Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly | Samppanjaa, kiitos!

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly | Samppanjaa, kiitos!

syyskuu 16, 2017

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly. Mikä samppanja nousi Carl Olof Cronstedtin huulille Herttoniemen kartanon puiston vilpoisissa huvimajoissa? Mitä oli tarjolla aamiaiselle, jonka ääreen punaiset ampuivat Herttoniemen kartanon viimeisen omistajan John Bergbomin? Nauttiko pehtoori ehtookellon soitua paloviinaa salaa emännältään tuvassa, jossa nykyisin sijaitsee ravintola Wanha Mylly?

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Kuva www.uudenmaanliitto.fi kartanomiljööt

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Kustanheimo A. M. Museoviraston kuvakokoelmat

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly sopivat niin mielikuvallisesti, kuin käytännössäkin yhteen. Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly sijaitsevat vierekkäin ja on mahdollista, että ruokailuun saa lisättyä myös käynnin kartanon päärakennuksessa. Tosin museo on auki vain sunnuntaisin klo 12-14. toukokuusta syyskuun loppuun. Onneksi kartanon barokkityyliseen puutarha, jonka huvimajat ovat Carl Ludvig Engelin suunnittelemia, voi mennä käyskentelemään koska tahansa.

Kartano ja etenkin sen puutarha ovat toimineet monen suomalaisen historiallisen elokuvan kulissina. Kuuluisin lienee kohtaus elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Puutarhassa sijaitsevan lammen ääressä Leif Wager laulaa sylissään loikovan Regina Linnanheimon korvaan: “Sua vain yli kaiken ma rakastan?” Olisiko tuon lammen äärellä kentien seuraavan piknikin paikka?

Herttoniemen kartanon museo on avoinna yleisölle sunnuntaisin klo 12–14 toukokuusta syyskuun loppuun. Opastettu kierros johon kuuluu kartanon lisäksi myös puisto ja Knusbackan tila alkaa klo 14. Sisäänpääsy aikuisille 5€

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Kuva www.uudenmaanliitto.fi kartanomiljööt

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Kuva www.kasvitkaupunginvaatteet.fi

Herttoniemen kartano | Carl Olof Cronstedt

Ruotsin merivoimien vara-amiraali Carl Olof Cronstedt vanhempi omisti Herttoniemen kartanon kahdesti. Ensimmäinen omistusjakso ajoittui vuosille 1793–99,  jolloin kartanon päärakennus oli vielä vaatimaton, punaiseksi maalatttu puutalo. Tuolloin Carl Olof Cronstedt oli jo varsin merkittävä mies. Hän oli edennyt Kuningas Kustaa III sinilippuisen laivaston vara-amiraaliksi ja Karlskronan laivastoaseman komentajaksi.

Syy uran nousukiitoon löytyy siitä, että Carl Olof Cronstedt oli myötäillyt liki ainoana päällystöön kuuluvana kuningas Kustaa III:n sotastrategiaa. Kuuluisassa Ruotsinsalmen taistelussa pahasti alakynnessä ollut Ruotsin laivasto murskasi Venäjän keisarikunnan laivaston ylivoimaisesti osittain Carl Olof Cronstedt:in ja paljolti luonnonvoimien, eli myrskytuulten avustamana. Ruotsi menetti 6 alusta ja 600 sotilasta. Venäjä taas 61 alusta ja 7 400 sotilasta

Tämän Ruotsin historian suurimman merivoiton kunniaksi Kuningas Kustaa III palkitsi Carl Olof Cronstedtin anteliaasti. Rahallisten palkkioiden lisäksi hän sai kuninkaalta oman sini-keltaisen silkkivyön ja kultaisen Ruotsinsalmi-mitalin. Herttoniemen kartano myytiin ja Cronstedt muutti Ruotsiin.

Kun Kuningas Kustaa III kuoli, Cronstedt riitaantui uuden kuninkaan Kustaa IV Aadolfin kanssa ja löysi itsensä pian istumasta Viaporissa tittelinään linnoituksen komendantti.

Tämä jälkeisistä tapahtumista on monia versioita. Varmaa on kuitenkin se, että vuonna 1808 venäläiset hyökkäsivät yli Suomen rajan, saapuivat Helsinkiin ja tulittivat Viaporia.

Suomenlinnan eskaaderipäällikkönä toiminut Cronstedt aloitti neuvottelut. Hän sopi, että linnoitus antautuisi, mikäli Ruotsista ei tulisi apua. No apuja ei syystä tai toisesta tullut, ja linnoitus antautui venäläisille 3. toukokuuta 1808. Suomen siirtyminen Ruotsilta Venäjän vallan alaisuuteen oli alkanut.

Oliko Carl Cronstedt petturi vai ei, sen voi jokainen itse arvioida. Kiistaton tosiasia on se, että Carl Cronstedtin johdolla Viapori antautui venäläisille ampumatta laukaustakaan. Voitte vain kuvitella mitä tällaisesta miehestä ajateltiin. Koko Helsinki kääntyi häntä vastaan ja Runeberg kirosi hänet Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Mut etelästä kummia käy huhu kuiskimaan, häväisty asekunnia, maanpetos mainitaan; se kaikkialla herättää vain ylenkatsett’ ylpeää.

Oi elo! Mies, ken syynä sen ol’ itkun kuohuntaan, jaloimman sankarseppelen sai kerran kunnoltaan: hän Ruotsinsalmen voittohon vei kerran Ruotsin laivaston.

Mut vaikka maailmat hän ois valaissut miekallaan; vaikk’ auringot se varjoon lois, hänt’ ylenkatsotaan. Se palkka petturilla on Ehrnsvärdin hautakallion. – J. L. Runeberg / Vänrikki Stoolin tarinat

Voisi kai todeta, että tuon ajan takinkääntäjän kiri hillotolpalle ei riittänyt. Jossain vaiheessa pään päällä riippui jopa kuolemantuomion uhka.

Antautumisen jälkeen Cronstedt asui Mäkkylän komendantin virkatalossa. Vuonna 1813 hän katsoi viisaammaksi poistua Helsingistä hyvin kauas, eli Herttoniemeen asti. Nykyinen kartanon päärakennus rakennettiin entisen saviastia- ja kaakelitehtaan paikalle 1815. Carl Cronstedt asui siellä vuoteen 1820, eli kuolemaansa saakka.

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Upseeristo lahjoitti Cronstedtille niin kutsutun Ruotsinsalmen teeastiaston, eli 12 tusinaa kiinassa maalattuja teekuppeja muistoksi taistelusta.

Petturi Cronstedt elää edelleen monessa tarinassa

Tarina kertoo, että kun Carl Cronstedt oli muurauttamassa kellarin uuniin petturuudestaan palkkioksi saamaansa kultasaalista, hän havaitsi joutuneensa huijatuksi. Venäläiset olivatkin täyttäneet tynnyrit hiekalla ja vain päälimmäiset kerrokset olivat täynnä kultakolikoita. Vihoissaan Carl Cronstedt kaatoi hiekat ja muutamat kultakolikot kartanonsa mailla olevaan salmeen. Koska Herttoniemen kartanon ja Tammisalon välisen salmen pohjassa kimaltelevat edelleen Cronstedtin venäläisiltä saamat kultarahat, salmi ei koskaan jäädy talvisin.

Legenda kertoo myös, että kun Carl Cronstedt kuoli 1820 kartanossaan, ei hautaaminen sujunut ongelmitta. Hautajaisissa Helsingin pitäjän pyhän Laurin kirkon hautausmaalla, Cronstedtien hautakappelin valtasivat kyykäärmeet. Herttoniemen torpparit, jotka kantoivat arkkua hautaan kauhistuivat ja kieltäytyivät astumasta hautakappelia lähellekään.

Silloin joku keksi, että hautakappelin sisäänkäynnin yläpuolella olevaan Cronstedtin sukuvaakunaan on lisättävä omaa häntäänsä syövän käärmeen kuva merkiksi Cronstedtin petturuudesta. Näin tehtiin ja käärmeet poistuivat hautakappelista. Carl Cronstedtin häpeän kalvaman hahmon väitetään kummittelevan edelleen Herttoniemen kartanossa.

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Cronstedtin sukuvaakuna. Huomaa häntäänsä pureva käärme.

Herttoniemen kartano |  John Bergbom

Kartanolla on ollut muitakin isäntiä, joiden kohtalo on ollut surkea.

Viimeisin omistaja John Bergbom ammuttiin kartanossa kesken aamiaisensa Malmin punakaartilaisten toimesta vuonna 1917. Punakaartilaiset olivat saapuneet kartanoon vaatimaan itselleen aseita, joita kartanossa luonnollisesti oli. Olihan John Bergbom itsekin innokas metsästäjä.

Umpikuuro isäntä ei tajunnut, mitä sekalainen joukko kaartilaisia teki häiritsemässä hänen aamiaistaan ja syntyneessä selkkauksessa joku kaartilaisista pamautti miehen hengiltä ”vahingossa”. Toisaalta kartanossa huhuttiin pidettävän salaisia poliittisia kokouksia isännän suostumuksellaan. Mene ja tiedä oliko kyseessä sitten vahinko vai suunniteltu teko.

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Kuvassa John Bergbom:in lempikoira Pörrö

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Ruokailu yhteistyössä ravintola Wanha Mylly

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly sijaitsevat aivan vierekkäin, sillä onhan Ravintola Wanha mylly ollut entinen Herttoniemen kartanon pehtoorin* tupa. 1700-luvulta peräisin olevaan rakennukseen sijoitettu Wanha Mylly on terasseineen viehättävän maalaismainen ravintola, jonka ruokalistalta löytyy vielä perustamisen, eli 1970-luvun aikaisia klassikoita, kuten Myllärin lankkupihvi ja Myllärin letut

Ravintola Wanha Mylly toimii perhepohjalta. Ravintoloitsija Wanhassa Myllyssä toimii Lina Nyman. Hän on Wanhan Myllyn omistajan Erkki Melonin tytär. Omistaja Erkki Meloni keskittyy nykyisin talon omaan viinituotantoon Tsekin ja Itävallan rajalla. Linan veli Antto Meloni työskentelee ravintolassa sommelierina.

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Kuva ravintolan kotisivut

Wanhan Myllyn syysmenu | Samppanjalla läpi menun

Maistelimme läpi Wanhan Myllyn syysmenun, jonka seuraksi valitut viinit koostuivat poikkeuksellisesti vain ja ainoastaan Palmer & Co samppanjatalon samppanjoista.

Alkumaljana nostimme ilmaan Palmer & Co Rosé Réserve Champagne Brut, jonka erittäin kuiva, mutta vadelmainen ja paahteinen maku sopi hyvin viemään ajatukset pois ulkona yltyvästä vesisateesta ja hiljalleen hiipivästä syksystä.

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Alkuruoka

Alkuruuan hirvicarpaccio oli saanut seurakseen balsamicoa. Vaikka keittiöön oli esitetty toive, että balsamicon määrän kanssa ei mentäisi liiallisuuksiin, oli sitä ainakin omalle lautaselleni hurahtanut liikaa. Ongelmaa tosin ei ollut, koska sen sai hyvin rajattua pois. Hirvenlihan kun on tarkoitus maistua hirvenlihalta, ei balsamicolta.

Juomana oli Champagne Palmer & Co Blanc de Noirs. Blanc de Noirs on valmistettu tummien rypäleiden vaaleasta mehusta, eli “mustien valkoisesta”. Tämä kuiva, mineraalinen ja keskitäyteläisen hedelmäinen samppanja on elegantti juoma, joka tuli odottamattomasti vastaan myös jälkiruuan kera. Mutta syödään ennen siihen menemistä kuitenkin ensin pääruoka.

Pääruoka

Pääruuaksi valmistettu siika broccolinin kera oli täydellinen. Järkytyin, kun huomasin alta paljastuvan kanttarellimuhennoksen määrän. Lisäksi vielä perunaa, niin ei ainakaan nälkä jää tämän annoksen jälkeen!

Olkoon se sitten nieriää tai siikaa, kala on osattava suolata ja paistaa oikein, jotta nahkasta saadaan se paras osuus. Sydämeni itkee verta jokainen kerta kun eteeni läsähtää liiasta suolasta tai nahan pehmeydestä kärsivä annos. Kärsin myös suunnattomasti nähdessäni jonkun jättävän täydelliseksi paistetun nahan syömättä. Voi miksi? No tällä kertaa ei ollut hätää. Ravintola Wanhan Myllyn kokit osasivat asiansa ja nahan reunat vain rouskahtelivat suussa. Asiaa.

Siian kanssa juomaksi kaadettiin Champagne Palmer & Co Brut Blanc de Blancs. Blanc de Blancs on nimensä mukaan “valkoisten valkoinen” eli ainoastaan vaaleasta Chardonnay-rypäleestä valmistettu samppanja. Sen tyylikään paahteinen, hennon kermainen ja raikkaan hapokas tuntuma pitkine jälkimakuineen sai mielenkiintoni heräämään. Tämä samppanja oli täydellisen tyylikäs kokonaisuus, ehdottomasti illan suosikkini, jota haluaisin maistella rauhassa fiilistellen myös kampasimpukoiden kera. Tai ehkäpä sittenkin ankkaa…

Hyvässä samppanjassa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Runsas, hedelmävetoinen tuoksu hivelee nenääsi. Tunnet suussasi lempeän mausteisuuden ja tyylikkään tasapainoilun hienovaraisen paahtoleipämäisyyden ja tammisten aromien välillä. Silmiesi edessä kuohun pienet poreet nousevat tiiviinä ylöspäin, viipyillen kuitenkin matkallaan kohti lasin huippua pitkän tovin.

Jälkiruoka

Jälkiruokana eteen tuotu tyrnivanukas marinoitujen lakkojen kanssa aiheutti ensin sellaisen, voi ei – näin iso ja varmaan ylimakea annos -ajatuksen. Yllätys oli melkoinen kun vanukas oli pikemminkin raikkaan, kuin yltiösokerisen puolella. Luonnollisesti tyrni tarvitsee makeutta seurakseen, mutta myös marjan itsessään tulee saada maistua.

Vanukkaan kanssa lasiin kaadettiin jälleen Champagne Palmer & Co Blanc de Noirs. Voisiko täysin kuiva samppaja toimia makean ja kermaisen jälkiruuan kanssa? Kombon kulkeutuminen suuhun hiljensi koko pöytäseurueen. Siis oikeasti puhe lakkasi kuin veitsellä leikaten koko seurueelta. Voiko parempaa todistetta saada ruuan ja juoman täydellisestä yhteensopivuudesta?

Herttoniemen kartano ja Wanha Mylly

Logo_Champagne_Palmer

Kevyt ja raikas samppanja on hyvä viini läpi koko menun, vaikka moni nauttiikin sitä vain aperitiivina. Ruuan ja samppanjan yhdistämisessä pääsääntönä on yksinkertaisuus. Makuja ei saa olla liikaa. Mitä hienompi ja monipuolisempi samppanja on kyseessä, sitä yksinkertaisempaa ja selkeämakuisempaa ruokaa sen kanssa tulisi tarjota.

Ravintola Wanhan myllyn Talon Samppanja on Palmer & Co Brut Réserve. Sen hinnoittelu on hyvin maltillinen. Lasillinen maksaa 9,5€ ja pullo 59€.

Ruokailu yhteistyössä ravintola Wanha Mylly

 

  • *Rälssitilalla oli maaveron maksusta ikuisiksi ajoiksi vapautettu maatila.
  • *Pehtori eli pehtoori oli entisajan Suomessa suurella maatilalla tilanhoitaja tai maataloustyönjohtaja

Lähteet:

  • http://hertonasgard.fi
  • http://www.museo-opas.fi/fi/museo/herttoniemen-kartanon-museo
  • http://www.herttoniemi.fi/historia-ja-kulttuuri-mainmenu-259/2134-amerikan-kvij-carl-olof-cronstedt
  • https://sites.google.com/site/parapsykologia/kokemuksia-kummittelusta/herttoniemen-kartano
  •  
  •  
  •  
  •  
8 comments

8 comments

Ne Tammelat syyskuu 17, 2017 - 7:53 pm

Tuollainen samppanjamenu olisi täydellisen sopiva minulle, kun en punaviinistä niin perusta, enkä valkoisestakaan, mutta kuplilla toimii. Jostain syystä ollaan onnistuttu kiertämään tuo kartano ravintoloineen, vaikka molemmat ollaan asuttu myös Itä-Helsingissä. Ehkä joku päivä saadaan aikaiseksi paikata tuo aukko sivistyksessä. Kovin ovat olleet epäonnisia nuo kartanon herrat.. Tähän sarjaan sopisi hyvin jatkoksi pohjois-Helsingissä sijaitseva ravintola Wanha Pehtoori, siellä me ollaan käyty monta kertaa 🙂 Ruoka tosin huomattavasti arkisempaa.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA syyskuu 17, 2017 - 8:34 pm

No niin, eli tuonne siis : )

Minä en ole Itä-Helsingissä koskaan asunut, mutta Malmilla kylläkin, mistä ne pahis punaisetkaartilaisetkin tulivat…

Ei ollut tosiaankaan helppoa olla kartanon isäntä. Emäntien kohtaloista ei niin ole kirjoitettu, mutta tuskin siellä yhtä suurta draamaa takana on ollut. Ainakin Herttoniemen kartanon viimeinen emäntä Helene Gustava, oli erittäin oppinut. Hän opiskeli aikoinaan Smolna-instituutissa Pietarissa. Smolna-instituutti oli sisäoppilaitos, jonne pääsivät vain aatelista tai korkea-arvoista syntyperää olevat tytöt. Hänen päätöksestään kartano myös luovutettiin Svenska Odlingens Vänner i Helsinge yhdistykselle.

Reply
Heli / Heli voyage syyskuu 17, 2017 - 5:40 pm

Kiitos vinkistä. Herttoniemen kartanosta minulla oli joku halju aavistus, mutta Wanha Mylly -ravintolasta en ollutkaan kuullut. Pitääpä tehdä syysretki Herttoniemeen tutustumaan näihin kohteisiin.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA syyskuu 17, 2017 - 6:30 pm

Ehdottomasti kannattaa. Lokakuusta huhtikuun loppuun kartanomuseo on auki muistaakseni kuun ensimmäisenä sunnuntaina. Kannattaa katsoa niiden kotisivuilta miten sitten loppujen lopuksi ovat auki… Jos siis sisälle ehdottomasti haluaa.

Käyt ensin kiertämässä kartanon ja tilukset ja sitten nälkäisenä syömään : )

Reply
Stacy syyskuu 17, 2017 - 10:59 am

Helsingissä järjestetään kummitustalokierroksia ja sellaiselle olen itsekin osallistunut. Ei vain sattunut olemaan se, johon liittyi ateriointi Herttoniemen kartanolla. No, tähän kierrokseen tuli sellainen pikantti lisä, että yläkerrasta kuuli jokin ääni, eivätkä ne pystyneet saamaan selville sen lähdettä. Kartanon puutarhassa olen ollut juuri niillä lammilla ja sen lisäksi myös myllyllä. Mielenkiintoisia tuollaiset kohdat, jotka ovat olleet elokuvissa. Leffamaantiedettä pitäisi harrastaa paljon enemmän. Sen verran on tullut lisää ikää, että vanhoissa leffoissa tutut paikat näyttävät jopa vähän samalta kuin minun lapsuudessani. Kun nyt puhun maantieteestä, niin ei ole kaukana kartanosta, Kulosaaren puolella, missä sijaitsivat vanhat tsaarin ajan tallit. Ne olivat niin ränsistyneitä, että hyvä kun eivät luhistuneet niille sijoilleen, mutta Fennada-filmi käytti tilaa studionaan. Lista filmitähdistä, jotka ramppasivat siellä oli pitkä. Nykyään varmaan sellaista Suomen Hollywoodia ei ole olemassa.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA syyskuu 17, 2017 - 11:54 am

Kirjoitan juuri juttua Hvitträskistä ja siltäkin löytyi kummituksia. Itse asiassa hetken luulin sellaisen siellä nähneenikin.
Olisi mahtavaa saada joku paranormaali ilmiö koettua, mutta kaikelle tähän asti koetulle on kyllä löytynyt järkevä selitys.

Tuollahan oli filmattu vaikka mitä elokuvia. Listasta olisi tullut vain niin pitkä, että oli pakko poimia mukaan tämä ehkäpä tunnetuin. Hyvä kirjoitus aiheesta löytyy tästä linkistä http://www.herttoniemi.fi/2-uncategorised/2135-herttoniemi-nytelmelokuvissa-1920-1970

Noista talleista ja Fennada-filmistä en ole kuullutkaan. Täytyypä googlata.

Reply
Tiina syyskuu 17, 2017 - 9:08 am

Kiitos taas mahtavan mielenkiintoisesta postauksesta ja historiikista.
Wanha mylly onkin testaamatta. Laitan tämän todoo-listalle. Mukavaa ja rentouttavaa sunnuntaita <3

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA syyskuu 17, 2017 - 9:55 am

Ole hyvä : ) ja samoin leppoisaa sunnuntaita.

On aina ilo kirjoittaa paikasta josta löytyy oikeasti jotain kirjoitettavaa!

Kannattaa käydä testaamassa. Ainakin itse pidin tuosta menusta. Tosin listalla oli myös maksaa, eli jos menisin uudestaan, ottaisin sen testiin.

Reply

Leave a Comment