Karthagon retki | Totisesti Karthago on tuhottu

Karthagon retki | Totisesti Karthago on tuhottu

tammikuu 7, 2018

Voi Cato minkä teit. Oliko se pakko hokea kaksi vuotta joka jumalan julkisen puheen loppuun:”Delenda est Carthago! – Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava” Sillä tuhottu Karthago on. Tuhottu niin perusteellisesti, että Karthagon retki voi olla osalla vierailijoista hienoinen pettymys.

Karthagon retki | Kaupunki on totisesti hävitetty

Jos muinaisen Karthagon kaupungin rauniot jäävät turistilta huomaamatta, se ei ole turistin vika. Roomalaisten toivomus siitä, että kaupunki katoaa maailmankartalta, on totisesti toteutunut.

Byrsan kukkulalla, jonka laen Roomalaiset tasoittivat hävittäessään viimeisetkin jäljet Karthagosta, seisoo nykyisin tylsästi roomalaiskatolinen Saint Louisin katedraali. Olisi se niin paljon siistimpää, jos paikalle kohoaisivat edelleen joku kullalla silattu iso Ešmunille omistettu temppeli.

”Delenda est Carthago! - Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava”

Karthagon retki

IMG_2317

Karthagon retki | Kaupungin perusti nainen

Karthagon perustamisesta kerrotaan seuraavaa tarinaa: Vuonna 814 eaa. foinikialainen kuningatar Elisa pakeni Libanonin alueelta hänen vallanhimoisen pikkuveljensä murhattua Elisan miehen.

Elisa saapui nykyisen Karthagon alueelle ja pyysi paikallisilta haltuunsa niin paljon maata, kuin yhdellä häränvuodalla voisi merkitä. Ovelana naisena hän leikkautti häränvuodan ohuen ohuiksi suikaleiksi. Näistä tekemällään nauhalla hän kiersi rannikon suuren kukkulan ympäri ja perusti paikalle Qart-Hadašt nimisen kaupungin, jostka kasvoi Karthago.

IMG_2321

IMG_2338

Karthagon retki | Karthagossa öljyä ja viiniä, Suomessa hylkeentraania

Vuonna 250 eaa Karthagolla pyyhki hyvin. Monet Välimeren satamakaupungeista olivat Karthagon hallinnassa ja kauppa kävi. Karthago oli alueen tärkein kaupunki. Mahtavampi kuin Rooma, jonne sentään kaikki tiet veivät.

Karthago oli tuolloin 300 000 asukkaan kaupunki. Kaupungissa oli jopa kuusikerroksisia asuintaloja ja sitä ympäröi yli 37 kilometrin pituinen puolustusmuuri. Karthagossa oli myös erittäin älykäs satamajärjestelmä, jonka ulkosatamassa olivat kauppalaivat ja sisäsatamassa (jonka senkin halkaisija oli mahtavat 325 m.) tilat 220 sotalaivalle.

Mitä Välimerellä tuolloin kauppalaivoissa kulki? Kannattaa muistaa, että vuonna 250 eaa. Suomessa vallitsi varhaisrautakausi, jolloin esi-isämme keittelivät hylkeentraania maakuopissa. Välimerellä sen sijaan kaupattiin: Suolaa, kuparia, tinaa, hopeaa, kultaa, turkiksia, eebenpuuta, lasia, meripihkaa, lyijyä, norsunluuta, orjia, pähkinöitä, kanelia, viiniä, oliiviöljyä, mirhaa ja purppuraa.

Tiedätkö muuten mitä purppura on?

Purppuraväriä saadaan Murex-meri-kotiloiden eritteestä. Yksi gramma purppuraa oli yhtä arvokasta kuin 20 grammaa kultaa.

Ensin kotilot piti pyydystää merestä ja vetää pois kotelostaan. Elänparka puolutautui ruiskuttamalla väriainetta, jota saatii talteen ehkäpä neljä pisaraa. Sitten värimassaa ja suolavettä keiteltiin usean päivän ajan. Valmiiseen liemeen upotettu kangas värjäytyi ensin sinivihreäksi, mutta auringossa kuivatettaessa se muuttui voimakkaan purppuranväriseksi.

Karthagon retki | Puunilaissodat

Puunilaissodat ja Hannibal ovat koulujen historiantunneilta varmasti monelle tuttuja aiheita. Tuntuikin hauskalta tallustella paikoilla, jossa mahtava sotapäällikkö Hannibal on myös kulkenut. Jos puunilaissodat eivät ole pysyneet ihan järjestyksessä mielessä, niin tässä nopea kertaus.

Karthago oli jo vuonna 509 eaa. solminut rauhansopimuksen Rooman tasavallan kanssa. Tässä sopimuksessa taattiin sille kauppamonopoli merellä, kunhan vain Italia jätettäisiin rauhaan. Arvata saattaa, että karthagon asema Välimerellä ärsytti Roomalaisia

1. puunilaissota* 264–241 eaa

Ensimmäinen puunilaissota alkoi Karthagon hyökkäyksestä kreikkalaiseen Messinan kaupunkiin. Kaupunki oli Rooman liittolainen, ja Rooman kenraalit eivät pitäneet ajatuksesta, että karthagolaiset tulisivat näin lähelle Rooman alueita.

Ensin sotaonni suosi karthagolaisia, mutta Rooman yläluokan sijoitettua paljon rahaa sotakaluston kehittämiseen karthagolaisten puolustuslinjat pettivät. Karthago antautui ja joutui maksamaan valtavat sotakorvaukset Roomalle.

2. puunilaissota 218–202 eaa.

Karthagon keräiltyä voimiaan 30 vuotta, se hyökkäsi Roomaan. Johdossa oli legendaarinen sotapäällikkö Hannibal (247 eaa.–183 eaa.)  ja mukanaan hänellä oli  60 000 miehen vahvuinen armeija ja 37 sotanorsua. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Hannibal ylitti Alpit norsuineen (osa tosin kuoli keuhkokuumeeseen ja kylmään). Reitti kulki joko 2 400 metriä korkean Col de Clapierin solan kautta tai sitten 3 000 metrin korkeudelta Ranskan ja Italian rajalla olevasta Col de la Traversetten solan kautta.

Hannibal löi vastustajansa Italian eteläosissa sijainneessa Cannaessa vuonna 216 eaa. Taistelussa Hannibalin 50 000 miehen joukot saivat vastaansa86 400 roomalaista. Liki 50 000 roomalaista kuoli, mutta Hannibal menetti vain 6 000 miestä.

Hannibal jäi voiton jälkeen 15 vuodeksi Italiaan ja jatkoi sotimista tosin huonommin tuloksin. Tällä aikaa roomalaiset kuitenkin hyökkäsivät vartioimatta jääneisiin Pohjois-Afrikan satamiin ja Hannibalin piti lopulta palata joukkoineen  suojelemaan Karthagoa. Tästä ei kuitenkaan enää ollut apua ja Karthago joutui jälleen antautumaan ja maksamaan uudet kalliit sotakorvaukset Roomalle.

3. puunilaissota 149–146 eaa.

Sinnikäs Karthago nousi jälleen kuin Fenix-lintu tuhkasta. Vaikka se ei saanutkaan rauhansopimuksen takia rakentaa itselleen uutta laivastoa, Rooma pelkäsi aiheellisesti Karthagoa edelleen. Tältä ajalta on peräisin kertomus senaattori Caton tavasta päättää jokainen julkinen puheensa kahden vuoden ajan lauseella: ”Delenda est Carthago! – Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava”

Vuonna 149 eaa. tilaisuus koitti. Karthago kahinoi pienen Rooman liittolaissaaren kanssa ja tämä tulkittiin rauhansopimuksen rikkomiseksi. Roomalaiset saapuivat Karthagon edustalle. He antoivat 300 000 kaupunkilaisille mahdollisuuden paeta, mutta karthagolaiset päättivät jäädä kaupunkiin ja sinnittelivät piiritetyssä kaupungissa kolme vuotta.

Lopulta vuonnan 146 eaa. Rooman joukot murtautuivat kaupunkiin, mutta joutuivat taistelemaan kuusi päivää vallatakseen kaupungin lopullisesti. 50 000 nälkiintynyttä karthagolaista antautui. Osa kaupunkilaisista sulkeutui Eshmunin temppeliin ja sytytti sen tuleen välttääkseen orjaksi joutumisen.

Karthago ryöstettiin ja tuhottiin. Tarinan mukaan Karthagoon täydellisesti kyllästyneet roomalaiset kylvivät varmuudeksi vielä Karthagon maille suolaa, jottei kaupunki koskaan enää nousisi.

Mutta mitä tapahtui Hannibalille?

Sodan jälkeen Hannibal palasi Karthagoon, ja hän nousikin arvostettuna sotasankarina äänivyöryllä mukaan poliitikkaan. Hiljalleen hänestä tuli jälleen uhka Roomalle ja Rooma vaatikin Hannibalin luovuttamista. Hannibal pääsi karkuun, mutta mm. hänen talonsa Karthagossa poltettiin ja hänet julistettiin maanpakolaiseksi.

Seuraavat n. kymmenen vuotta Hannibal kiersi Välimerta työnhaussa. Ollessaan nykyisen Turkin alueella Bithynian kuninkaan Prusias I:n palveluksessa roomalaiset löysivät hänet uudestaan ja vaativat jälleen luovuttamista. Välttääkseen vankeuden nöyryytykset 64-vuotias Hannibal joi myrkkyä. Hänen viimeiset sanansa olivat: “Tahdon vapauttaa roomalaiset pelosta, koska he eivät salli vanhan miehen kuolla rauhassa.”

IMG_2335

Hannibal_route_of_invasion-en.svg

5dfaa1d725286a987898efad12adc225

circus-elephantsdocument

Julius Caesarin Karthago

Vaikka Karthagon piti olla kirottu ja tuhottu lopullisesti, mieli muuttui kuitenkin jo sata vuotta myöhemmin. Julius Caesar etsi maata veteraanisotilailleen ja päätti perustaa Karthagon alueelle siirtokunnan.

Karthagosta tuli jälleen vauras kaupunki, tosin roomalainen sellainen. Sen 300 000 asukasta nauttivat mm. amfiteatterin esityksistä, valtavan kuumavesikylpylän palveluista, 60 000 paikkaisesta sirkuksesta ja 132 km pitkästä akveduktista, joka huolehti vedensaannista.

IMG_2329

”Delenda est Carthago! - Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava”

”Delenda est Carthago! - Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava”

Karthagon lopullinen tuho

Karthagon päivät olivat sidoksissa Rooman kohtaloon. Vuonna 439 vandaalit valtasivat ja ryöstivät sen. Sata vuotta myöhemmin kaupungin valloittivat bysanttilaiset. Sitten arabit saapuivat Pohjois-Afrikkaan.

Karthagosta Arabit saivat tarvitsemansa rakennusaineet Tunisin kaupunkiin. Pylväät käytettiin Suuren moskeijan kaariholveihin ja kivet taloihin. Karthagon tuhon viimeisteli, ironista kyllä kauppalaivasto, joka kuljetti jäljelle jääneet marmorit ja graniitit Italian Genovan ja Pisan katedraaleihin. Nykyisin Karthago on enää vain tunnistamaton rauniokasa.

Kairouan

Mitkäs pylväät ne siellä ovatkaan…

Karthago retki | Museo

Jos raunioissa ei  paljoa katseltavaa ollut, niin jonkin verran enemmän on kuitenkin saatu säilöön museoon. Italian Genovan ja Pisan katedraaleissa olen nähnyt enemmän Karthagolaista marmoria ja graniittia esillä, kuin itse Karthagossa. Se on sääli, sillä nyt kävijä ei oikein saa minkäänlaista kuvaa kaupungin koosta ja loistosta. Olisin mieleläni nähnyt seinillä edes kuvituskuvia siitä, miltä kaupunki mahdollisesti voinut milläkin vuosisadalla näyttänyt.

Tässäkin museossa oli sama ongelma, kuin muuallakin Tunisiassa nähtävyyksien selostuksissa. Ranska on kielenä maassa niin vahva, että englanniksi selityksiä löytyi vain pääkohteista.

IMG_3302

Lady of Garthage

IMG_2350

Karthago on yksi Tunisian kahdeksasta UNESCOn maailmanperintöluettelon kohteesta. Monella retkijärjestäjällä Karthagon retki kuuluu samaan pakettiin Tunisin ja Sidi Bou Saidin kanssa.

Me mietimme aikataulullisesti, kuinka kauan tuonne pitäisi aikaa varata. Etukäteen oli hankala saada tietoa, kuinka laajasta alueesta oli kysymys ja miten paljon mielenkiintoista näkemistä löytyisi. Nyt jälkikäteen voin kertoa, että tunti riittää.

*karthagolaiset=puunilaiset

  •  
  •  
  •  
  •  
7 comments

7 comments

Karthago ja Tunisin medina - historiaa ja nykyaikaa Tunisiassa tammikuu 15, 2018 - 1:21 pm

[…] Tämä matka -blogin Annaa Karthagon jokseenkin täydellinen tuhoaminen tuntui haittaavan vähän meitä enemmän – meille paikan asema ketjussa Tyyros – Karthago – Cadiz merkitsi ehkä enemmän kuin se, mitä täällä oli jäljellä. Mutta Annan juttu kannattaa silti lukea, sillä hän kertaa ansiokkaasti paikan historiaa kaikkine vaiheineen. […]

Reply
Hanneli /duunireissaaja tammikuu 11, 2018 - 10:27 pm

Mä lukeudun historiaan jumiutuvaksi. Ja erityisesti silloin mä oon ihan pähkinöinä, kun pääsen itse aidoille paikoille. Kun taas vitriiniin säilötty historia ei sen kummemmin puhuttele. Onneksi roomanaikaista historiaa on jäljellä muualla, eikä se ihmisen tuhovimma ihan kaikkialle ole ehtinyt.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA tammikuu 12, 2018 - 8:55 am

Jep. On hitusen hienompaa seistä pyramidin sisällä, kun katsella vitriinistä jotain nuolenkärkeä. Roomalaiset taisi rakentaa niin paljon, että niitä kaikkea on ihan mahdotonta saada palasiksi.

Reply
sari / matkallalahelletaikauas tammikuu 8, 2018 - 9:27 pm

Mielenkiintoista! Kyllä nämä historiapläjäykset tekevät paikoista mielenkiintoisemman. Karthagokin palautui mieleen!

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA tammikuu 8, 2018 - 11:30 pm

Hyvä jos näiden jaarittelujeni kautta joku paikka muuttuu edes himpun verran kiinnostavammaksi 😀

Reply
Johanna @Out of Office tammikuu 7, 2018 - 11:06 pm

Nämä teidän historiapläjäykset ovat suorastaan hengästyttäviä! Tuntuu että näistä oppii enemmän kuin lukion historiantunneilla kolmen vuoden aikana. Pakko todeta että historia ei – valitettavasti – ollut silloin suosikkiaineiden joukossa. Sillä ymmärtääkseen tulevaisuutta, pitää ymmärtää historiaa.

Upealla paikallahan nuo rauniot ovat, vaikka kuten toteat, ne on tunnissa nähty. Olishan se pitänyt arvata, että kun joku niin suurella pieteetillä ja sinnikkyydellä paneutuu paikan hävittämiseen, tulostakin eli hävitystä tulee.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA tammikuu 7, 2018 - 11:18 pm

Mä jään aina historiaan jumiin. Teppo monasti sanoo, että ei tuollaisia jaksa kukaan lukea, mutta minä luotan lukijakunnan älykkyyteen! 😉

Minusta historiaan ei edes ole tarvinnut koulussa hikipinkona lukea. Riittää, kun on mielenkiinto ottaa selvää nyt kohteesta. Netti on täynnä tietoa. Olennaisinta on osata poimia sieltä itselle tärkeimmät.

Eniten ”säälittää” sellainen paikojen läpi pikamarssiminen, vailla mitään käsitystä siitä mitä siellä on tapahtunut. Oikeasti kiinalaiset esim. on just sellaisia. Yhteiskuva. Räps. Selfie. Räps. Ja seuraavaan kohteeseen.

Reply

Leave a Comment