Kierikkikeskus sai alkunsa meripihkahelmestä

Kierikkikeskus, Yli-Ii. Vuonna 1956 paikallinen maanviljelijä löysi Purkajasuolta Yli-Iistä kivikautisen meripihkahelmen. Helmi ja myöhemmin löytynyt meripihkariipus toimitettiin silloisen tavan mukaan Helsingin Kansallismuseoon ja asia oli sillä taputeltu. Hauskaa silti ajatella näiden meripihkakorujen olleen lähtölaskenta Yli-Iin nousemisessa Suomen arkeologiselle kartalle

Kierikkikeskus sai alkunsa rakennustöiden vanavedessä

1960-luvulla rakennettiin jälleen yhtä Iijoen patoallasta ja alueelta noukittiin turvaan lisää korunpaloja sekä vuosille 5300 – 4100 eaa. ajoittuvaa keramiikkaa. Köyhällä Suomella ei ollut mitään mahdollisuuksia ruveta minkäänlaisiin projekteihin asian ympärillä.

Vuonna 1993 Yli-Iin Kuuselankankaalta löydettiin rakennustöiden yhteydessä asumusten pohjia, jotka paljastuivat kivikauden ihmisten aikaansaannoksiksi. Tutkimuksissa kävi ilmi, että turpeen alla oli 35 hehtaaria täynnä 5000 vuotta vanhaa veistettyä puuta ja kivikautisia kalastusvälineitä.

Löytö ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Suomi oli juuri liittynyt EU:n riveihin 1994. Yli-Iin kunnan oli mahdollista saada EU rahaa ja nousukiidossa olevalla valtiolla oli laittaa rahaa myös pohjoisen tiede- ja museoprojekteihin. Näin sai alkunsa Kierikkikeskus.

Professori Reijo Jallinojan suunnittelema Kierikkikeskuksen päärakennus on Pohjoismaiden suurimpiin kuuluva hirsirakennus. Se vihittiin käyttöön vuonna 2001. Kokonaisuuteen kuuluu kivikauteen keskittyvä näyttely, ravintola, pienen lammen ympärille rakennettu hotelli ja ulkomuseoalue. Alueella tehdään edelleen vuosittain kaivauksia.

Kierikkikeskus on ollut lähimenneisyydessä milloin rahavaikeuksissa, milloin joidenkin lähteiden mukaan jopa myytävänä. Kun Yli-Iistä tuli osa Oulun kaupunkia vuonna 2013 siirtyi Kierikkikeskus osaksi Oulun Museo- ja tiedekeskus Luuppia.

Kierikkikeskus oli vain osa retkeä – Iijoen maisemat ovat niin kauniit!

Eräänä syyskuisena lauantaiaamuna suuntasin auton nokan Kemintielle, joka on tällä hetkellä kuin sotatanner tietöiden takia. 60km/h köröttely Iihin asti sai miettimään muutamaan kertaan, josko puikkaisi liittymästä ulos ja menisi vaikka Haukiputaan Kiviniemeen kahville ja kalasopalle. Sitkeästi kuitenkin ajelin jonossa ja otin Iijoen eteläpuolen reitin kohti Kierikkikeskusta. Tämä tie on kiharaisempi ja minusta kauniimpi, mutta makuasioita nämä.

Iijoki on Pohjois-Pohjanmaan läpi virtaava joki, jonka pääuoman pituus on noin 370 kilometriä. Joen lähteiden katsotaan olevan Iijärven seudulla Kuusamossa, josta se virtaa Taivalkosken, Pudasjärven ja Oulun Yli-Iin kautta Iihin. Iijoki laskee Perämereen Iin kirkonkylän eli Iin Haminan kohdalla. Korkeuseroa latvajärviltä jokisuuhun on 250 metriä.

Oulun kaupunki sekä Yli-Iin, Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon kunnat yhdistyivät vuoden 2013 alussa uudeksi Oulun kaupungiksi. Yli-Iin asukasmäärä lienee nykyisin noin 2000. Triviaalitietona mainittakoon, että Yli-Iin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla seinäkuivalihavelli ja makea juustokeitto. (Makeaa juustokeittoa tuli muuten ostettua REKOsta ja sitä on edelleen minulla pakkasessa.)

Pohjolan Voima rakensi Iijoen alajuoksulle vuosina 1959–1971 viisi voimalaitosta, jokisuulta lukien Raasakka, Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski ja Haapakoski. Voimalaitosten yhteinen koneteho on 215,4 megawattia (MW) ja energian tuotanto keskimäärin 845 gigawattituntia vuodessa (GWh/a).

Lapussa tiedotetaan kalastusluvista Maalismaan voimalaitoksen yläaltaalla. Kaikkien 18-64-vuotiaiden tarvitsee lunastaa erillinen valtion kalastuskortti, eli kalastonhoitomaksu. (45 € / vuosi, 15 € / viikko ja 6 €/päivä). Verkko- ja viehekalastusluvat ovat eri hintaisia vierailijoille ja paikkakuntalaisille. Onkia ja pilkkiä saa ilmaiseksi.

*Wikimedia, Maalismaan kylä

*Wikimedia, Maalismaan aitat

Yli-Iin Möljä, eli uimaranta. Yli-Iissä näytettiin kilpailtavan ruohonleikkuulla. Eipä ole hetkeen silmiin osunut yhtä pieteetillä parturoituja nurmikenttiä talojen ympärillä. Jopa ojanpenkatkin oli ajettu aivan viimeisen päälle.

Kierikkikeskuksen valokuvanäyttely jäi nyt näkemättä

Olin saanut Tepon houkuteltua mukaan sillä varjolla, että Kierikkikeskuksen ra­vin­to­lan sei­nil­lä on esillä ”Sata vuot­ta sit­ten – Sa­mu­li Pau­la­har­jun va­lo­ku­via ” -näyt­te­ly. Harmi vain, että rakennus ei ollut auki. Tämä tietenkin olisi lukenut paikan nettisivuilla, mutta kuka niitä infoja nyt jaksaa lukea? Aukioloaikoja voit katsoa täältä.

Koska päärakennus oli nyt tiukasti kiinni, ei tähän juttuun tullut yhtään kuvaa näyttelystä. Se tuskin on kovasti uudistunut viime vuosina, joten kyselkää oululaisilta lapsilta mitä siellä on. Jokainen Oulun koululainen kun on viimeistään neljännellä luokalla kuljetettu Kierikkikeskukseen viettämään jonkinlaista puuhapäivää.

Kierikkikeskuksen parkkipaikalta kivikauden kylään johtaa puolen kilometrin pituinen mukavan leveä ja helppokulkuinen lankkupolku. Polku myötäilee Iijoen rantamaisemia, jotka olivat nyt ruskan aloitellessa maiseman värjäämistä varsin hienot. Saimme vielä kivan oravan seuraksemme. Kurre oli kovin utelias.

Parkkipaikalla ei ollut tungosta

Kivikautista muinaiskylää jäljittelevä ulkonäyttely on nätti paikka

Itse kivikauden kylä on rakennettu avaralle hiekkarannalle ja siellä voisi sesonkiaikana kokeilla erilaisia kivikauden arkiaskareita jousiammunnasta kivikorujen valmistamiseen. Päässä rupesi soimaan heti J.Karjalaisen lyriikka: Poika, poloinen, kovin on tutun oloinen, kädessä keihäs ja keihäässä katkennut pää. Ei saanut hän saalista, vaan kauaksi maalista viskasi keihään ja keihäästä katkesi pää.

Nyt koko kaunis paikka oli yksin meidän. Ärsyttävästi olin vain unohtanut tehdä eväät reissuun, nälkä kurni vatsaa ja Kierikkikeskuksen ravintola oli kiinni. Mies kieltäytyi lähtemästä ruuhella kalaan tai kolkkaamaan kirveellä minulle hirveä lounaaksi, joten oli tyytyminen mustikoiden keräilyyn.

Paikalla on ollut ajoittain erilaisia taidepajoja. 

Kierikkikeskus on sellainen tunnin kohde, joten aikaa jää muuhunkin ajeluun. Paluumatka Ouluun kannattaa tehdä Jäälin kautta ja jos intoa riittää, niin Koitelinkoskihan jää siihen reitin varrelle myös.

Yli-Iin ja Jäälin väliin on juuri valmistunut uusi tie, jonka viereisistä pelloista näyttivät porotkin nauttivan. Ihmettelijöille tiedoksi, että Yli-Ii on jo poronhoitoaluetta. Alue kuuluu Kiimingin paliskuntaan ja Pudasjärven merkkipiiriin. Kiimingin paliskunnan lounaisraja toimii samalla koko poronhoitoalueen rajana. Eloporojen suurin sallittu määrä on 800.