Kilpailu- ja kuluttujavirasto päivitti viimein 26.4.2019 linjaustaan, jonka tarkoituksena on ohjeistaa yrityksiä ja vaikuttajia siitä, kuinka kaupallisesta yhteistyöstä pitää kuluttajansuojalain mukaan kertoa kuluttajille kohdennetussa vaikuttajamarkkinoinnissa. Sanon viimein, sillä tätä ohjetta on odotettu pitkään – liian pitkään. Edellinen ohjeistus, missä otettiin kantaa mainos – kaupallinen yhteistyö – yhteistyö – merkintään, oli vuodelta 2013.
Kaupallinen yhteistyö ja mainos | Mikä muuttui?
Aikaisemmin blogeissa käytettiin merkintänä yleisesti sanoja yhteistyö ja kaupallinen yhteistyö. Yhteistyöllä tarkoitettiin, että yritys tarjoaa alennuksella tai ilmaiseksi tuotteitaan/palveluitaan bloggaajalle näkyvyyttä vastaan. Raha ei liikkunut. Kaupallinen yhteistyö tarkoitti, että bloggaaja laskutti kirjoituksesta.
Uusi linjaus selkeyttää olennaisesti merkintätapaa ja antaa bloggaajalle vaihtoehdoiksi sanat mainos tai kaupallinen yhteistyö. Vaikuttajan yritykseltä saama vastike markkinoinnista kun voi olla rahaa, mutta myös selkeästi rahanarvoinen etua (lahjakortti, kallis vaate, matka jne.). Vaikka saatu vastike ei olisikaan rahaa, kyse on silti markkinoinnista.
Kuinka merkintä on tehtävä
Mainos tai kaupallinen yhteistyö merkintä on sijoitettava heti julkaisun alkuun. Merkintä tulee olla muodossa ”Mainos [Yrityksen] kanssa” tai ”Kaupallisessa yhteistyössä [Yrityksen] kanssa”. Tekstin on oltava riittävän suurikokoista ja sijoitettu siten, että lukija erottaa sen sivun muusta sisällöstä helposti. Jos kaupallinen yhteistyö kattaa useamman kuin yhden julkaisun, jokainen julkaisu on merkittävä samalla tavalla, eikä vain ensimmäistä julkaisua.
Jos bloggaaja saa blogissa esitellyn tuotteen yritykseltä pyytämättä ja ilman velvoitteita (näytteenä, sponsoroituna tavarana, palveluna, pressimatkana) on tieto tästäkin sijoitettava heti julkaisun alkuun esim. muodossa ”Tuote/palvelu X on saatu lahjaksi/ilmaiseksi/arvioitavaksi/lainaan blogin kautta”.
Jos blogiteksti sisältää mainoslinkkejä (affili, maksettu linkki ym.), on tämäkin merkittävä julkaisun alkuun selkeästi ”sisältää mainoslinkkejä/affiliate-linkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Yhteistöissä ei ole mitään väärää
Tehdään nyt selväksi, että yhteistöissä ei ole yhtään mitään väärää. Ilman niitä monessa blogissa ei olisi arvontoja, kilpailuja tai testauksia. Usean blogin sisältö olisi kapeampi ja tylsempi ja bloggaaja ei voisi ansaita työllään.
Se mikä on väärin – on epäselvä merkitseminen. Kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta: Mainos on voitava tunnistaa mainokseksi heti ensisilmäyksellä ilman tarkempaa tutustumista siihen – KKV 2013.
Yhteistöistä pitäisi kertoa selkeästi
Blogiteksti on joko ”Sponsored by Minä ite”, tai sitten sen on kokonaan tai osittain maksanut/mahdollistanut joku muu. Kyse ei ole siitä, kirjoittaako bloggaaja rehellisesti yhteistyön mahdollisista epäonnistumisista, vai onko kaikki vedetty vaaleanpunaisen samppanjan läpi paperille. Kyse on mainonnan tunnistettavuudesta, eli lukijan on yksinkertaisesti saatava tieto yhteistyöstä ennen tekstin lukemista, jotta hän voi tarkastella kirjoitusta oikeassa kontekstissa.
Bloggaajat, jotka ”unohtavat” tai eivät yksinkertaisesti vaivaudu merkitsemään yhteistöitä kunnolla – jos lainkaan, pilaavat muidenkin bloggaajien mainetta. Kun lukija turhaantuu epäselvistä merkinnöistä, kärsijä ei ole vain se ”huonomuistinen” bloggaaja, vaan koko blogigenre. Henkilökohtaisesti minulta ei heru minkäänlaista myötätuntoa niille bloggaajille, jotka jättävät merkinnät tekemättä, tai merkitsevät väärin. Kukaan ei voi olla säännöistä tietämätön tänä päivänä.
Tässä muutamia kommentteja aiheesta:
”Sinänsä ärsyttää nämä ”kokemukset” ja ”arvostelut”, mitä saadaan lukea näistä blogeista. Kaava on poikkeuksetta sama: Vuolasta kehumista ja kaikki on niin jees. Sitten lopussa kerrotaan että ”matkustettu yhteistyössä”. Eli siis kyseessä on maksettu mainos, ei mikään puolueeton kokemuksen jako. Näitäkin siis ihan kiva lukea, ja mainoksena miellyttävä verrattuna perinteiseen, mutta reiluuden nimissä olisi hyvä asia mainita jo ENNEN tekstiä, jotta lukija osaa myös lukea oikeasta perspektiivistä.” – Jere
”Maksettu mainos. Tämä olisi hyvä myös ilmoittaa. Onnenkantamoisetkaan ei enää tuntuisi niin erikoisen ihmeellisiltä. Peace & love, mut mainos on mainos.” -Kimmo
Mitään huomautusta ihmeellisempää sanktiota ei ole
Sekä yrityksen että vaikuttajan velvollisuutena on varmistaa, että vaikuttajamarkkinoinnin kaupallinen tarkoitus käy ilmi, eikä piilomainontaa harjoiteta. Kuluttaja-asiamiehen linjauksella voi suurin osa bloggaajista kuitenkin pyyhkiä halutessaan pyllyään, sillä kuluttajansuojalain piilomainontasääntely ei koske harrastelijabloggaajia, koska tällöin kyse ei ole yrityksen ja kuluttajan suhteesta. MEN:in huomautukset ovat olleet niin erikoisia viime aikoina, että niiltä katoaa pohja pois, jos taso ei parane.
Tässä vielä määritelmät, kuka missäkin roolissa on:
Ammattimainen vaikuttaja on kuluttajansuojalain perusteella vastuussa kaupallisesta yhteistyöstä kertomisesta samoin kuin vaikuttajamarkkinointia hyödyntävä yritys. Ammattimaisella vaikuttajalla tarkoitetaan tässä linjauksessa vaikuttajaa, jolle vaikuttaminen on lähtökohtaisesti elinkeino.
Harrastajavaikuttajalla tarkoitetaan kuluttajaa, jolle sisällön tuottaminen sosiaaliseen mediaan on harrastustoimintaa eikä elinkeino. Tällöin vaikuttajan toimintaa ei arvioida kuluttajansuojalain nojalla, eikä kuluttaja-asiamies ole toimivaltainen. Tästä huolimatta mainonnan merkitseminen on tärkeää, koska seuraajat eivät muutoin voi välttyä piilomainonnalta.
Vaikuttajamarkkinointia tekevä yritys on aina vastuussa markkinoinnistaan riippumatta siitä, minkä tahon se valitsee toteuttamaan markkinointia. Käytännössä yritys täyttää mainonnan tunnistettavuuteen liittyvät velvollisuutensa, kun se ohjeistaa ja edellyttää vaikuttajaa toimimaan niin, ettei piilomainontaa harjoiteta.
KKO:n linjauksen kokonaisuudessaan voi lukea täältä: Vaikuttajamarkkinointi sosiaalisessa mediassa
19 comments
Sun blogista löytyy kyllä kullan arvoista tietoa, kiitos! En oo kovin paljoa tehnyt vielä yhteistöitä, mutta ne harvat kerrat, kun on sellainen tullu vastaan, oon joutunu miettimään, miten se merkataan oikein. Nyt googlasin taas asiaa, kun olis tulossa yks yhteistyö. Oon aiemmin ollu siinä vanhassa luulossa, että jos saa vaikka hotelliyön ilmaiseks, niin se merkattais pelkkänä yhteistyönä. Ajattelin siis, että vaan rahaa laskutettavista yhteistöistä käytettäis termiä kaupallinen yhteistyö. Jatkossa olen tätäkin asiaa viisaampi 🙂
Hyvä juttu Anna! Bloggaajana turhauttaa juurikin tuo, että tuntuu, että pitäisi myös merkitä jutun alkuun että ite maksoin. Kirjoitan kuitenkin jonkin verran myös majoituspostauksia silloin kun niistä on kerrottavaa, ja lähes kaikki niistä on ihan itse omasta pussista maksettu (ja ne hyvin harvat jotka ei ole, niin on kyllä merkitty).Veikkaan, että aika moni kuvittelee, että ne ovat kaikki jotain sponssattuja postauksia. Ja mitä niihin lahjottuihin postauksiin tulee, onneksi aika monet ainakin meistä matkabloggaajista uskaltaa sanoa rehellisen mielipiteen eikä etukäteen lupailla positiivisia juttuja.
Kiitos!
Laskin, että vuonna 2017 olemme majoittuneet 75 eri hotellissa. Ja kaikki on itse maksettu. Siksi kasvaa tatti otsaan melko nopeasti, jos tulee vinoiluja tyyliin: ”Kun te bloggaajat saatte kaiken ilmaiseksi, että varmaan on maksettu mainos tämäkin”.
Eli vaikka syytä on bloggaajien huonoissa merkintätavoissa, on väärinymmärryksissä joskus takana myös lukija, joka on tietoisesti pahantahtoisen kateellinen. Tällaisia tapauksia aina ajoittain blogiin eksyy ja heille ei mikään selitys tunnu kelpaavan. Välillä tulee tunne, että pitäkö lähettää luottokorttilaskusta kopio, jotta näkee siitä veloituksen.
Eli on tosi hyvä, että lukijat ovat tarkkana ja on tärkeää, että bloggaajat tekevät ns. oma valvontaa, mutta tosiasiat pitää pystyä silti ymmärtämään. Kuten vaikka se, että jos bloggaaja kehuu jotakin hotellia, niin se ei tarkoita sitä, että postaus on heti sponssattu 🙂
Kiitos Anna hyvin asiapitoisesta tekstistä. Olen vasta aloitteleva bloggaaja. Blogini on ollut pystyssä alle vuoden. Siitä huolimatta useat ihmiset ovat kysyneet minulta, että saanko nyt ilmaisia matkoja. En usko, että nämä ihmiset tuntisivat blogeja niin hyvin, että olisivat hämääntyneet merkintätavoista, vaan se nyt tuntuu olevan vallalla oleva uskomus, että bloggaajat saavat paljon asioita ilmaiseksi. En ole merkinnyt blogiini, että olen matkani maksanut itse, mutta tulossa on postaus, jossa olen ajatellut selventää lukijoilleni, että omalla rahalla tässä matkataan.
Juuri näin. Ihmiset olettavat/luulevat, että bloggaajat saavat liki kaiken ilmaiseksi. Aivan samoin moni luulee, että saan raha jokaisesta kerrasta kun he lukevat blogistani jutun jutun. Bloggaaminen on monelle uusi asia edelleen ja luulot on sitten sen mukaisia.
Jos kovasti rupeaa selittelemään, että en saa ilmaiseksi tätä ja tätä, niin sekin voi olla huono juttu. Silloin lulija ajattelee, että nyt se selittelee, kun ei ole muuten ”puhtaat jauhot pussissa”.
Ehkäpä surkuhupaisin juttu on ollut lukija, joka oli selvästi lukenut minulta pressimatkan jälkeisiä postauksia, missä kerroin tarkasti myös ohjelmasta ja kaikenlaisista yksityiskohdista, kuten messuista joihin osallistuin jne. Tämän postauksen jälkeen hän kommentoi jokaiseen juttuun, että onhan se helppoa mennä kun joku muu maksaa jne. Ei siis tajunnut, että pressi/blogimatka on a) työtä b) niitä ei ole jatkuvasti.
Komppaan muita kommentoijia. Hieno kannanotto monille kiperään asiaan. Sivuaa hiljan kirjoittamaasi postausta klikki-otsikoista, joissa otsikko lupaa enemmän kuin mitä antaa. Silloin tarinan lukeminen on kuitenkin helppo lopettaa alkuunsa.
Maksetun mainoksenkin kokenut lukija hoksaa nopeasti. Sokerikuorrutettu höttö on kuin hattara tivolin pihalla; ällömakeaa ”herkkua” ei viitsi niellä muutamaa palasta enempää. Yhteistyöllä ja kaupallisella yhteistyöllä tehdyt kirjoitukset voivat olla ja usein ovatkin hyvällä maulla kirjoitettuja, kunhan vain tilaaja ei ole liikaa pyrkinyt ohjeistamaan kirjoittajaa. Falskius paistaa läpi aina. Omana itsenä esiintyminen palkitaan aina. Ennemmin tai myöhemmin. Joskus sekin, ettei yritä olla tai julistaa mitään.
Itse voin kyllä kehua nähtävyyksiä, erikoiskauppoja, ravitsemusliikkeitä tai majoituspaikkoja ihan niiden oikeilla nimillä ja osoitetiedoilla (kuten tein hiljan kommenteissa siinä sun B&B – postauksessa). Itse asiassa toivoisinkin enemmän juuri sellaisia täsmävinkkejä kirjoituksissa. Liian usein postaukset eri palstoilla ovat niin yleistä kuraa, ettei niistä saa omille reissuille mitään varteenotettavaa vinkkiä.
Aitoon tavaraan/blogiin törmätessään, ei sitä voi olla huomaamatta. Joskus blogi voi olla matkablogi, vaikkei sitä ole siinä tarkoituksessa kirjoitettu. Esimerkissäni eläkeläisrouva Anita on raapaissut sieluani useasti. Hän on onnistunut syventämään tietouttani rakastamaani Italiaan kohtaan. Tietoni ja käsitykseni Italiasta ovat syventyneet näiden kirjoitusten myötä. Kyseessä on siis vieraan kielen opiskeluun kannustava blogi. Tässä tapauksessa italiankielen. Sattumalta se on kuitenkin mitä mainioin matkablogi, vaikkei Anita sitä kaiketi ole itse niin ajatellut laisinkaan. Lue muutama postaus. Veikkaan, että jäät Italia fanina koukkuun. Samalla kieli ja termit tarttuvat omaan sanavarastoon. Täydellistä.
http://anita-italia.blogspot.fi/2013/01/formaggio-italialaisia-juustoja.html
http://anita-italia.blogspot.fi/search/label/aperitivo%20analcolico
http://anita-italia.blogspot.fi/2011/05/ohjesivu.html
Lisäksi käsitteet menevät osalla suloisesti sekaisin. Natiivimainonta ja sisältömarkkinointi sekoitetaan usein tahattomasti. Itse asiassa Blogin jokainen postaus on sen Blogin sisältömarkkinointia, jolla pyritään koukuttamaan asiakas/lukija blogin seuraajaksi(Katso ylin linkki ja sisältömarkkinoinnin tavoitteet ja strategia). Natiivimainonta on taas sit ihan eri juttu. Tuo viimeinen linkki näyttää miten viestintätoimisto niputtaa myös blogin nätisti osaksi asiakkaan ostamaa mainoskokonaisuutta. Kaupallinen yhteistyö/yhteistyö ilmenee selvästi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sis%C3%A4lt%C3%B6markkinointi
https://www.iab.fi/digimainonnan-abc/oppaat-ja-ohjeistukset/natiivimainonnan-opas.html
https://www.iab.fi/media/keissit/case_crowmoor.pdf
Ihan ensimmäiseksi. Ei saa laittaa tuollaisia linkkejä, joista ajautuu italialaisien ruokajuttujen pariin. Vähänkö tuli nälkä ja himo Italian juustoihin. Ja mikä postaus löytyikään myös italialaisesta jäätelöstä 😉
Ei ole varmasti tämä rouva tosiaan ajatelut matkablogia tuota kirjoittaessaan, mutta toimii sellaisena(kin).
Mielenkiintoinen ajatus tuo, että blogi olisi itsessään sisältömarkkinointia itselleen. Blogithan ovat alkujaan olleet päiväkirjamaisia, ja yleensä bloggaaja vielä nykyisinkin aloittaa blogin kirjoittaakseen asioita vain itselleen muistiin. En usko, että tuo lukijan koukuttaminen seuraajaksi on tavoite monenkaan bloggaajan kohdalla. Suomesssa on arvioitu olevan minimissään 60 000 blogia, joista vain pieni kärki on sellaisten ihmisten kirjoittamia, jotka miettivät blogiaan minkänlaisena markkinointikanavana. Uskoisin, että suurin osa kirjoittaa vain omaksi huvikseen.
Toisaalta kyllä ihan vain harrastuksenaankin bloggaavat ovat jo hyvin tietoisia siitä, miten lukijoita kannattaa kannustaa tilaamaan uutiskirjeitä, tykkäämään Face-sivuista, seuraamaan Instagramissa jne. En ole koskaan vain ajatellut tuota asiaa noin…
Tuo Avec Sofie-blogi on täysin kaupallinen blogi, eli alkujaan se oli Indiedaysin alla. Sitten se siirtyi MeNaiset-lehden alle ja näyttää jälleen vaihtaneen palkanmaksajaa, eli on nyt Asenemedia listoilla. Viestintätoimiston on helppo myydä se samaan nippuun kuin printti ja nettimainonta. Nämä ns. monimediapaketit on mainostajalle helppoja ostettavia, kun kerralla saa kaikki kanavat.
Joskus haaveilen siitä, että tämä blogi olisi jonkun lehden/ison sivuston alla ja mulle vaan kerrottaisiin, minkälaisiin kampiksiin tulee seuraavan kuukauden aikana tehdä kirjoitus. Joku myisi ne jutut mun puolesta ja itse kirjoittaisin ja kuvaisin. Olisihan se melko siistiä. Tasainen tulovirta jne. Sitten herään päiväuniltani ja tajuan että ei minusta olisi siihen. Jos olisi velvoite kirjoittaa joka viikko x määrä postauksia ja tehdä x määrä kaupallisia yhteistyöitä jne. niin puolessa vuodessa olisi koko bloggaamisen ilo luultavasti sammunut minulta.
Pitääpä ruveta mietimään, miten saisi täsmävinkkejä fiksusti jaettua. Olen vähän liiankin kriittinen tyyliin … kannattaako tätä ravintolaa nyt tähän laittaa vinkiksi osoitteineen, kun eihän tänne varmaan kukaan ole tulossa ja luulevat vielä, että sain ruuan ilmaiseksi… 😀
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, tämä on todella tärkeä aihe! Mulla on tapana tuoda aika paljon esiin yrityksien nimiä, joita olen reissun aikana käyttänyt, oli kyseessä sitten lentoyhtiö, matkanjärjestäjä tai vaikka kahvila. Joskus mietin sitä, mikä tuossa ylemmissä kommenteissakin tulee esille, että toivottavasti lukijat eivät ajattele sen olevan yhteistyö silloin, kun se ei ole sitä (eli toistaiseksi aina, koska en ole tehnyt vielä yhteistyötä). Joskus alussa kirjoitin aina loppuun, että kyseessä ei ole yhteistyö, mutta sen kai pitäisi olla sanomattakin selvää, jos yhteistyö-mainintaa ei ole. Olen samaa mieltä, että avoimuus on kamalan tärkeää ja samalla olisi tärkeä pohtia myös sitä vaikuttaako esimerkiksi ilmaiseksi saaminen jollain tavalla kokemukseen ja siitä kirjoittamiseen. Vähän sama kuin ostat alesta jotain, niin se todennäköisesti tuntuu vielä kivemmalta siksi, että sait sen halvemmalla. Siinä ei ole mitään väärää, mutta se olisi hyvä tunnistaa itsessä. 🙂
Kiitos Elina!
Itse olen todella huono kirjoittamaan mistään firmasta nimellä positiivisesti. Itselleni tulee juuri kuvaamasi kaltainen tunne, että toivottavasti lukijat nyt tajuavat, että ihan ite maksoin. Siksi välttelenkin nimeämästä ravintoloita, hotelleja ym. jos siinä ei ole jotain erityisen merkittävää jutun kannalta (esim. nivoutuu historiaan tai juttuun muuten) tai jos se ei tuo hyötyä lukijalle (on siis erittäin hyvä hinta/laatu-suhde, on uusi ja ehkäpä vielä tuntematon -mutta helmi tai omaa esim. jotain arvoja, joita minä voin olettaa myös lukijoiden pitävän tärkeänä).
Vastaavasti minulla ei ole mitään ongelmaa suomia yhtöitä epäonnistumisistaan. Finnair parka on saanut huutia varmasti puolen vuoden välein. Näitä juttuja kukaan ei kumma kyllä epäile markkinoinniksi 😀
Itse tunnistan itsessäni tietyn kyllästymisasteen. Eli vaikka saisinkin ilmaiseksi, niin sen pitää olla koko ajan edellistä laadukkaampaa/erikoisempaa, jotta se tuntuu miltään. Joskus vuosia sitten maakunnassa sijaitsevan ketjuhotellin ilmainen yö kirjoitusta vastaan oli mahtavaa. Siis oikeasti olin siitä innoissani. Nykyisin ei kiinnosta sitten tippaakaan.
Kyse on myös siitä, että vuosien saatossa olen nähnyt jo niin monta hotellihuonetta, että sen kiinnostumisasteen ylittämiseen tarvitaan jo aika paljon muutakin kuin huoneessa puhtaat valkeat lakanat ja skumppapullo pöydällä. Kiinnostus on huoneen sijaan siirtynyt hotellin palveluihin, historiaan, ympäristöön, arkkitehtuuriin, luonnon huomioimiseen jne.
Kiitos tosi mielenkiintoisesta ja asiapitoisesta postauksesta! Itseä nämä eivät sillä tavalla koske, että omat matkani olen aina maksanut omasta pussista ilman ainuttakaan minkäänsorttista yhteistyötä. Silti esimerkiksi hotelliarvosteluja kirjoittaessani tulee sellainen olo, että luuleekohan joku lukija, että ne on yhteistyöpostauksia. Tuntuisi jotenkin ihan hullulta alleviivata sitä, että ihan itse maksoin omilla rahoillani, mutta sitten jos/kun sitä ei postauksessa alleviivaa, niin lukijalle voi jäädä epäselväksi, kenen kustannuksella siinä on majoituttu. Voisi tosiaan olla näppärää ottaa käyttöön ”Ite maksoin”-disclaimer joka postauksen alkuun 😉
Suurin osa bloggaajista maksaa omat kulunsa 100%. Siksi onkin harmillista, että epäselvät merkintätavat ja suoranainen merkintöjen tietoinen unohtaminen kostautuu kaikille bloggaajille lukijoiden epäluuloisuutena.
Ei tosiaankaan pidä antaa tilanteen lipsua siihen tilanteeseen, että näitä “Ite maksoin”-disclaimer ruvetaan käyttämään, vaikka ajatus nyt naurattaakin myös minua ja teen sillä pilaa 🙂 Sen sijaan minusta olisi ihan hyvä suitsia epäselvälle merkintätielle hairahtaneita bloggaajia ihan omavalvontaan vedoten.
Hyvä Anna!
Kommentoin ensimmäistä kertaa vaikka erinäisiä blogeja ajottain luenkin. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että yhteistyön tulee merkata heti tekstin alkuun. Mainos on aina mainos. Ei ole lukijan tehtävä miettä onko samanhenkinen bloggaajan kanssa vai en. Ihmettelen tällaista ajatusta. Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa, että bloggaaja tienaa tai saa tuotelahjoja blonginsa avulla, mutta näiden pimittämisessä on. Koen sen lähinnä lukijan aliarvoimisena.
Kiitos hienosta blogista. Olet nainen joka pystyy seisomaan sanojensa takana vaikka mielipide ei aina kaikkia miellyttäisikään.
Kiitos Niina!
Mainiota, että blogini sai sinut kommentoimaan!
Kyllä se vaan niin on, että mainos on aina mainos. Asiaa voi pyöritellä monelta kantilta, mutta jos bloggaaja vastaanottaa jotain hyödykettä tai rahaa kirjoitusta vastaan, niin vaikka kuinka olisi rehellinen kirjoituksessaan, niin markkinointia se on.
Tätä ajatusta siitä, että samanhenkisyys lukijan ja bloggaajan välillä jotenkin määrittelisi kirjoituksen markkina-arvon, esiintyy paljon. Ajatellaan, että esim. hevimatkailijan kokemuksella ei olisi ”arvoa” esim. luksusmatkoja tekevälle. Että vain blogin nicheen sopiva lukija saisi tekstistä hyödyn ja muille sitä ei olisi. Joten siksi se yhteistyömerkintä ei olisi niin olennainen, koska ei se lukususmatkailija kuitenkaan menisi johonkin heviluolahotelliin, josta yhteistyöpostaus kertoo
Kuitenkin on niin, että lukija ei mieti, onko samaa kohderyhmää bloggaajan kanssa vai ei. Hän lukee tekstin ja jos merkintä yhteistyöstä puuttuu kokonaan tai on merkitty huonosti, ”altistuu” sille markkinoinnille tietämättään.
Tietojen tulee olla niin läpinäkyviä, että niissä ei ole kellään mitään epäiltävää. Silloin homma toimii oikein.
Itse olen ottanut tavakseni kirjoittaa tuon tekstin ennen varsinaista tekstiä, että kukaan ei voisi naputtaa aiheesta. Tässä on todella vielä paljon parantamisen varaa, sillä jotkut edelleenkin piilottavat yhteistyömerkinnät pienimmällä fontilla tekstin loppuun. Samaa mieltä olen noista, että yhteistyössä, silloin kun kyse on ns. ”tuoteyhteistyöstä” ja kaupallisesta silloin kun liikutellaan rahaa. Tosin tästäkin on monet eri mieltä. Itse en halua puhua kaupallisesta silloin, jos raha ei liiku.
Varmasti on monia mielipiteitä, miten pitää merkitä. Minusta tuo rahan liikkuminen on selkeästi ymmärrettävissä, joten itsekin niin teen. Ja Ping ohjeistus mm. juuri noin suosittaa.
Kävin ihan huvikseni blogeja läpi ja yhteistyömerkinnöissä on todella paljon eroja. Lifestyle ja perheblogeissa on tosi paljon epäselviä ”lapset on puettu xx vaatteisiin” tai ” mulla xxx pusero tässä kuvassa” linkin kanssa. Jää täydellisen epäselväksi onko saatu ja maksetaanko maininnasta ja linkistä. Samoin löytyy paljon näitä pikkuriikkisiä vaaleita yhteistyö lausekkeita jossain blogin alanurkassa. Tylsää :/
Tällaisia ohjeitahan ei tarvittaisi, jos kaikki kirjoittaisivat rehellisesti ja toisivat kaikki puolet esiin joka tapauksessa.
Mä olen molemmissa (Pikamulkaus ja Scenic Road Hunters) -sivustoissa ottanut alusta pitäen vähän sellaisen tutkivan toimittajan asenteen, että sieltä (auto, laite, matkakohde) pitää tuoda myös ne huonot jutut esiin. Kaikesta pitää kirjoittaa rehellisesti, juuri niin kuin se oikeasti kokemuksena oli. Kuitenkin on hyvä muistaa, miten ne huonot asiat tuo esiin. Ei ole tarkoitus revitellä niillä tai painottaa niitä ylisuuriksi asioiksi.
Multa toisinaan pyydetään myös yhteistöitä, joissa oletetaan mun kirjoittavan positiivisesti ja painottavan haluttuja asioita. Näihin olen vastannut, etten tee suoria mainoksia. Olen sen mielestäni velkaa lukijoille.
Yhteistyöt on hyvä merkitä mutta mielestäni asiakkaan sanelema tai olettama lopputulos on silti mainos eikä mikään muu.
Niinpä… ja syvä huokaus…
Luotto ihmisten rehellisyyteen on ainakin minulla karissut jo ajat sitten, joten jotain ohjeita on pakko olla. Muuten tämä olisi täysi villi länsi.
Sinällään mulle on ihan sama, jos jotkut haluaa kirjoittaa huonoja tekstejä, joissa hehkutetaan kritiikittä kaikkea. Omapahan on ongelmansa. Mutta se on ongelma, jos yhteistyöpostauksia ei merkitä kunnolla. Se kun heijastuu sitten lukijoiden epäluulona kaikkiin bloggaajiin.
Epäonnistumisten esiintuonti on taitolaji. Siinä punnitaan bloggaajan kyky käsitellä asiaa rakentavasti. Helposti mennään liialliseen nillittämiseen, eikä anneta mitään kehitysehdotuksia tai mahdollisuutta virheen korjaukseen.
Eräs yhteistyö on jäänyt mieleen. Kyseessä oli yllätys-yllätys hotelliyöpyminen. Poreamme oli likainen, huonekalut järkyttävän tahraisia, pyyhkeet puuttuivat, shamppooannostelija irtosi seinästä, seinissä oli punaviinin roiskeita jne. Kerroin, että tästä ei kyllä nyt hyvää juttua saa mitenkään, sillä tällaisia puutteita ei voi jättää pois tekstistä. Että mielelläni kirjoitan, mutta nämä on pakko mainita. Hotellipäällikkö vaan tuumaili, että josko voisin ne sillee jotenkin ohittaa. Kun sanoin, että eipä niitä nyt oikein voi ohitella, kun näkyvät valokuvissakin, niin pysyi kannassaan, että juttu pitää kirjoittaa. Lähetin kuvat, jotka olisivat tulleet blogiin, jolloin pyysi odottamaan. Juttu eteni ihan oikeasti johonkin johtoryhmään asti, ennen kuin päättivät, että eivät halua sitten lainkaan juttua multa. Silloin mietin, että olisi vaan pitänyt julkaista juttu, eikä lähteä veivaamaan asiaa. Olisin itse päässyt paljon helpommalla.
Minä en ole koskaan ajatellut, että yhteistyön merkitsemisellä ennen tai jälkeen kirjoituksen olisi mitään merkitystä. Näemmä pitäisi 🙂 Ehkä luotan ihmisiin sen verran sinisilmäisesti, että on matka tehty yhteistyössä tai ei, siitä kerrotaan joka tapauksessa omien kokemusten mukaisesti. Matkat kun ovat aina yksilöllisiä kokemuksia, jolloin lukijan täytyy joka tapauksessa pohtia sitä, onko kirjoittaja samanhenkinen kuin itse ja onko esimerkiksi tottunut saman tasoiseen ja tyyliseen matkailuun.
Tietenkin tärkeintä on, että ylipäätänsä merkitään. Mutta erityisesti kaupallisissa yhteistöissä on tärkeää, että merkintä on luettavissa ennen tekstiä ja ilmoitetaan myös linkissä. Näissähän on nimenomaan sovittu, että aiheesta kirjoitetaan maksua vastaan. Tätä voidaan verrata ihan suoran mainostilan ostoon. Ja mainoksen on oltava tunnistettavissa heti.
Koska suuntaus on se, että kaiken tulee olla läpinäkyvää, en lähtisi tekemään eroa kaupallisen yhteistyön, yhteistyön, mediamatkan jne. välillä. Miksi kytköstä ei siis kertoisi heti alussa? Silloin ei jää mitään arvailujen varaan.
Jos jutussa on monta väliotsikkoa ja yhteistyö koskee esim. vain turistitoimiston tarjoamaa retkeä, niin silloin on ihan luonnollista kertoa siitä aihetta käsittelevässä väliotsikossa. Ei tarkoitus suinkaan ole merkitä koko viikon omatoimireissua yhteistyöksi, jos käy puolipäivää turistitoimiston tarjoamalla museokierroksella 🙂
Tälläkin hetkellä löysin useita ihan ”Matkailun ammattilaisenkin” kirjoittamia tekstejä, jossa yhteistyökumppaneita oli useitakin, mutta maininta yhteistyöstä oli jutun lopussa hyvin huomaamattomana. Osassa näistä jutuista selviää melko vaivatta, että kyseessä on vieläpä kirjoittajan työhön liittyvä kytkös. Näissä mennään jo todella hyvän maun huonolle puolelle. Jos tekee ”yhteistyötä” oman työnantajansa kanssa, mutta kirjoittaa juttuja kuin tavallinen itsemaksava turisti, niin missä rehellisyys ja arvostus lukijaa kohtaan …?
Olennaista ei ole pohtia matkailijoiden samanhenkisyyttä tms. vaan antaa lukijalle heti alusta asti mahdollisuus arvioida tekstiä myös siltä kantilta, että bloggaaja ei ole itse hotellia/lentoa/retkeä/jne. maksanut. Luottamus on hyvä asia, mutta lukijoiden kommenteista päätellen kaikilla ei luottoa oikein riitä bloggareihin. Jo siksikin läpinäkyvyyttä ja selkeää merkitsemistä tulee lisätä.