Koli – Kansallismaisemamme
Jos pyytää suomalaista kuvaamaan suomalaisuuden sielunmaisemaa, se on usein korkealta avautuva näkymä yli järvien, saarien ja metsien pilvipoudan tai auringonlaskun aikaan. Se on maisema Kolilta. Kansallismaisemamme.
Ma tunnen sun vaaras ja vuoristovyös
ja kaskien sauhut ja uinuvat yös
ja synkkien metsien aarniopuut
ja siintävät salmes ja vuonojen suut.
Kaunista. Niin kaunista.
Koe-Koli
Ja moni on kokenut.
Koli vetää jatkuvasti taiteilijoita ja kulttuurimatkailijoita puoleensa kuin magneetti. Tämän kulkijavirran Kolille avasivat karelianismin suuret nimet Albert Edelfelt, Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Akseli Gallén-Kallela.
Eero Järnefelt ihastui ensi käynnillään Koliin ja tuotti Kolin maisemien inspiroimana kansallisen maalaustaiteemme tunnetuimpia töitä. Yksi niistä on Syysmaisema Pielisjärveltä 1899. Hän myös oli aikansa vandaali, ja kaiversi Pirunkirkon velhonseinään mystiset sanat ”Yksi salaisuus, yks henki….”
Jean Sibelius taas vieraili lankonsa Eero Järnefeltin kanssa Kolilla syyskuussa 1909. Käynti vaikutti Sibeliukseen voimakkaasti ja käynnisti stressaantuneessa säveltäjässä uuden luomisen kauden. Hän kykeni jatkamaan keskeneräisen 4. sinfonian säveltämistä ja saattamaan sen loppuun.
karjala laulattaa
Jostain syystä Karjala laulattaa. Tässä kaksi pätkää, jotka jokainen tuntee. En nopeasti keksinyt toista maakuntaa, josta yhtä helpolla löytäisi ikonia lauluja, joiden sanat jokainen osaa.
Minä halusin tavata Annelin, sillä tiesin sen minua vielä etsivän
eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille
ravintolapöytään oksentaville naurettiin
Minä lähden Pohjois-Karjalaan,vaihdan farkut verkkarihousuun
kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, juon kaljaa auringon nousuun.
–
Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa.
Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee,silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee. Ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa!
Vaihdan farkut verkkarihousuun…
Ukko-Koli
Suomen vanhin merkitty luontopolku avattiin 12.7.1896 Kolilla. Ukko-Kolille on kuitenkin vaellettu aina. Nykyisin sinne pääsee helposti (pelottavalla) hissillä. Tai oikeastaan hissillä pääsee liki laelle, tasanteelle, jossa sijaitsee Sokos-hotelli ja Luontokeskus Ukko. Auto jätetään alas parkkipaikalle. Ukko-Kolin laelle voi kiivetä joko portaita, tai sitten nousta polkua pitkin. Matka ei ole pitkä, vain noin 300 metriä.
Koli on vakain paikka koko maapallolla
Noin 1800 miljoonaa vuotta sitten mannerlaattojen törmäyksessä vanha laatta painui alaspäin kohti maapallon ydintä ja nuorempi laatta työntyi ylöspäin. Nuoresta laatasta muodostui nykyisten Kolin vaarojen edeltäjä, karjalaiset poimuvuoristot eli Karelidit. Silloinen maisema oli kuin nykyiset Alpit. Terävähuippuisia, yli viisi kilometriä korkeita vuoria, joiden välissä laaksoja ja järviä.
Korkeat vuoret kuluivat kuitenkin vuosimiljoonien aikana hitaasti nykyiselleen. Valitettavasti. Olisi nimittäin aika hienoa, jos Pielisen ympärillä edelleen kohoaisi lumihuippuisia vuoria.
Kolin erikoisuus on siinä, että edellä kuvatun tapahtumasarjan seurauksena täällä mannerlaatan paksuus on yli 70 km. Menetpä Kolilta mihin suuntaan tahansa, laatan paksuus ohenee. Tästä syystä täällä on vakaimmat olot koko maapallolla. – Koli info
Sulkavuoren suuret herrat, Mustarinnan murhat miehet, Kolin korkeat isännät
1500-luvulla Kolin huipulla asuivat haltiavoimat, joita käytiin Ilomantsista saakka lyylittelemässä ja suostuttelemassa. Varmaan moni pohjoiskarjalainen erämies nousi Kolin huipulle anomaan, että ”Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet” tulisivat osallisiksi hänen valmistamastaan uhriateriasta ja antaisivat hänelle saalisonnea.
Näillä haltiaolennoilla oli sen aikaisten pielisläisten mielestä hyvin suuri vaikutus heidän asioihinsa. Mustarintaisen olentoja ja heidän asuinsijojaan pelättiin niin, ettei vielä 1600-luvullakaan sinne asetuttu vakinaisesti asumaan. Vain yksi uskallikko rakensi mökkinsä Mustarintaisen alle, mutta monta vuotta ei hänkään siellä viihtynyt. Vasta 1700-luvun puolivälissä, kun Korpi-Jaakko (Jakob Stenius vanhempi, 1700-luvun kirkkoherra) voimallinen opetus juuritti pois taikauskon rahvaan mielistä, taloja alkoi ilmestyä vaarojen liepeille… – Pielisjärven historia I, 1954, Kilpeläinen, Hintikka ja Saloheimo .
Tarinoiden mukaan Kolilla oli käräjäpaikkoja ja rikolliset heitettiin alas Paha-Kolin jyrkänteeltä. Joka selvisi pudotuksesta, oli syytön. Etkö uso, etkö uso, jotta totta sanon mie?
Koli Spa loma-asunnot
Majoitus yhteistyössä Koli Spa Lotus & Cottages
Koli Spa loma-asunnot sijaitsevat Purnuniemessä, josta Kolin kylään on 1,5 km. Alueella on 7 paritaloa ja yksi VIP-huvila. Loma-asunnot on rakennettu vuonna 2009 ja kulumisen jälkiä ei vielä näy käytännössä ollenkaan. Me yövyimme VIP-huvilassa, ja jos olisin tajunnut kuinka suuresta huoneistosta oli kyse, olisin pyytänyt kaveripariskunnan mukaan viikonlopun viettoon.
Huoneisto käsitti kolme makuuhuonetta vessoineen, oleskelutilan avokeittiöineen, pukeutumistilan ja ison saunallisen kylpyhuoneen. Tekniikkaa löytyi kuivauskaapista ja pesukoneesta vedenkeittimeen. Hyvää tasoa oleva tilava mökki.
Kokkailimme päivällä keittiössä, mutta illalla kävimme paistamassa nuotiomakkarat pihalla. Kanttarelleja vähän haeskelimme käydessämme muutamalla kävelyretkellä, mutta niitä ei osunut silmiin.
Lisätietoja mökeistä täältä.
Ihana Pielinen
Pielinen on suuri ja puhdas erämainenjärvi ja sitä sirpaloivat harjusaaret. Järven keskiosan länsirannalla sijaitsee Kolin vaarajakso, jonka kansallispuistossa, 250 metriä Pielisen pinnan yläpuolella, kohoaa Kolin laki.
Joku voisi ajatelle, että mökin terassilta tulisi aueta esteetön näköala Pieliselle. Jos asiaa ajatellaan kansallismaiseman kulmasta, eivät näkyvät mökit rannassa palvelisi ketään. Asian tulee olla juuri näin. Suojaava puusto erotamassa vesistöä ja mökkejä toisistaan.
Pielinen on karu järvi, joten järviruoko ei ole ottanut siellä ylivaltaa, kuten niin monella muulla järvellä. Meille järvi näyttäytyi täysin tyynenä. Pielinen voi kuitenkin olla myös raivokas. Monen muistissa on murhenäytelmä vuodelta 1959, jolloin Paalasmaan saaren koululaisia kuljettanut vene kaatui ja 15 nuorta hukkui.
Menoa ja meininkiä kaipaavan kannattaa suunnata kiinnostuksensa Kolin sijaan Lappiin, Tahkovuorelle tai Vuokattiin. Kolilla ei nimittäin ole kuin hiljaisuutta ja rauhaa.
Kuulin muuten jutun, että jotkut ulkomaalaiset matkailijat ovat arvelleet Pielisen olevan saastunut, kun siellä ei näy veneitä eikä kalastajia.
Nämä kaksi asiaa, Pielinen ja hiljaisuus olivatkin tämän reissun parasta antia. En ole käynyt soutelemassa varmasti viiteentoistavuoteen, mutta olihan se jälleen hauskaa. Etenkin heti sen jälkeen, kun on muistanut laittaa tapin paikoilleen.
Koli Spa Lotus-kylpylä
Ihan lomakylän vieressä on Koli Spa Lotus -kylpylä, joka on avattu heinäkuussa 2015, eli se on aivan uusi. Olen todella tarkka uimahallien ja kylpylöiden tason suhteen. Pienikin epäilys siitä, että puhdistuksessa ja siivouksessa laiskotellaan, tekee kokomuksesta heti epämiellyttävän. Täällä ei tosiaankaan ollut nuhraantumista, ei likaa eikä epäsiisteyttä. Koli Spa Lotus -kylpylä oli puhtain kylpylä missä olen koskaan vieraillut.
Kylpylä ei ole suuren suuri, mutta katon alle on saatu mahtumaan 200 m2:n kokoinen virkistysallas, kaksi 25 metrin kuntouintirataa, poreallas, useita vesihierontapisteitä, lastenallas, höyrysauna, aromisauna, suolahuone ja aurinkohuone.
Kylpylässä on erityisesti huomioitu lapsiperheet sekä esteettömyys. Itse kylpylärakennus lämpiää bioenergialla, viereen on rakennettu pelleteillä toimiva lämpölaitos.
Kolin Ryynänen
Ryynäsen tilana tunnetussa talossa on toiminut sekatavarakauppa lähes 1900-luvun alusta lähtien. Toisen maailmansodan aikoihin, kauppias Kallen lähtiessä rintamalle, keksi vaimo Sanni perustaa tilaan myös Ryynäsen Kuppila -kahvilan. Ajan hengen mukaisesti kahvin sijasta tarjoitiin korviketta.
Kokoaikainen sekatavarakauppatoiminta loppui 1961, ja tilalle tuli erilaisten käsityöyrittäjien toimintaa. 1990-luvu alussa rapistunut kiinteistö siirtyi valtion haltuun. Onneksi, koska muuten talo olisi lahonut paikoilleen, niin huonokuntoinen se oli. Rakennus peruskorjattiin täysin, ja nyt tiloissa toimii hauska Kolin Ryynänen, Blues-Cafe, jota pyörittää venäläis-ranskalainen pariskunta. Aivan huippupaikka!
Suosikaa ihmiset tällaisia paikkoja mielummin kuin hotelleiden kivijalkoihin keskittyneitä ketjusafka-ravintoloita tai ABC-potaskaa.
Paikka muuten tarjoaa myös majoitusta.
Satama ja kalastus
Pielisen ranta-asukkaille kalastus on aina ollut tärkeää. Kun verot tavallisesti koottiin viljana, saatiin Pielisjärvellä 1600-luvulla lupa suorittaa ne viljan sijasta kapakaloina.
Kalastus oli sen verran vakavaa työtä, että kylän miehet muistelevat kirkonkellojen soitonkin ollee vielä 1960-luvulla kiellettyä Lieksassa lahnankudun aikaan.
Edelleen Pielinen on kalainen järvi, siitäkin huolimatta, että muikku on nyt pienikokoista eikä lohikalaa juuri näe.
Vuonislahden 28. Muikkumarkkinat järjestetään muuten nyt 19.9.2015. Vuonislahti sijaitsee Pielisjärven rannalla, vastapäätä Kolia
Aikanaan Kolin satama Pielisen länsirannalla ei ollut aluksi kuin muutama lankkulaituri. Se oli kuitenkin pitkään alueen tärkein yhteys muuhun maailmaan. Ensimmäiset retkeilijät 1900-luvun alussa saapuivat Vuonislahdesta Kolille juuri sataman kautta. Huipulle piti jatkaa jalkaisin tai hevosen vetämänä.
Nyt satama uinui alkuillan hämärässä. Seuraavan päivän Venetsialaisia valmisteltiin verkkaiseen tahtiin. Venetsialaisista ja niiden eroista maakunnittain on muuten hyvin tietoa ja keskustelua tässä blogissa.
Kuvassa kasataan kokkoa seuraavan päivän Venetsialaisiin.
Ravintola Alamaja Kolin satamassa
Kolin kylän Sadonkorjuujuhlat
Kolin kylän sadonkorjuujuhla Seuraintalolla sattuivat näppärästi vierailupäiväksemme. Tarjolla oli perinneillallinen, jossa pääsi maistelemaan savumuikkuja, ruishuttua, sekä kaskiruisleipää. Jälkiruuaksi sai nuotiokahvit ja kotipullaa.
Nyt päästiin asiaan. Muikkuja!
#muuten. Muikut tulee valmistaa juuri näin, savustamalla. Mausteeksi vain kevyt suola. Se on siinä.
59 comments
Tässäpä oikein kattava pläjäys verrattaessa omaan juttuun Kolin matkasta. Ryynäsen omenapiirakka oli parasta! Voin siis suositella paikkaa myös. Muuten tuota spata katselimme mutta päädyimme Sokos hotelliin.
Mulla on hieman sellainen ”paha” tapa, että kirjoittelen aina hirvittävän pitkän historiikin. Se vain venyy ja venyy ja en saa stoppia itselleni : )
Me oltiin kesällä just noissa samoissa mökeissä (niissä tavallisissa) tyttöporukualla polttareita viettämässä. Hyvät oli puitteet!
Oho! Hauska yhteensattuma : )
Juu ei todellakaan valittamista.
Niin kaunista kotosuomea<3
<3
[…] Google Analyticsin lukuja ja hakusanoja. Kolilta tehty postaus toimii hyvin. Mailissa odottaa pari tarkistettavaa laskua ja muutama kiinnostava […]
Jylhät on maisemat ja kotoisat on puitteet. Suomi matkailu on mulle semi vierasta ja hävettävän huonosti sitä tuntee omaa kotimaataan. Tä oli tietämättömälle hyvin informatiivinen pläjäys. 🙂
Nyt Otto suomenmaata tutkimaan : )
Oi miten ihana tunnelma! Kyllä noissa maisemissa on vain jotain, mihin suomalainen on sosiaalistunut kaipaamaan <3
Kyllä vaan.
Noissa maisemissa sielu lepää <3
Kuvat on upeat ja kirjoituksessa perehdytty hyvin myös meidän taiteilijoihin ja historiaan. Siitä kiitos.
Mutta yksi lause laittoi kylmät väreet kulkemaan matkailuyrittäjänä selkärankaani pitkin. ”Menoa ja meininkiä kaipaavan kannattaa suunnata kiinnostuksensa Kolin sijaan Lappiin, Tahkovuorelle tai Vuokattiin”. Eiiiii en suosittele. Suosittelen tulemaan myös meille Kolille kun haluaa meininkiä lomaan.
Kirjoituksen julkaisun ajankohtana purimme Kolin Venetsialaisen jälkiä pois satamasta. Venetsia illassa taivaalle tähtisadetta loi Suomen pyrotekniikan Mikko Halonen, joka näkyi alueella viihtyvässä yleisössä räjähtävänä tunnelmana. Ennen Ilotulitusta yleisön liekitti Taikatulet Laura Koskisen tulishow. Pimentyvän illan valaisusta vastasi Valoparta Oy Kari Kola. Satamamme ylpeys Hannu Juvosen itse rakentama purjelaiva valaistiin ja saapuessaan laituriin Pieliseltä näytelmä Pirates of the Koli näytelmä sai alkunsa.
Yleisön kotiudutta he saivat 5päivää aikaa toipumiseen. Sillä jo perjantaina Kolin huippujen tuntumassa Break Sokos Hotel Kolilla saksofonit laulaa ja kuuntelijoiden jalat svengaa kun Kolin ruska Blues soi. Bluessin villitsemänä täällä mennään perjantai, lauantai päivä ja ilta.
Seuraavaksi meillä onkin luvassa vuoden hikisimmät bileet, Vaarojenmaraton, polkujuoksujen isä. Järjestetään jo 10 kertaa Kolilla. Ja suosittelen lämpimästi kaikille juoksun iltajuhlaan osallistumista. Ottamalla ravintolasta sivupöydän voi kaikessa rauhassa syvähuokailla ja ihmetellä kuinka ultrajuoksijoiden jalka vielä vipattaa bilebändi Suklaamunat covereiden tahdissa. Ei näy väsymys. Tai liittyä rohkeasti tanssivat maraton kanssan joukkoon. Ja tässä vaiheessa kysymys monen huulille, mikä ihmeen Suklaamunat. Niin tämä paikallinen bändi on jo käsite vaarojenmaratoonareiden keskuudessa.
Marraskuun viikonloppuina yläkertaan kipuaa Virve Rosti, Laura Voutilainen, Kaukolasipartio, Charles Poeman. Joulukuussa jatkaa Martti Servo, Frederik.
Unohtamatta Kolin kylän pub Ryynästä, joka tarjoilee maukkaan ruuan ja majoituksen lisäksi myös säännöllisesti soivia iltoja. Ryynäsen musiikki lauteille on noussut Karli Strom ja Pekka Suutari tämä tummanpuhuvan äänen omaava leidi ei jätä ketään kylmäksi, heleä ääninen Mirja Klippel, lisäksi rock’n ja rollista shamaanirumpuihin on sielä kuultu, ja lisää kuullaan kokoajan.
Sellisti Jussi Makkonen laittoi tänä kesänä Pielisen soimaan Sibeliuksen tahtiin useampaan kertaan.
Joten minä en suosittele menoa ja meininkiä etsivän menemään vain Lappiin, Tahkovuorelle tai Vuokattiin. Antti Tuiskulla Peto on irti, meillä Koli on irti!
Meiltä et toki löydä ostoskeskuksia, et intersporttia, Gina Trikottia, eikä meilä ole Calvin Clain out let myymälää. Mutta arvon matkailijat me annamme teille täyden vuorokauden aikaa käyttää lomallanne kotikulmilta ostettuja vaatteita. Mutta hiukan erilaista vaatekaapin sisustusta löytyy kyllä Retkitupa Shopista. Koli paitaa, fleeceä. Toki hiukan myös trendiä sillä syksyn muotiväreissä loistavat kevytuntuvatakit löydätte täältä. Retkituvan henkilökunta on osa Kolin aarretta, myös silloin kun unohdat vaihtosukat kotiin, hiihtohanskat rikkoutuvat tai jotain mukavaa pitäisi kotiin tuliaisiksi viedä. Niin ja toisaalta entäs jos tänä vuona jätettäisiin Converset ostamatta ja hakittaisiin Break Sokos Hotel Kolin vastaanotosta löytyvästä myymälästä Reinot tai luontokeskus Ukosta huovutetut tossut, kotimaista käsityötä.
Ja kyllä kaiken tämän lisäksi Kolilta löytyy myös hiljaisuutta ja rauhaa. Patikoimme, melomme, laskettelemme, hiihdämme, rentoudumme kylpylöissä, hemmottelemme hieronnoissa, turvesaunassa, vaellamme Issikoilla, ja opastamme omatoimiretkelijöitä löytämään sen oman Kolin aarteen.
Kiittäen Katariina Okkonen, matkailualan yrittäjä, ohjelmapalveluiden tuottaja yrityksessä Koli Activ Oy
Normaalisti en salli yrittäjältä näin kovaa ja suoraa mainostamista blogissani. Mutta menköön tämän kerran, koska olet jaksanut nähdä vaivaa kirjoituksesi eteen.
Ymmärrän ohjelmapalveluiden tuottajana kulmasi, mutta minulle ja monelle muulle Koli on yhtä kuin kansallismaisema. Se on ehdottomasti paikan olennaisin ominaisuus. Sitä ei ole muualla. Laura Voutilaista voi käydä kuuntelemassa ympäri Suomea.
Kirjoitus edustaa blogimme tapaa kertoa rehellinen mielipide paikasta, kuten me sen koemme.
Hauskaa syksyä.
Todella hyvä ja kattava postaus! Yhteistyökuvio oli mukana hienosti blogissa osana mukana, juuri sopivan laajasti kerrottuna täydentäen blogin kokonaisuutta. En kaivannut tietoa, minkä väriset kaakelit oli vessassa 😀 Kolilla en koskaan ole käynyt, täytyy kyllä jossain vaiheessa mennä. Listalla on kyllä jo pitkään ollut 🙂
Kiitos Rami!
Yhteistyön sovittaminen kirjoitukseen kiinnostavasti on aina tasapainoilua. Pelkkä mökki- tai ravintolaesittely sellaisenaan on harvoin kiinnostava. Ainakin niin itse koen. Koska mökki ei myöskään ole se paikan olennaisin osa, vaan tietenkin kansalismaisema ja luonto, on näissä aina tarkkaan harkittava myös sille annettava tila.
Kaakelien värit ja pyyhkeiden paksuus. Jep… Tuskin kamalan olennainen tieto. Toiset vaan tykkää tehdä postauksia, joissa esitellään jokainen pikkupurtilokin : D Mikäs siinä, jos niissä on jotain erikoista…
Pidä Koli vaan listalla. Et pety.
Tuollaisia maisemia on iso ikävä! Tuo kuva veneestä rannassa on todella kaunis. Iso peukku Ryynäselle!
Kiitos!
Ryynänen on POP : )
Ei voi olla kuin ylpeä siitä miten kaunis maa Suomi on. Mun kamera ilmoitti jo haluavansa tuonne mahdollisimman pian. Koli ei olisi välimatkallisestikaan ihan niiiiin kaukana. Ja tuo mökki, kelpaisi kyllä mulle oikein mainiosti. <3
Todellakin. Suomi on niin kaunis!
Tee kuten kamerasi haluaa, ja lähde ulkoiluttamaan sitä Kolille : )
Aivan upeita kuvia! Me käytiin Kolilla joitakin vuosia sitten ja kuvattiin kortti täyteen. Ja sitten kamera varastettiin ennen kuin ehdin siirtämään kuvat koneelle. Hieman otti päähään… Mutta onpahan ainakin syy palata takaisin, ja tässä postauksessa tuli montaa hyvää vinkkiä reissua varten. Kiitos!
Kiitos.
Voi kurjuus mikä kohtalo teillä on ollut. Oikeasti bloggaajan pahin painajainen…
No niin. Nyt vaan matkaa tuonne suunnittelemaan, ja uudet kuvat kameraan.
Upeat kuvat Kolilta! Koli on ensimmäinen kohde, jonne mieheni kanssa reissattiin. Käytiin silloin vaeltamisen lisäksi ratsastamassa issikoilla. Vieläköhän se on siellä mahdollista? Tänä syksynä oli itse asiassa tarkoitus lähteä Kolille nostalgiamatkalle, mutta hotelli oli täynnä niinä viikonloppuina, jolloin reissu olisi ollut mahdollista toteuttaa. Mökin vuokraus ei jostain syystä tullut edes mieleen, mutta luultaavsti olisi ollut jo sen verran tyyriimpää, etten olisi raaskinutkaan.
Issikkavaellus on edelleen mahdollista. Hotellilla on ollut usein täynnä viikonloppuisin, mutta alueelta löytyy myös muita samanlaisia kohteita ja hyvin edullistakin majoitusta. Tsekkaa: http://www.koli.fi/majoitus.
Kiitos infosta Veli!
Kiitos Heidi!
Ei minusta nuo mökit olleet kalliimpia kuin hotellihuoneetkaan. Mutta varmaan riippuu ajankohdasta, ja jos sinne lähtisi mökkeilemään vaikka kaveri pariskunnan kanssa, niin silloinhan tuisi edulliseksi.
Menkää ihmeessä nostalgiamatkalle. Me käydään Tepon kanssa tasaisesti niissä paikoissa, missä ollaan suhteen alkuaikoina käyty. Tulee aina niin kiva fiilis.
Mahtavat on maisemat – Etelä-Suomen näkökulmasta vaan sen verran kaukana, ettei helposti tule tuonne lähdettyä.
Höpsistä. Nytkin olet paljon pidemmällä : D
Oi miten upea postaus! Todella hienoja kuvia ja paljon tietoa. Tuli sellainen olo, että voisin lähteä tuonne vaikka samantien, jos olisi mahdollista. En tiennyt tuollaisesta uudesta kylpylästä -erittäin sympaattinen sekin! En ole käynyt missään tuolla suunnalla oikeastaan..Hassua, että minulle nämä runolliset suomalaiset maisemat ovat tuttuja vain kuvista. Toivottavasti tulee jossain vaiheessa tilaisuus korjata tämä aukko sivistyksessä. Ja ei voi sanoa muuta kuin aamen tuolle paikallisten ravintoloiden/yritysten tukemiselle!
Kiitos!
Karjala ei ole monelle mitenkään kovinkaan tuttua aluetta, vaikka paljon siitä puhutaan. Sinne pitää ottaa vähän kuin asiaksi lähteä. Jotenkin, se on hieman siellä sivussa : )
Paikallisten yrittäjien tukeminen on kyllä enemmän kuin tärkeää. Muuten meillä ei ole kuin näitä persoonattomia ketjumestoja kohta.
Voi, kun kerkeäisi joskus Suomessa käydessään muuallekin kuin Helsinkiin! Upeita kuvia ja upeita maisemia.
Kiitos!
Suomi on yllättävän suuri ja monipuolinen maa : )
Todella ihania kuvia!
Koko Suomen kansallishistoriahan on kirjoitettu nimenomaan näihin maisemiin pohjautuen ja kulttuurihistoriallisesti antanut myös merkittävän panoksen. Lähestulkoon kaikki maisemakuvaukset liittyvät jylhiin kalliohin, metsään ja järviin.
Tuo teidän yhteistyökumppaninne mökki näyttää tosi mukavalta sekin, mutta tuossa pienemmässä paikassa on aika hauskanoloinen fiilis!
Kiitos!
Jep. Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre, kuvanveistäjä Emil Wikström, kirjailijat Juhani Aho, Eino Leino ja Ilmari Kianto, säveltäjät Jean Sibelius ja P. J. Hannikainen, arkkitehdit Yrjö Blomstedt ja Vicktor Sucksdorff ja mitä noita muita näihin maisemiin hurahtaneita olikaan… : D
Ryynänen on kyllä myös hauska paikka. Heidän majoitustiloja en tosin käynyt katsomassa, mutta ravintelin puoli oli tosi kiva, kuten tuo meidän mökkikin.
Oi että, kyllä näissä maisemissa sielu ja mieli lepää. Mä voisin vaikka asua tuossa mökissä, tässä samalla kuin rantatalosta haaveilen… tosin alkuviikon Ruotsin reissu sai unelmoimaan talosta, joka olisi sekä veden että vuoren äärellä! 🙂 Ainahan pienellä tytöllä haaveita on oltava. Kolilla en olekaan koskaan käynyt, ellen sitten joskus lapsena niin, ettei muistikuvia ole säilynyt. Vaikuttaa varsinaiselta luontofriikin paratiisilta, joten laitamme täten Kolin kotimaan matkatoivelistalle!
Koli kyllä tarjoaa Suomen luontoa parhaimmillaan! Jos kansallismaisema ei kelpaa, niin mikä sitten : D
Rantatalo olisi ihan jees, mutta talo, sekä veden että vuonon äärellä… Kuulostaa jo vähän liian hyvältä.
Aivan mielettömän hienoja kuvia Kolilta. Kiitos! Tuo Pohjois-Karjala on hieno alue muutenkin. Olin Liperissä 80-luvun puolivälissä kesätöissä, ja fiilis oli kuin olisi tullut ulkomaille – niin maisemien kuin kansanluonteenkin suhteen, ja tämä kaikki ehdottoman positiivisessa mielessä. Sitä ennen olin reissannut kaiket kesät ulkomailla kun luulin ettei Suomessa ole mitään nähtävää. No se virhe korjaantui vaikka toki sittemminkin ulkomaat ovat eri syistä vetäneet. Kolilla en Pohjois-Karjalan kesänä käynyt joten nyt se(kin) to do- listalle joka jo on muutenkin pitkä.
Mutta postauksesi positiivisin viesti oli piilotettuna yhteen kuvaan: Teppo näyttäisi olevan automatkailukunnossa näin pian valtavan suuren leikkauksen jälkeen- onnittelut siitä hänelle sekä Sinulle!
Kyllä Suomi jaksaa yllättää. Tämä on pitkä maa, ja kaikkialla maakunnissa on omat erikoispiirtensä. Itse ihmettelen aina Vakka-Suomen maisemia. Ja kyllä nytkin oli hauskaa, kun rupesi tulemaan mäkiä vastaan 300 km tasaisen ajon jälkeen : )
Koli on kyllä todellakin käymisen arvoinen paikka. Itselle jäi polte lähteä kiertämään Karjalaa tarkemmin. Vuosia sitten kiertelin siellä, ja menin mm. Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin ym. mutta nyt voisi ottaa kyllä uudestaan. Äidin puolen sukujuuret kun ovat vahvasti Karjalasta.
Teppo toipuu hyvin. Kun rauhallisesti ja hiljalleen ottaa päivän kerrallaan, niin ei tule yllätyksiä <3
Maisemakuvissa todella on se, millaisena Suomi niin mielellään halutaan nähdä! Ja tuollaisessa ”mökissä” minäkin voisin kuvitella pari yötä ”mökkeileväni”.
Kun ajeltiin tuonne ja takaisin, tuli kyllä nähtyä vähän toisenlaistakin maisemaa.
Hauskinta oli huomata, että esim. Itävallassa vanhat ladot jaksavat kiinnostaa, tai vuohet pellolla on ihania. Suomessa lato on siis vain lato, eikätkä lehmät tai hevoset ole yhtään kiinnostavia… Asenneongelma.
Joo, ”ihan kiva” mökki : )
Miten voikaan olla noin tyyni vedenpinta kuin ylimmissä kuvissa! Kolikin on minulta käymättä, kuten liian moni muukin Suomen kohde. Kaunista on!
Tuolla oli hämmästyttävän tyyntä koko ajan. Jos olisi tuullut, niin olisi soutelut jääneet kyllä vähälle.
Järven selkä on niin suojaton, että tuuli saa sen heti levottomaksi, ja vaaralliseksi, kuten se kamala onnettomuus aikanaan osoitti. Näin siitä jonkun dokumentin telkkarista, ja ihan hirvittävä kohtalo oli kyllä niillä koululaisilla.
No nyt oli muuten upeita kuvia! Itselle on ainakin viimeaikoina yhä enemmän tullut tunne että pitäisi päästä tutstumaan Suomen luontoon paremmin ja tämä postaus kyllä vain vahvisti tuota tunnetta, mahtavan näköistä maisemaa!
Kiitos Laura!
Suomen luonto on niin kaunis. Itse en ole mikään telttailija tai metsien samoilija. Monen päivän vaellus olisi kauhistus. Tutustun luontoon varovaisesti ja turvallisesti ; – ) Mutta niinkin voi nähdä uskomattoman kauniita paikkoja.
Tämä on niitä paikkoja, joista ajattelen niiden olevan jossain ihan muualla kuin Suomessa. Tuolla päin en ole koskaan vielä käynyt ja täältä päin sinne onkin aika hankala alkaa lähtemään. Muitakin hienoja paikkoja paljon lähempänä. Geologisesti alue onkin mielenkiintoinen ja se fakta varmaan meidät sinne joskus loppupeleissä vie. 🙂
Onhan tuo maisema nyt uskomaton! <3
Hei Maarit!
Juu, välimatkat tekee lähtemisen hankalaksi, mutta jospa tämä(kin) osuisi joskus kohdallesi : )
Tänään juuri puhuttiin siitä, että pitäisi tehdä enemmän tällaisia Suomi road trippejä. Se vaatisi hieman suunnittelua ja aikaa, mutta niinhän matkat aina tekevät. Etenkin se vaatisi sitä, että tekisi paikoista kiinnostavia, eli siis etsisi etukäteen tietoa, että tuonne haluan mennä siksi, että… Osa hyvistä kohteista kun ei oikein osaa itseään esiin tuoda.
Koli on upea paikka! Olemme siellä parina kesänä lomailleet ja tällekin kesälle se oli ajatuksissa, mutta liian vähien lomapäivien vuoksi jäi menemättä. Kansallispuistossa vaellellessa, Ukko Kolilta Pieliselle katsellessa ja järvellä soudellessa stressi ja kiire todellakin unohtuu!
Mökkinne näytti hyvältä ja kylpylä houkuttelevalta, täytyy pitää nämä mielessä seuraavaa kertaa suunnitellessa!
Lämmin kiitos Sinulle likkaamisesesta Venetsialais-kirjoitukseeni.
Hei Mia!
Koli ON upea paikka! Todellakin.
Niinpä…Työ haittaa kaiken kivan tekemistä, mutta pitää tietenkin olla tyytyväinen, jos töitä on. Koli on ollut pitkään ajatuksissa, ja nyt aikataulut napsahtivat kohdalleen.
Venetsialaiset ovat monelle aika vieras juttu, niin mielelläni linkkaan postaukseen, jossa on paljon tietoa.
Parhaimmillaan matkablogien postaukset ovat niin houkuttelevia, että herättävät mielettömän hingun päästä postauksessa esiteltyyn kohteeseen. Tämä oli sellainen, siis Koli – pakko päästä! 😀 Muutenkin tykkään enemmän tällaisista asiapitoisista postauksista pelkän fiilistelyn tai oman päiväjärjestyksen selostamisen sijaan. Huippupostaus siis ja mielettömän kauniita kuvia, erityisesti tuo kuva Pielisestä, jossa puiden takaa tulee sumu, on aivan upea!
Kiitos Henna!
Minusta on ihana tehdä tällaisia postauksia, koska kun hakee tietoa, oppii niin paljon itsekin uutta. Ongelmaksi tulee usein materiaalin karsiminen, kun kaikkea ei vaan voi saada mukaan.
Sumu on kyllä elementti, jolla kuviin usein tulee taianomainen tunne.
Mene ihmeessä Kolille. Et pety.
Kaunista. Niin kaunista. Kolin kansallismaisemissa on ilo patikoida. Tuosta kylpylästä olen kuullut kehuja. Pitää joskus itse testata 🙂
Kylpylä on tärkeä myös paikallisille. Pääsevät kuntoilemaan, ja huonolla kelillä löytyy jotain tekemistä. Tuolla kun ei niin kamalasti ”sirkushuveja” ole tarjolla.
Koli on minulle rakas. Aikoinaan olin Koli-aktivisti ja vastustin lomamökkien rakentamista Paimenenvaaralle ja kannatin kansallispuistoa. Olen tyytyväinen siihen, että siellä nykyisin on kansallispuisto. Tykkään myös vaellella Kolin kauniissa maisemissa. Nyt asun niin kaukana Kolista, ettei ole tullut viime vuosina käytyä.
Kansallispuisto on hurjan hyvä juttu! Voi olla loma-asutusta ja kansallispuisto vierekkäin, eivät ne pois toisiaan sulje. Mutta jos on hallitsematonta rakentamista ja ei kansallispuistoa, niin tilanteesta tulee usein nopeasti mahdoton luonnon kannalta.
Kolin maisemat oli kyllä upeat! Niiden takia kannatti jopa talsia rinkka selässä parikymmentä kilometriä ja yöpyä pari yötä teltassa 😀 Seuraavalla kerralla tuollainen mökki tosin voisi olla ihan kiva, telttamajoitus oli aika extremeä… Mullakin muuten rupesi heti soimaan päässä tuo Pohjois-Karjala, kun ohitettiin autolla ensimmäinen Pohjois-Karjala-viitta 😀
Auts…Ei olisi minusta tuollaiseen patikointiin. Juu, mökki on huomattavasti mukavampi!
Joidenkin laulujen sanat vaan jää korvamadoiksi : )
Moi! Hienoja kuvia. Parina kesänä ollaan vietetty viikko Kolilla. Onhan se niin ainutlaatuinen paikka. Blogistani löytyy muutama vaatimattomampi kuva ja tarina.
t. Tiina
http://tiinanpatikointi.blogspot.fi/search/label/Koli
Hei Tiina!
On todella ainutlaatuinen!
Korjasin linkkisi kuntoon, eli se vie nyt suoraan Kolia käsitteleviin postauksiin.
Ihana mökki, tuolla kelpais nauttia! 🙂 Ja kauniit kuvat Kolilta. Tarkoitus on ollu sinne reissata jo ikuisuus, ehkä tässä vielä tämänvuoden puolella saisi jonkun ruskaretken sinnepäin tehtyä.
Juu, ei hassumpi paikka yöpyä 🙂
Koli on ollut mullakin pitkään mielessä. Nyt sitten napsahti aikataulut hyvin kohdalleen ja lähdin käymään.