Is it More Fun In the Philippines?
Miten toimi mainoslupaus ”It’s More Fun In the Philippines”? Kannattiko matkustaa 24 tuntia? Olisivatko palmurannat ja turkoosi meri löytyneet jostain helpommalla? Saako maassa rahoilleen vastinetta?
On aika hieman kertoa mitä Filippiineillä tuli koettua. Juttu on pitkä ja kuvia paljon. Halusin kuitenkin tehdä sen näin, enkä palastella osiin. Nyt tietoa etsivä toivottavasti löytää sitä mahdollisimman paljon yhden postauksen alta.
Manila
Manila on megacity, kaaoskaupunki, joka sykkii vuorokaudenajasta riippumatta. Se omaa kyseenalaisen kunnian olla Kaakkois-Aasian karmaisevin pääkaupunki, ja moni ei käy edes koko kaupungissa, vaan suuntaa heti saarille. Se on sääli, sillä Manila kannattaisi kokea.
Slummeista ei löydy kurjuutta kummempaa, mutta Makatista, Greenbeltin alueelta löytyy kaikki mahdollinen. Alueella on sadoittain kivasti sisustettuja baareja ja ravintoloita, tyylikkäitä pieniä puistoja, sekä maailmanluokan meininkiä. Kaupunginosa on aivan yhtä siisti ja hieno, kuin Singaporen Orchard Road tai Bangkokin Siam Paragonin alue kauppoineen, ja katettuine kulkusiltoineen. Massimo Dutti, Prada, Gucci, Dior, Dolce & Gabbana jne. Jos se on kallista, se löytyy myös täältä.
Ostosmahdollisuudet ovat normaalibudjetillakin loputtomat. Neljä valtavaa ostoskeskusta vierekkäin takaavat, etteivät kaupat lopu ihan heti. Eksyessä kävelysiltojen sokkeloihin, voi vain näyttää hotellikorttia yhdelle niistä sadoista vartijoista, joita ympärillä on jatkuvasti. He opastavat kohteliaasti oikeaan suuntaan. Täällä voi viettää oikein nautittavasti muutaman päivän. Jos Manila kiinnostaa, voit lukea postauksen täältä.
Mennessä majoituimme Aruga by Rockwell Hotel Makatissa, joka maksoi kolmelta yöltä 375 euroa. Huoneisto oli puhdas ja toimiva, mutta hotelli liikkumisen kannalta hieman syrjässä.
Palatessa majoituimme upeaan New World Makati hotelliin. Club-huoneeseemme 24. kerroksesta kuului pääsy loungeen nautiskelemaan mm. sushista ja free flow-samppanjasta. Aamiainen oli täydellinen. Hyvä esimerkki filippiinien palvelukulttuurista oli, että huoneen sai pitää klo 14 asti, ja loungen ruoka- sekä juomatarjoilua käyttää vapaasti hotellista poistumiseen klo 20 asti. Ei muuten onnistu kaikkialla. Hinta 190 euroa yö. Suosittelen.
Palawan
Hieman erillään Filippiinien muusta saaristosta, Borneon kyljessä, sijaitsee Palawan. Palawan rankattiin National Geographic lehdessä parhaaksi saarikohteeksi Itä- ja Kaakkois-Aasiassa vuonna 2007. Tämän jälkeen saarelle onkin sadellut erilaisia sijoituksia. Maailma kaunein saari kisassa voitto 2013. Viimeisin on Condé Nast Traveller´s lukijoiden Best Islands in the World 2015-palkinto.
Palawan, Puerto Princesa
Palawanin pääkaupunki Puerto Princesa jakaa matkalaisten mielipiteitä. Toiset pitävät paikasta, toiset jatkavat heti eteenpäin. Moni saapuu tänne sukeltamaan Honda Bayn vesiin valashaiden kanssa.
Itse Puerto Princesa ei kaupunkina kovasti vakuuttanut. Jos aikataulu on tiukka, kannattaa jatkaa eteenpäin suoraan. Puerto Princesasta löydät lyhyen postauksen täältä.
Menomatkalla tarvitsimme yöpaikan, koska kuljetusta Dos Palmasin lomasaarelle ei enää saanut samalla päivälle. Greenspace Palawan nimisessä pienessä hotellissa sai 40 eurolla seurakseen huoneeseen lukuisia ötököitä, ja lattian, joka oli täynnä hiuksia ja kynnen palasia. Kyllä, kynnen palasia!
Paluumatkalla majoituimme Princesa Garden Island Resort and Spa -hotellissa. Hotellin puutarhaa hallitsee valtava uima-allas. Huone oli siisti ja sisustus tyylikäs. Aamiainen oli erinomainen. Kaksi yötä 240 euroa.
Yksi ohjelmanumero oli puutarhurien seuraaminen. He karsivat palmuja ja pudottelivat kookospähkinöitä alas. Kookospähkinän saa muuten halki heittämällä sen riittävän kovaa palmunrunkoa vasten.
Rannasta löytyy kävelysilta läpi mangrovekasvillisuuden, ja pitkä laituri hiekkasaarekkeelle. Erilaisia kahlaajia oli matalassa vedessä vaanimassa saalista runsaasti, ja yksi vartijoista oli kesyttänyt itselleen linnusta kaverin. Se saapui kutsusta istumaan miehen kädelle.
Palawan, Dos Palmas
Dos Palmas Island Resort and Spa on oma lomasaarensa tunnin merimatkan päässä Puerto Princesasta. Voit lukea siitä enemmän täältä. Kaksi yötä maksoi 300 euroa.
Ranta ei ole varsinaista hiekkarantaa, vaan pikemminkin mangrovemetsää, jonka keskellä on ranta. Huoneen siisteyden kanssa oli hieman niin ja näin. Oven raoista kaikki oravaa pienemmät pääsivät ongelmitta sisälle. Vessan ilmanvaihto toimi avaamalla ikkunan, jossa ei ollut verkkoa.
Aamiainen oli osittain mielenkiintoinen kokemus, mutta ateriat olivat kyllä poikkeuksetta hyviä.
PALAWAN, SABANG BEACH
Moni reppureissari saapuu Sabangiin ensimmäisenä, ja jatkaa sitten kohti El Nidoa tai Port Bartonia. Ranta sijaitsee noin kahden tunnin ajon päässä Puerto Princesista. Paikan nähtävyys on vuoren sisältä Etelä-Kiinan mereen laskeva joki, joka kulkee 8,2 kilometriä maan alla. Veneellä vuoren sisällä pääsee kulkemaan 4 kilometriä. Paikka ei ole kovin kummoinen. Ylipäätänsä erilaiset turistikohteet ovat melko vaatimattomia Filippiineillä.
Luolastoon tehtävistä päiväretkistä on kuitenkin se hyöty, että Sabangin ranta on autio pitkälle iltapäivään. Hotellimme tyhjeni täysin klo 9 aamusta, kun veneet lähtivät satamasta. Itse ranta on melko lyhyt, mutta selkeä hiekkaranta ilman korallia, ja hyvin siisti.
Punainen lippu pysyi salossa virtausten ja aaltojen takia koko vierailumme ajan. Jos uskaltautui veden lähellekään, seurauksena oli heti perään juokseva rantavahti ja kimakka pillin vihellys.
Sheridan Beach Resort & Spa on isohko hotelli aivan rannan tuntumassa. Huone oli kelvollinen ja siisti. Uima-allas iso ja puhdas, mutta parasta oli oma pieni terassi, josta pääsi helposti kulkemaan allasalueelle ja rantaan. Kaksi yötä maksoi 265 euroa.
Hotellin ravintolan tasosta kertonee jotakin se, että puffetissa parasta oli pitsa. Kiinalaisille kelpasi kuitenkin kaikki, ja viidessä minuutissa tarjoiluvadeilla ei ollut jäljellä kuin lusikka, kalanranka ja salaatinlehdet.
Palawan, El Nido
Palawanilta löytyy opaskirjojen mukaan ”häikäisevän kaunis rantakohde El Nido, jonka huikeat karstisaarimaisemat voittavat mennen tullen Thaimaan Krabin tai Vietnamin Halong Bayn maisemat”.
Moni saapuu laillamme El Nidoon suurin odotuksin, mutta paratiisirannat eivät suinkaan sijaitse siellä. Netissä olevat kuvat El Nidosta ovat kuvia saarihyppelyitä. Ne eivät ole kuvia hotellien rannoilta.
El Nidon oma ranta on törkyinen, ja keskellä hiekkaa kulkee mopojen kulkureitti. Kaikki retkiveneet ovat tällä lahdella ankkurissa. Koko kylä suuren kallion juurella oli melko rauhattoman oloinen.
El nido, saarihyppelyt
El Nido eroaa Boholin ja Cebun rantakohteista olennaisesti sillä, että päästäkseen hienoille rannoille ja kauniisiin laguuneihin, täytyy osallistua päiväreissuille A, B, C tai D ”muutaman” muun kanssa. Osalla saarista ei voi nousta lainkaan rantaan, vaan katsominen hoituu laguunissa uiskentelemalla.
Saarihyppelyt alkavat aamulla klo 9, ja ne kestävät noin klo 16 asti. Yritin eräänä iltapäivänä saada venettä viemään meitä merelle muutamaksi tunniksi katsomaan auringonlaskua, mutta tämäpä ei onnistunutkaan. Saaret ovat osin niin ruuhkaantuneita, että Filippiineillä pohditaan nyt tiettyjen kohteiden sulkemista turisteilta.
El Nido, sähkönjakelu
Joissain oppaissa on tietoa siitä, että Palawanilla, ja erityisesti El Nidolla sähköt toimivat vain osan päivää. Tarkka jakelukatkojen aika ei selvinnyt meille, sillä omat generaattorit tuottivat virtaa monessa paikassa. Katkoja kuitenkin päivän aikana silti oli. Jos hotelli on kansainvälisellä varaussivustolla varattavissa, tulisi näistä katkoista mielestäni olla myös siellä maininta.
El Nido, Corong-Corong
Corong Corong oli mainittu rauhallisena rantana monessa oppaassa, ja se pitikin paikkansa. Ranta sijaitsee noin 4 kilometrin päässä varsinaisesta El Nidon-kylästä. Tällä pitkällä rannalla on sekä pehmeää hiekkaa, että kivikkoa. Uiminen onnistui osin ongelmitta, osin ranta oli hyvin matalaa. Rannan omituisuus on sen ”portaiden” päässä oleva järeä piikkilanka-aita, joka kulkee kasvillisuuden rajassa. Yksityisalue alkaa heti hiekan takana.
Viereiselle saarelle kulkee Zipline, ja liitämään pääsee vaikka Batman-asuun pukeutuneena. Maksu näytti olevan 500 pesoa.
The Resort Bayview Hotel sijaitsee komealla paikalla mäen päällä. Hotellin takapihalta saa ehdottomasti parhaimmat kuvat Corong Corongin-rannasta. Sähköt olivat poikki joka päivä klo 10-14, koska ”suojelemme ympäristöä, mutta rakennamme samalla infinity poolia” ja vedet poikki lopun aikaa. Voihan sitä vessaa vetää ämpärilläkin, mutta jos kaksi yötä maksaa 190 euroa, niin jossakin on vikaa. Manageri lahjoitti minulle kangasruusun, mutta se ei nyt ihan korjannut puutteita.
El Nido, San Fernando
Qi Palawan sijaitsee San Fernandon kylässä. Se on vain seitsemän villaa käsittävä kestävään matkailuun erikoistunut hotelli. Isäntäpariskunta oli koko ajan läsnä, valvoen, kouluttaen ja opastaen henkilökuntaansa. Siksi paikat pysyivät siisteinä, ja palvelu toimi.
Villan hinta yöltä 180 euroa. Kirjoitin hotellista ja ajomatkasta El Nidoon oman jutun, jonka voit lukea täältä.
Villoissa on käytetty vain luonnonmateriaaleja, kuten bambua. Energia tuotetaan auringonvalolla, tarvittaessa käytetään generaattoria. Peseytymistilat sijaitsevat ulkona. Hiekkaranta on pitkä, mutta siellä on hiekkakärpäsiä. Ruuat olivat kaikilla mittareille erinomaisia, ja Palawanilla nautituista parhaimpia.
Liikkuminen
Etukäteen luetuissa kokemuksissa murheeksi nousi usein liikkuminen paikasta toiseen. Myös holtittomasta liikenteestä, sekä tarkastuspisteistä varoiteltiin paljon. Meillä ei ollut suurempia mutkia etenemisessä. Yksi reippaasti myöhästynyt lento, ja ruumassa matkalaukun päälle kaatunut kalakastike tuli koettua. Taksien kanssa operointi oli Manilassa ongelmatonta.
Vuokra-autolla liikkuminen teki siirtymät Palawanilla joustavaksi, ja ajaminen oli helppoa oikeanpuoleisen liikenteen takia. Tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa ja liikennettä kaupunkien ulkopuolella hyvin vähän. Omalla autolla edetessä myös näki saarta monipuolisesti, mutta osittain siirtymät olivat melko tylsiä. Auton vuokraus viikoksi maksoi 400 euroa.
Turvattomalta olo ei tuntunut kertaakaan, mutta asumattomien alueiden läpi kulkevia teitä Palawanilla eivät paikallisetkaan halunneet käyttää.
Siisteyskäsitys ontui Palawanilla
Palawanin kylät ympäristöineen olivat ällistyttävän epäsiistejä. Ero oli todella suuri Manilaan nähden, joka vastaavasti taas hämmästytti siisteydellään. Roskat jotenkin vielä korostuivat vihreän luonnon keskellä erityisesti. Näytti siltä, että jätteet vain tipautettiin käsistä, tai läjitettiin johonkin ikuiseksi ajaksi. Jopa hotellien edustoilla oli röykkiöittäin muovipulloja odottamassa (toivottavasti) kierrätykseen vientiä, tai rakennusjätteitä peittymässä hiljalleen aluskasvillisuuteen.
Tuntui myös, että ravintoloissa oli tapana antaa sotkujen kiinnittyä pintoihin niin, että kaikki oli tasaisen tuhruista. Pöydät, astiat, lattia… Tällaiseen olen törmännyt joskus Intiassa, muualla muualla Aasiassa en koskaan.
Hyttyset ja muut ötökät
Filippiinit ei ole pahinta malaria-aluetta, mutta hyttysten levittämää dengue- ja chikungunya-kuumetta esiintyy. Etenkin denguekuumeesta varoiteltiin nyt paljon. Denguekuumetta levittävän hyttysen tunnistaa raidallisista jaloista ja niitä esiintyy erityisesti päivisin.
Me käytimme hyttysmyrkkyä läpi vuorokauden, mutta siitä huolimatta paukamia löytyi. Osaan pistokohdista kehittyi vesirakkula joka valui ja kutisi monta päivää, ennen kuin lähti kuivumaan pois. Osa pistoista aiheutti punaisen leviävän läikän ihoon ja turvotuksen pistokohtaan.
Hiekkakärpäsiä esiintyi kehittymättömillä rannoilla, ja nämä ötökäthän ovat siitä ikäviä, että ne purevat salakavalasti. Iho on nopeasti täynnä näppylöitä, jotka voivat tulehtua pahasti.
Ruoka
Manilasta löytyi upeita ravintoloita ja voisin lähteä sinne syömään koska tahansa. Olimme kuitenkin suurimman osan aikaa Palawanilla, ja suunnitelmissani oli herkutella siellä äyriäislautasilla ja kalalla läpi aterioiden. Vaikka meri oli vieressä, tuoretta kalaa sai saarella metsästää. Jos sitä löytyi, oli kala poikkeuksetta vedetty täysin kuivaksi. Onnistuneita katkarapuja sain vain Qi Palawanilla. Kalan sijasta tarjolla oli sitkeää kanaa, sekä sikaa, lisää sikaa ja vielä kerran sikaa.
Maailman parhaimman mangon puuttuminen aamiaispöydästä, ja sen heikko saatavuus ravintoloissa oli täydellinen yllätys. Olin luullut, että mangoa tarjoiltaisiin kaikkialla kyllästymiseen asti. Kävimmekin itse ostelemassa hedelmiä suoraan toreilta. Manilassa mangot maksoivat 50 pesoa kilo, El Nidossa 150 pesoa.
Kun miettii millaisia makumatkoja reissut Aasiaan yleisesti ovat olleet, niin tämä reissu jäi nyt hyvin vajaaksi kulinarististen elämysten suhteen. Garlic Rice oli matkan paras uusi ruokalaji.
Hotellien hinta-laatusuhde
Ongelmana Palawanin majoituksessa yleisesti on niiden saavutettavuus ja hinta. Jos haluaa todella kallista luksusta, ja oman rantabungalowin valkohiekkaiselta rannalta, sitä löytyy yksityisiltä saarilta, joihin saavutaan vesitasoilla. Nämä majoitukset maksavat 500 eurosta ylöspäin yö.
Mikäli lämmin suihku ja propelli katossa ovat sitä mikä etsii, löytyy tällaista tasoa myös hyvin. Hinnat liikkuivat 30 eurosta ylöspäin yö.
Rauhallista ja laadukasta majoitusta tarjoavia hotelleja, jossa kestävä matkailu olisi edes yritetty ottaa huomioon, oli erittäin hankala löytää.
Se miksi puhun tästä matkailun kestävyydestä, johtuu siitä, että matkailu on Filippiineillä osittain vasta kehittymässä. Matkailun lisääntyminen lisää aina ympäristöön ja väestöön liittyviä ongelmia. Ongelmat näkyivät jo nyt Palawanilla liikenteessä, kierrätyksessä, jätevesien käsittelyssä ja naisten asemassa.
Kritiikkini voikin tiivistää huonoon hinta-laatusuhteeseen. Rahoilleen ei Palawanilla saanut vastinetta. Saarella ei ollut mitään sellaista erikoispiirrettä, joka nostaisi sen ylitse muiden Aasian aurinkokohteiden. Lisäksi kohteen saavutettavuus oli hankalampaa kuin muualla. Matka ei ollut huono, mutta ei myöskään kaiken rahanmenon ja vaivan arvoinen.
Hotelleihin kului yhteensä 1740 euroa. Vertailukohteena voidaan käyttää vaikka vuoden takaista joululomaamme (vuoden kalleimmat päivät) Thaimaassa ja Kambodzassa. Silloin hotelleihin kului 1130 euroa.
Koska majoitusten hinnat ovat naapurimaiden tasoa, tai jopa korkeammat, tulisi tasonkin yltää vähintään samaan. Moni asia olisi helposti korjattavissa kuntoon, kuten huoneiden siisteys ja hotellien aamiaiset. Ne ovat ihmisten aikaansaannoksia, joihin voidaan halutessa vaikuttaa.
Ihmiset olivat kaikkialla äärimmäisen ystävällisiä. Hymy kasvoilla oli aito, ei teeskennelty.
Filippiinien saaret sopivat varmasti reppureissareille, tai sukeltajille mukavaksi paikaksi chillailla viikkoja, jopa kuukausia.
Mikäli taas hakee hyvätasoisia hotelleja, ja haluaa matkustaa kohteesta toiseen vaivattomasti, saaret eivät ole oikea valinta. Itse en lähtisi saarille poikieni kanssa, ja miettisin kahdesti lähtisinkö itsekään uudestaan. Manilassa voisin käydä koska tahansa.
Filippiinit lukeutuu alemman keskitulon maaksi, jossa bruttokansantulo on 5000 dollaria. Kambodzassa BKT on 2600 dollaria ja Thaimaassa 6000 dollaria.
15 comments
Terveiset Port Bartonista!
Mielenkiinnolla lueskelin blogikirjoitustasi. Itse olen yhden tähden -matkaaja ja tässä hintakategoriassa Filippiineillä saa kyllä hyvin rahoilleen vastinetta. Nytkin olen kuukauden päivät nauttinut rantamökin rauhasta noin 11 eurolla. Lämmintä vettä ei ole ja sähköäkin vain seitsemän tuntia vuorokaudessa, mutta mitäpä niistä, kun näköala verrannalta on vertaansa vailla ja rauha taattu.
Paremman majoituksen huonoon hinta-laatusuhteen olen hieman yllättynyt. Kun lukee paikallisten lentoyhtiöiden asiakaslehtiä, niissä ei muita mainostetakaan kuin luksusresortteja. Olen myös lukenut paikallisia matkalehtiä ja nekin ovat pelkkää luksusta. Esimerkiksi Ateenassa ei majoituttu yhtään vaatimattomampaan hotelliin kuin Kreikan parhaimpaan.
Olen menossa El Nidoon seuraavaksi. Hirvittää – on hirvittänyt jo monta päivää. No, jos odotukset eivät ole suuret, ei voi muuta kuin yllättyä positiivisesti.
Komppaan, että hinnat ovat korkeampia kuin muualla Kaakkois-Aasiassa, ja ruoka ei yleisesti ottaen ole yhtä hyvää. Parhaimpiin paikkoihin (ainakin niistä, missä me ollaan käyty) on ollut vaivalloista päästä. Ja lapsiperheille Suomesta asti El Nido ei varmasti ole se paras vaihtoehto. El Nidoon tullaan saarihyppelemään. Me lähdetään ihan varmasti vielä uudestaan Filippiineille, ja voisin vaikka lähteä uudestaan Palawanille, jos siellä ei olisi niin monta muuta saarta. Filippiinit on meidän suosikki Kaakkois-Aasiassa. Me ollaan päästy nauttimaan siellä eniten tyhjistä palmurannoista, mikä on usein meidän kriteerinä kohteita valitessa :). Joku mainitsi, ettei Palawan olisi hyvä snorklaukseen – vedenalainen maailma saarihyppelyreissuilla El Nidossa sekä Coronin ja Palawanin välisessä saaristossa oli ainakin meidän reissulla mahtava.
Vesielämästä pitäville Flippiinit on varmasti loistava paikka lomailla!
Valitettavasti El Nidon saaret eivät ole mitenkään henkeäsalpaavia, eli niiden pelkän katselun takia ei paikalle kannata vaivautua. Filippiineillä on, kuten totesit, paljon muitakin saaria, ja ainakin kestävän matkailun vinkkelistä katsoen olisi parempi, jos turistien paine jakaantuisi tasaisemmin myös muualle.
[…] kahdessa viikossa nähdä. Mistä pitäisin, mihin pettyisin. Nyt kotisohvalla istuessani ja Filippiineistä jo koosteen kirjoitettuani, voin todeta, että nämä pilvien päällä vietetyt 18 lentotuntia eivät suinkaan olleet ne […]
Suurkiitos kattavasta ja monipuolisesta postauksesta! Olen varannut lennot Puerto Princesaan maaliskuulle, mutta nyt kyllä pisti miettimään, pitäisikö sittenkin valita Filippiineiltä toinen kohde. Osaatko sanoa, kuinka kalliita saarihyppelyt ovat?
Hyvä jos on apuja tästä kirjoituksesta!
Kyllä Palawan varmasti on ihan OK kohde siinä missä muutkin saaret. Vettä, aurinkoa jne. riittää. Jos haluaisi kamalasti bailata, niin se saattaa olla vähän vaikeampaa tuolla. Kannattaa myös muistaa, että me ollaan jo vähän vanhempia matkailijoita, ja melko kranttuja, eli joku toinen voisi olla meidän kokemaamme tosi tyytyväinen.
Saarihyppelyt maksaa noin 1200 pesoa. Netistäkin löytyy paljon erifirmoja, jos haluaa katsella mitä kaikkea sillä rahalla saa.
Googlaa vaan El Nido tour A price, tai jotain siihen suutaan : )
Ihanaa matkaa!
Laitan vielä erilaisen esimerkin ruokajutuista täällä Siargaolla. Tuore tonnikala maksaa 40 pesoa (90 senttiä) kilo, mangot 45 peso (90 senttiä) kilo ja mangoja on myynnissä kaikkialla. Eilen söimme rantagrillissä mittavat aterian mm. grillattua lihaa, kalaa ja mustekalaa ja joimme 3 olutta ja hinta oli 320 pesoa (reilu 6 euroa) kahdelta. Päivän maukas lounaamme, eli ruokaisaa kurpitsakeittoa, riisiä ja tortaa ( leivitettyä munakoisoa) ja juomat maksoivat yhteensä 105 pesoa ( reilu 2 euroa) kahdelta.
Eli kannattaa syödä mahdollisimman paikallista ruokaa. Jos haluaa länsimaista ruokaa, se on yleensä vähän sinne päin ja moninkertaisesti kalliimpaa. Joku pirtelo länkkäribaarissa maksaa saman kuin koko ateria kahdelle muualla. Heikkotasoisesta pizzasta saa täälläkin maksaa yli 300 pesoa ( yli 6 euroa), tosin yritän itse pitkään Italiassa asuneena välttää pizzaa muualla maailmassa parhaani mukaan.
Toivottavasti pääsitte maistamaan ainakin kinilawta, filippiinien loistavaa vastinetta cevichelle!
Manilan hotellien buffeteissa söimme itsemme täysin ähkyiksi myös paikallisista ruuista. En tiedä kuinka autenttisia ne olivat, mutta ainakin pääsi vähän maulle siitä mitä olisi voinut saada. jos ruoka olisi ollut sellaista koko matkan, niin en yhtään valittaisi : )
Palawanilla sitten hotellit ja paikalliset kuppilat kyllä menivät sieltä mistä rima oli matalin.
Nälkä tulee, kun lukee tätä sinun aterikuvausta.
Olipa kiva saada näin kattava kooste kun omaan matkaani noille kulmille on enää viikko aikaa. Varailinkin juuri hotelleja Palawanille ja valitsin tällä kertaa hieman vaatimattomampia, joiden keskihinta jäi juurikin tuohon mainitsemaasi n. 30 euroon yöltä. Toivottavasti pääsisi kuumaan suihkuun edes joka toinen päivä 🙂
Kuvat kulkuneuvoista ovat myös erittäin mielenkiintoisia, saas nähdä pääsenkö ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään matkaa bussin katolle.. Jotenkin se jopa saattaisi olla kuvista päätellen se parempi vaihtoehto. Paratiisirannoista vain minulle ja parille kilpikonnalle lienee turha edes haaveilla joulun ja uuden vuoden aikaan, mutta onko varaukset saarihyppelyille tehtävä jo hyvissä ajoin etukäteen vai riittääkö varaaminen edellisenä päivänä? Olen El Nidossa vain kolme päivää ja toivottavasti ehtisin tehdä ainakin kaksi eri retkeä.
Kuvat ovat upeita!
Kiitos!
Ehkäpä sieltä löytyy pikkubussi missä on tilaa myös sisällä… : D Ne vanit vaan kaahaavat aivan järkyttävää vauhtia. Tiedä sitten olisiko Cherry-bussi turvallisempi. Ainakin isompi. Katseltiin tätä pikkubussien menoa miehen kanssa kohtuullisen järkyttyneenä, ja todistettiin muutamia todellisia vaaratilanteita. Ei kyllä ole kamalasti järkeä kuskeilla päässä.
Kyllä se riittää, että menee edellisenä päivänä kyselemään niitä saarikeikkoja.
Ihanaa matkaa.
Hyvä kooste! Itse rakastuin Filippiineihin luonnon, upeiden snorklauspaikkojen (tai sukelluspaikkojen, mutta sitä en ole tähän mennessä tehnyt) ja ystävällisten ihmisten vuoksi, ruoka ja kulkeminen ei tosiaankaan olleet ne parhaat jutut. Voin kuvitella, että jos haluaa viettää lomaa ns. mukavasti maan pinnalla sekä syödä hyvin, sinne asti matkustaminen ei ole vaivan arvoista. Toisaalta, esimerkiksi snorklauksen kannalta juuri Palawan ei olekaan se paras paikka.
Minun tietolähteiden mukaan Filippiineillä esiintyy kyllä malariaa, mutta missä, se onkin kinkkisempi kysymys. Saarivaltio on niin repaleinen ja tilanne vaihtelee yksittäisten saarienkin sisällä, joten ei ole ihan helppoa selvittää, ovatko malarialääkkeet omassa kohteessa tarpeen.
Jos olisi vesi-ihminen, ja tykkäisi snorklailla ja sukellella päivästä toiseen, niin tuohan olisi varmasti hyvä kohde. Luin ennen matkaa muutamaa sukellusaiheista blogia Filippiineistä, ja kaunistahan siellä pinnan alla oli.
Korjasin tekstiä malarian kohdalta. Malariasta Filippiinien kohdalla sanotaan todella kryptisesti näin Malariariski on pieni ja vaihtelee alueittain. Malariaa ei ole Suur-Manilassa ja muissa suurissa kaupungeissa, tasangoilla, eikä seuraavissa maakunnissa: Aklan, Albay, Benguet, Bilaran, Bohol, Camiguin, Capiz, Catanduanes, Cavite, Cebu, Guimaras, Iloilo, Leyte, Marinduque, Masbate, Eastern Samar, Northern Samar,Western Samar, Sequijor, Sorsogon ja Surigao del Norte. Muualla tartuntavaara on ympäri vuoden alle 600 m:n korkeudessa.
Ota siitä sitten selvää, oletko muualla ja alle 600 m:n korkeudessa 😉 Ei ollut matkailuhoitajallekaan sen helpompaa 🙂
Voi Anna miten hienoja kuvia! Teknisesti täydellisiä ja visuaalisesti kiinnostavia. Pakko kysyä, että minkälaisella ammattilaiskalustolla oikein kuvaat? Kuljetatko mukana valtaisaa objektiivirepertuaaria?
Kiitos!
Mulla on Canonin 700D, jossa nyt oli kaksi objektiivia mukana. EF 70-200 1:4 L ja EFS 17-55 2,8 IS
Mutta osa näistäkin kuvista on otettu ihan iPhonella : D