan isovanhempien kohdalla. Kysyin äidiltäni ja tosiaan hänen isänsä on syntynyt Kristiinankaupungissa. Perhe asui siellä vain hetken ja muutti eteenpäin. Äitini isänisä oli seppä, ja sepät liikkuivat tuolloin jatkuvasti paikasta toiseen.

Reply
Pirkko / Meriharakka huhtikuu 29, 2019 - 12:07 pm

Kiitos linkityksestä! Tuollaiseen, että kaapeissa on jotain pientä, törmäsimme viime kesän Suomi-kiertueellamme useammassakin paikassa asuessamme vuokramökeissä. Teoriassa voisi ajatella, että pari teepussia tai avattu kahvipaketti voisi olla hyödyksikin, mutta käytännössä tuskin kukaan nauttisi vaikka myslejä avatusta paketista, joten parempi vaikutelma syntyy tyhjistä kaapeista. Ihan kesäkaudellakin tuolla oli mielestämme hyvin hiljaista – taitavat nämä Suomi-kohteet vilkastua vaan joidenkin tapahtumien myötä, mutta toisaalta, mikäs siinä, että on hiljaista ja auton voi pysäyttää mihin tahansa, tilaa on.

Reply
Anna huhtikuu 29, 2019 - 2:29 pm

Näissä kaapeissa oli itseasiassa paljon muutakin “pientä”, eli kuivakaappi täynnä kaikenlaista ryyniä, hiutaletta, riisikakkua ym. Näkkileipäpaketista nyt pystyy silmämääräisesti katsomaan, onko näkkärit vielä rapsakoita, ja joku pasta nyt ei mene pilalle koskaan, mutta pointi on juuri tuo vaikutelma, eli siistimpää olisi pitää kaapit tyhjinä. Ja kylpyhuoneessa ei tosiaankaan kannattaisi pitää jotain ruttuisia shamppoopulloja… Pieni stailaaja minussa näki paaaljon kohennettavaa.

Ulkomailla huoneistoissa joissa voi kokata, on yleensä suola, pippuri, sokeri useampaa laatua, oliiviöljy liki aina Espanjassa, teetä ja sitten kahvin tekemiseen joko kapseleita ja maitojauhetta/purkkeja tai mitä siellä nyt sitten kahvikoneena onkaan ja niitä yksittäispakattuja pikkuisia “kahvikeksejä”, joita ilman ei Etelä-Euroopassa osata olla. Se minusta riittää.

Juu. Hiljaista oli ja auton olisi voinut parkkeerata vaikka keskelle tietä ilman mitään ongelmaa. Ainoat ihmiset nähtiin kaupassa tai muutama oli ulkoiluttamassa koiraa. Oli vähän jopa aavemaista haahuilla pitkin kirkkomaita kun sumu ja hämärä alkoi laskeutua …

Reply

Leave a Comment