Karhusafari Kuhmossa oli myös hukkareissu

8,7K

Karhusafari Wildlife Safaris Finland on valokuvaajan unelma Kuhmossa

Karhusafari Kuhmossa | No niin. Kylläpä bloggaajaa jännitti. Hetken jo mietin jänistämistäkin ja Audin nokan kääntämistä takaisin kohti Oulua. Hiljaa mielessäni mietin varasuunnitelmaa. Mikäli tilanne eskaloituisi karhujen kanssa äkkinäisesti ja yllättäen, syöttäisin valokuvaajan nalleille ensimmäisenä.

Heinäkuun puolessavälissä päätin toteuttaa ”Once in a lifetime” -listalta yhden toiveeni. Ja se oli karhusafari. Wildlife Safaris Finland Oy rautainen kokemus karhusafarien järjestäjänä vei minut keskelle Kainuun erämaata. Kuhmon yötön yö karhuineen ja susineen tarjosi luontoelämyksen, joka päihitti heittämällä monet maailmanluokan safaritkin.

Karhusafari Kuhmossa vie Venäjän rajavyöhykkeelle

Päädyin Kuhmoon Päivin karhusafarit -kontaktin kautta. Päivi Arvonen on itse ammattiluontokuvaaja ja koordinoi, sekä opastaa karhusafareita Kuhmossa. Wild Safaris Finlandin karhunkatselukopit ovat pääsääntöisesti ammattiluontokuvaajien ja -harrastajien käytössä. Nyt korona-aikana ulkomaalaisilta asiakkailta on vapautunut slotteja kopeilla ja kun Päivi kertoi minulle vapaista ajoista, tartuin välittömästi tilaisuuteen.

Wild Safaris Finlandin karhunkatselukopit sijaitsevat Venäjän rajavyöhykkeellä. Järjestäjä hankkii tarvittavat vyöhykeluvat etukäteen, joten tästä ei tule kuin pienehkö paperityö etukäteen. Heille, jotka viipyvät useamman yön, Basecamp Kuikka tarjoa kuvausöiden väliin mm. kanootteja, soutuveneitä, savusaunan ym. sekä tietenkin mahdollisuuden nukkumiseen ja rentoutumiseen.

Yö karhukopissa – Mihin olinkaan menossa?

Kohteessa ehdin fiilistellä hetken jo ajatusta saunasta, sovitella mielessäni itseäni lämpöisen järviveden syliin ja levitellä tavaroitani pitkin huonetta, kunnes totuus valkeni minulle. Suurin osa vierailijoista poistuu kojuilta auringon laskiessa saattajan kanssa. Minulla olisi kuitenkin edessä ihan koko yö karhukopissa, sillä valokuvaaja halusi olla paikalla myös aamuauringon noustessa toiveenaan nähdä ahmoja. Mihinhän olinkaan lupautunut?

Päivi piti ryhmällemme pienen infon ja tutustuimme hieman toisiimme. Joukossa oli henkilöitä, jotka olivat rutinoituneita valokuvaajia ja karhukoppilaisia, osa käynyt tässäkin kohteessa aiemmin. Ja sitten olin minä, ensikertalainen. Kuuden aikaan illasta kansanvälinen seurueemme oli syönyt ja tehnyt eväsleivät mukaan kopille. Emäntä pakkasi lähtijöille vielä isot termospullot kahviakin mukaan.

Ryhmämme hajaantui kahdelle eri kojualueelle. Paradise sijaitsee avarassa suomaisemassa ja käsittää 6 kojua, joissa on yhteensä 20 asiakaspaikkaa. Lampi on taas nimensä mukaisesti aivan suolammen vieressä oleva 3-4 kojun kuvauskohde, johon asiakkaita mahtuu noin kymmenen.

Autoletka eteni vielä lähemmäs Venäjän rajaa parinkymmenen minuutin ajan ja väki ohjattiin sovituille kopeille. Kojuista matkaa valtakunnanrajalle oli enää kaksi kilometriä. Loppumatkan kävelimme hiljaisuuden vallitessa pitkospuita pitkin. Minun kojuni sijaitsi suolammen rannalla.

On pakko tunnustaa, että nähdessäni kopin, lievä jännitykseni alkoi ottaa jo ihan kunnon kierroksia. Maja oli käytännössä vain kasa vaneria, kuormalavoja ja pleksilasia. Kokoa ruhtinaalliset pari neliötä ja sisustus tyyliä muovituolit ja makuualusta. Nalle tulisi seinien läpi yhdellä tassun heilautuksella halutessaan. Henkilökunta aisti selvästi jännitykseni, sillä safari-isäntä kuiski minulle, että olisin täysin turvassa. Ainut mahdollinen vaaratilanne vuosiin oli ollut, kun voimiaan mittelevät karhu-urokset osuivat taistelun tuoksinassa kopin seinään.

Karhusafari Kuhmossa – Näkyykö niitä nalleja?

Kun tavarat oli saatu jotenkin järjesteltyä, alkoi odotus. Kurkistelin kapeasta ikkunasta ulos. Pääskynen oli tehnyt pesän katon rajaan ja poikasten vaativa piipitys piti lintuvanhemmat kiireisinä. Mietin miten kauan pitää odottaa, että jotain alkaisi tapahtua. Tunti, kaksi, vai näkisinkö koko yönä yhtään mitään? Vaikka karhusafarilla apuna olikin ruokinta, ovat eläimet silti vapaita valitsemaan omat reittinsä. Zoomailin metsikön rajaa ja hörpin vettä. Ei tapahtunut mitään. Ei yhtään mitään. Ja kuumakin oli.

Hiljalleen mieleni alkoi tasaantua ja olo rauhoittua. Kehtaisikohan sitä jo syödä yhden eväsleivän? Annoin katseen vaeltaa pitkin suomaisemaa ja kuuntelin korppien erilaisia ääniä. Sitten näin sen. Kesti hetken, että oikeasti tajusin mikäs se sieltä tallustelikaan suolampea kohti. Kuiskasin kuvaajalle: ”Karhu”.

Ensimmäinen nalle tuli omistajan elkein lammelle. Se käveli laiskasti rantaan ja aivan kuin peilaili itseään veden pinnasta tovin. Hetken karhu kaiveli myös raivokkaasti kantojen ympäryksiä ja nousi sitten puuta vasten seisomaan. Voin sanoa suoraan, että jo tämä kohtaaminen sai suuni varsin tyytyväiseen hymyyn. Ja lisää oli tulossa.

Karhusafarista tuli minulle hukkareissu <3

Läpi hiljalleen pimenevän yön eteeni saapui yhä uusia karhuja ja susia. Ja mikä uskomattominta. Tällä karhusafarilla pääsin seuraamaan suden ja karhun keskinäistä leikkiä. Kyseessä ei ollut mikään kilpailutilanne, vaan eläimet aivan selvästi kisailivat keskenään ja pitävät toistensa seurasta. Tiesin, että sudet ovat sosiaalisia, mutta tuo karhujen ja susien vuorovaikutus oli silti tavattoman koskettavaa nähdä. Wildlife Safaris Finlandin kopit ovatkin Yhdysvaltain Yellowstonen kansallispuiston lisäksi paikkoja, missä tutkijat ovat pitkään seuranneet tätä käyttäytymistä.

Sudet joita näin ja joihin välittömästi rakastui olivat aivan poikkeavia väritykseltään. Kainuussa, juurikin Kuhmon lähialueilla elää Suomen harmaista susihukkasista poikkeava kanta, jolle tunnusomaista on punertavan vaalea turkki. Kesäillan lempeässä valossa yksi susista näytti liki valkoiselta. Tätä nuorehkoa yksilöä olisin voinut kuvata loputtomiin, niin kaunis se oli. Nyt ymmärrän, miksi moni ihminen tuntee yhteyden susiin ja omaksuu luontevasti suden omaksi voimaeläimekseen.

Karhusafari Kuhmossa – Vaikka eläimiä ei näy, ne ovat koko ajan läsnä

Illan pimetessä oman kamerani teho ei enää riittänyt kuvaamiseen, joten istuin hiljaa ja vain nautin näkemästäni. Karhusafarilla kopeissa ainoastaan kuiskiminen on sallittua, joten en edes yrittänyt sen suuremmin jutustella. Pitkä päivä ajomatkoineen alkoi painaa silmissä ja eläinten liikehdintäkin väheni hämärän saapuessa.

Päivän kuumuus väistyi hiljalleen ja jossakin vaiheessa yötä minun oli makuupussista huolimatta jopa hieman kylmä. Metsä ei suinkaan ollut äänetön. Kuulin susien ulvontaa ja kaikenlaisia kahahduksia, jotka saivat mielikuvitukseni liikkeelle. Vaikka eläimiä ei enää nähnytkään, ei se tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi edelleen olleet läsnä. Uni ei väsymyksestä huolimatta tullut.

Neljän jälkeen en edes yrittänyt enää torkkua. Tutkailin ympäristöä ja toivoin ahmojen lyllertävän näkökenttään. Aamusta showta pitävät kuitenkin enää korpit.

”Once in a lifetime” -kokemus

Yö Wildlife Safaris Finlandin karhusafarilla oli todellakin ”Once in a lifetime” -kokemus. Menin karhukopille yöksi hyvinkin sekavin tuntein ja vailla oikein tarkkaa käsitystä siitä, mitä voisin odottaa. En olisi ikinä uskonut, miten vaikuttava kokemus olikaan päästä tarkkailemaan eläimiä niiden omassa luontaisessa ympäristössään. Tällaisille treffeille karhujen ja susien kanssa lähden koska tahansa uudestaan.

Millä kuvata:

Ammattikuvaajilla on tietenkin oma kalustonsa. Itselläni oli mukana vanha uskollinen Canon 6D 70-200mm putkella. Jos tuntuu, että haluaa kokeilla järeämpää kalustoa, niin Kuikan Kämpältä saa tarvittaessa vuokrattua järjestelmäkameran ja teleobjektiiveja. Suosittelen ehdottomasti käyttämään kuulapäätä, jolla järjestelmäkameran saa kiinni kojun pöytään.

Muuten valokuvaamisessa ei ole mitään sen ihmeellisempää. Kamera sujautetaan suojapussiin ja se siitä. Kannattaa muistaa ottaa kamera sisälle päin, kun menee nukkumaan. Itse heräsin kaatosateeseen yöllä ja vaikka kopissa olikin kunnon lippa, tuli silti hieman kiire nykäistä putki suojaan.

Miten nukkua karhusafarilla:

Makuualustat eivät mahdu kojun lattialle vierekkäin. Tästä syystä monet vuorottelevat nukkumisen kanssa. Oma makuupussi on hyvä, mutta niitäkin voi vuokrata paikan päältä.

Wildlife Safaris Finland tarjoaa monenlaisia kojuja vieraiden käyttöön. Suolammen vieressä olevat kojut ovat hyvin askeettisia, mutta järjestäjällä on myös koppeja, joissa on siisti sisävessa, sekä kerrossängyt nukkumiseen. Osa naisvieraista olikin kaukoviisaasti pyytänyt pääsyä sellaiseen. Jos sinulla siis on vaatimuksia nukkumisen suhteen, se kannattaa ottaa puheeksi ajoissa.

Itse en pitänyt lainkaan ajatuksesta, että joku näkemäni pitkäjalkainen hämähäkki päätyisi sotkeutumaan hiuksiini yön aikana ja välillä olin jopa tuntevinani jonkun öttiäisen liikkuvan ihollani. Jos on kaltaiseni ötökkäkammoinen, tämä asia voi olla hyvä huomioida.