Japanin oudot kuppilat | Ramenia rahastusautomaatista

Japanin oudot kuppilat | Ramenia rahastusautomaatista

syyskuu 18, 2018

Japanin oudot kuppilat | Rahastusautomaatti

Japanin oudot kuppilat. Juuri kun olin Japanin reissullani oppinut hallitsemaan liukuhihnasushit ja omituiset teen valmistukseen tarkoitetut kuumavesihanat, pöllähti eteeni uusi kummastus: rahastusautomaatti. Tai oikeastaan rahastusautomaatti ei suinkaan tullut eteeni, vaan minut ohjattiin kohteliaasti sen ääreen. Olin ramenravintolaan tullessani vain reippaasti napannut tarjoilijalta ruokalistan ja painunut pöytään istumaan.

Hetken hämmennyksen jälkeen pääsimme tarjoilijan kanssa yhteisymmärrykseen siitä, miten tulee toimia. Ensin valitaan annos ja koko mitä halutaan: Pieni, keskikokoinen tai iso. Sitten annos maksetaan automaattiin, josta saa vaihtorahat ja lipun. Lippu annetaan tarjoilijalle ja istutaan pöytään odottamaan tilauksen valmistumista.

Minun kohdallani tarjoilija tosin hoiti näppäilyn ja toi jopa soppakupit näytille, jotta sain käsityksen annoksen koosta. Ruuista oli hyvä kuvat esillä, joten minun ei tarvinnut kuin sormella osoitella, että tuollainen.

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat | Mummojen ruokapaikat

Rahastus-automaattia hauskempi kokemus olivat turistialueiden ulkopuolella olevat pienet kuppilat. Ensin  voi ulkopuolella tarkastella mitä kattiloissa on kiehumassa, sitten voi tiirailla ruokalistaa tajuamatta siitä mitään ja lopuksi viittoillaan emännälle, että tästä kattilasta minulle ruokaa, kiitos.

Näissä paikoissa parasta ovat usein ravintolan omistajat. Usein paikka pyörii vanhan rouvan ympärillä, joka tomerasti jakelee käskyjä keittiössä hääräävälle herralle. Vakioasiakkaita tulee ja menee ja osalla on hyllyssä omat nimetyt viinapullot odottamassa. On aivan mahtavaa katsella, miten homma toimii.

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat | Liukuhihnasushi

Nuo liukuhihnasushipaikat joista alussa puhuin, ovat ehkä helpoin tapa tutustua mahdollisimman moneen nigiriin, sashimiin, uramakiin ja mitäs niitä nyt muita olikaan.

Jos sinulle huudetaan astuessasi ravintolaa “irasshaimase”, ei kannata ajatella kuten minä, että apua, eikö tänne saakkaan tulla. Se epämääräinen mölinä, joka pääsee henkilökunnan suusta, on tervetulotoivotus. Ja kun asiakas poistuu, jälleen huudetaan.

Mikäli paikka on täynnä mennessäsi sisään ja seinän vierellä istuu ihmisiä, mene vain rohkeasti jonon jatkoksi istumaan. Vuorosi tulee nopeasti, sillä näihin paikkoihin ei jäädä viettämään aikaa.

Annoksia on helppo poimia hihnalta, ja jos jotain mieleistä ei ole, niin ruokalistasta voi kokilta haluamansa annoksen tilata. Hinnat määräytyvät lautasen värin mukaan ja jokaisessa paikassa missä olen syönyt, myös hinnasto on ollut selvästi näkyvillä. Jos toro-nigiri, eli tonnikalan mahapalasta tehty nigiri, maksaa 200 jeniä, eli 1,50 eur. istu ihmeessä alas ja nauti! Suomessa vastaava maksaa varmaan kympin, jos sitä ylipäätänsä edes mistään saa.

Kippojen ja kuppien paljous tiskillä voi olla hämmentävä. Todennäköisesti löydät erinäköisistä laatikoista garia – etikkaliemessä säilöttyä ohueksi viipaloitua inkiväärin juurta, hammastikkuja, puikot ja vihreää teejauhoa. Lisäksi löytyy soijalautanen, soijaa ja teekuppi. Wasabia ei löydy, se tulee annoksen mukana, jos se on siihen tarkoitettu.

Kuumaa vettä saa hanasta, joita on aina muutaman paikan välein tiskillä. Rivasta ei vedetä, vaan kuppia työnnetään mustaa tappia vasten.

Sushi paikoissa kokki/kokit voivat olla myös hyvinkin äänekkäitä. He huutavat ohjeita tarjoilijoille, jotka sitten toistavat niitä kovaäänisen touhukkaasti ja ryntäilevät edestakaisin yleensä hyvin pienessä tilassa. Välillä kokki saattaa huomautella, että ei soijaa sitten tuohon palaan. Jostain syystä turisteille kun on opetettu, että KAIKKI sushipalat uitetaan soijassa. Soija tekee kuitenkin riisistä vetelää ja suupalan syöminen on entistä hankalampaa puikoilla. Jos haluat soijan makua, kasta mielummin kalapuoli liemeen.

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat | Izakaya

Izakaya on japanilainen juottola (pubi), jossa saa myös ruokaa. Kävimme kokeilemassa tällaista, kun paikan hiiligrilli näytti hyvältä. Sen minkä paikka hävisi ruuassa, korvasi se älämölöllä ja oudoilla ihmiskokemuksilla.

Viereisessä kolopöydässä (sellainen pöytä, missä jalat menevät pöydän alle koloon, itse istuu tasolla ja tarjoilijat kulkevat siinä tason päällä myös), istui wannabe kovis. Hemmolla oli rekvisiittana ruoskaa, veistä, tatskaa joka paikka täynnä ja pisteenä iin päälle väärinpäin oleva lippalakki. Hän mätti ruokaa suuhunsa kuin juuri puusta alas laskeutunut ja nätti tyttöystävä katseli ihaillen suoritusta.

Toisella puolella oli suuri seurue vanhoja herroja. Osa harmaahapsista oli jo niin kekkulissa, että istuminenkin tuotti vaikeuksia. Silti jatkuvasti kannustettiin huudoin jotakuta onnetonta tyhjentämään lasinsa. Välillä mukana olevat nuoret neidot lukivat jotain tuloksia, sitten taputettiin ja taas juotiin.

Meidän ruokamme oli ehkä surkein koko reissulla syömistämme, mutta kokemus se oli tämäkin. Alkupalaksi tuotu kaali majoneesin kanssa, oli jo hitusen outoa. Omituiset etikkaliemessa lilluvat kananmunat ja muut lisukkeet vielä omituisempia. Grillattu makrilli sentään oli hyvää.

Kaikkea muuta maistoimme, mutta nattoa, eli mädätettyä soijapapua kumpikaan ei suuhunsa laittanut. Soijapavut venyivät nostettaessa säikeinä siihen malliin, että itsesuojeluvaisto kehotti olemaan syömättä. Saattaa olla, että paikan viehätys perustuukin juomaan ja seuraan, ei ruokaan.

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

Japanin oudot kuppilat

  • 3
  •  
  •  
  •  
    3
    Shares
4 comments

4 comments

Reissu-Jani syyskuu 22, 2018 - 11:04 am

Japanissa, ja tarkemmin sanottuna Tokiossa, syöminen ja juominen oli kaikessa mitassa erittäin mielenkiintoista. En osaa Japania kuin muutaman sanan, ja ravintoloissa oli harvemmin englantia osaavaa henkilökuntaa, mutta aina onnistuin saamaan ruokaa ja juomaa. Osittain helpotti ne kuvat, ja osittain “käsillä puhuminen”. Hauskaa oli puhua englantia ja vastaukset tulivat japaniksi kumarrusten kanssa. Sushi-paikat oli helppoja, kun vaan osoitti mitä halusi. Olutta kun tilasi (meitä oli kaksi henkilöä matkalla), niin tuli aina yksi pullo ja pienet “grogilasit”. Oluen kaatamisessa lasiin pitää muistaa etiketti – ei koskaan omaan lasiin, vaan toisen henkilön tulee se tarjoilla. Korean BBQ tyyppisissä paikoissa jossain Harajukun ja Shibiyan asemien välillä kellarissa oli kova meno, griilit hehkuivat punaisena ja kuumana — ja ruoka oli älyttömän hyvää, kun sen itse grillasi ja sai kylmää Asahi olutta. . Ja sitten oli tosiaan ne mainitsemasi pienet ravintolat (rauta)teiden alla (mummojen pitämät), jossa oli tosiaan pukumiehistä outoihin friikkeihin sekä pari suomalaista puhumassa käsillä kaikkien kanssa. Suosittelen vaan rohkeasti menemään ravintolaan — kokemuksena se voi olla erittäin antoisa. Ja jos tulee nälkä tai jano kaupungilla, niin niitä automaatteja on joka puolella – ja hieman kun siinä ihmettelee joku tulee aina auttamaan kumarrusten ja hymyn kera. Tokiossa on myös erittäin turvallista liikkua — enemmän pelottaa Helsingin rautatieasema viikonloppuisin.

Reply
Anna syyskuu 23, 2018 - 10:14 am

Hyvin samanlaisia kokemuksia siis sinulla, kuin meilläkin 🙂

Apua, en mistään olutetiketistä ole ollut tietoinen. No seuraavalla kerralla sitten osaan kaadella oikein!

Reply
Frida Ingrid - Ikimatkalla syyskuu 18, 2018 - 7:20 pm

Oikein mainio Japani-otos! 🙂 Mä ressukka yritin Japanissa aamiaista syödessä maistaa myös tuota mädätettyä soijapapua en kyllä montaa palaa pystynyt suuhuni laittamaan. Japanilainen kaveri sanoi muistaakseni, että sitä sekotetaan riisiin ja että se on suurta herkkua monien mielestä. Kaikkea sitä. 😀 Mutta kyllä Japanista löytyy niin paljon kaikkia herkkuja! Oma lemppari kaiten sushi- paikka on Genki, joka tosin on ihan kansainvälinen ketju ja ravintoloita on Japanin ulkopuolella ainakin Honkkarissa ja Singaporessa. Siellä on monet sushipalat ihan kuraa, mutta pari aivan tajuttoman hyvää annosta löytyy ja yleensä tilaankin niitä niin, että napa paukkuu – ja ei tosiaan maksa paljoa päälle viiden euron koko ruokailu! 🙂

Reply
Anna syyskuu 19, 2018 - 10:15 am

Kiitos 🙂

Tuo mädäntynyt soijapapusotku on kyllä vastenmielisyydessään ihan makujen kärkikastissa.

Harmi kun Suomessa ei ole näitä kunnollisia sushiketjuja, joista saisi napattua mukaan hyviä sushipaloja. Stockmannin ja K-Marketin sushit ei oikein pärjää laadussa… Ei tarvitse mennä kuin Lontooseen, niin rupeaa löytymään valikoimaa mahtavasti (ja edullisesti).

Reply

Leave a Comment