Heiligenblut ja Grossglockner High Alpine Road.
Heiligenblut sijaitsee viehättävässä vuoristomaisemassa lähes 1300 metriä merenpinnan yläpuolella. Kylä on valittu Itävallan kauneimmaksi kyläksi viisi kertaa. Eikä suotta. Jos kukkaro vain antaa myöden, kannattaa täällä yöpyä.
Heiligenblutin taustalle nousee Itävallan korkeimman vuoren Grossglocknerin (3798 metriä) mahtava huippu ja jo tämä yksistään tekee kylästä erityisen kuvauksellisen.
Estimated reading time: 8 minuuttia
Grossglockner High Alpine Road alkaa Bruckin kylästä ja päättyy Heiligenblutiin.
Grossglockner High Alpine Road alkaa Bruckin kylästä ja päättyy Heiligenblutiin. Reitin voi ajaa myös toisin päin aloittaen vastakkaiselta puolelta Großkirchheimistä.
Grossglockner High Alpine Road, Großglockner Hochalpenstraße eli ”korkea alppitie” tai helpoiten GrossGlockner strasse, on yksi Itävallan tunnetuimmista maamerkeistä ja tietä pidetään Itävallan kauneimpana retki- ja panoraamatienä.
Vuonna 1935 valmistunut alppitie toi Itävallan korkeimman vuoren Grossglocknerin (3798 m) ja Itä-Alppien pisimmän jäätikön Pasterzenin matkustajien koettavaksi. Ajettava osuus tiestä on korkeimmillaan 2504 metrin korkeudella Hochtorin solassa. Reitillä on 36 naulansilmämutkaa ja kaksi sivutietä upeille näköalapaikoille.
Suurin osa tästä 48 kilometriä pitkästä alppitiestä sijaitsee Hohe Tauernin kansallispuiston sydämessä, joka on suojeltu vuodesta 1992, ja on yksi Keski-Euroopan suurimmista luonnonsuojelualueista.
Tekemistä Heiligenblutissa riittää
Heiligenblutia ympäröi Hohe Tauernin kansallispuisto, joka on suojeltu vuodesta 1992, ja on yksi Keski-Euroopan suurimmista luonnonsuojelualueista. Kesällä Heiligenblut on vaeltajien ja maastopyöräilijöiden paratiisi. Alueella on runsaasti reittejä, jotka tarjoavat upeat näkymät Alpeille. Seikkailunhaluisille on tarjolla koskenlaskua ja melontaa paikallisilla joilla. Kullanhuuhdonta kullankaivajien kylässä on etenkin lapsiperheiden suosima aktiviteetti.
Talvella Heiligenblut on suosittu kohde laskettelijoille ja lumilautailijoille. Alueella on useita hiihtohissejä ja rinteitä eri tasoisille laskijoille. Myös maastohiihto ja lumikenkäily ovat suosittuja aktiviteetteja.
Pyhän Vincentin pyhiinvaelluskirkko.
Pyhän Vincentin kirkko on ikuistettu käytännössä kaikkiin Heiligenblutin postikortteihin. Kirkko kuuluu Itävallan tunnetuimpiin. Maine johtuu kirkon upeasta sijainnista Grossglocknerin taustaa vasten. Ja kuten kaikkiin vanhoihin kirkkoihin, liittyy tähänkin vahva tarina ja esillä oleva reliikki. Tuhannet pyhiinvaeltajat suuntaavat edelleen Pyhän Vincentin kirkkoon Kristuksen pyhää verta sisältävän lasipullon takia. Heiligen Blut nimenä tarkoittaakin sananmukaisesti ”pyhää verta”.
Prinssi Briccius ja Pyhän Veren reliikki
Legendan mukaan kirkon perustamiseen liittyy tanskalainen prinssi Briccius, sekä Pyhän Vincent. Historiallisia todisteita prinssi Bricciuksen elämästä ei ole. Sen sijaan Pyhä Vincent on tunnettu kristillinen marttyyri, joka eli 300-luvulla. Hän asui ja vaikutti Zaragozassa, Hispaniassa (nykyisessä Espanjassa). Pyhää Vincentiä pidetään viininvalmistajien ja merenkulkijoiden suojeluspyhimyksenä.
Herran vuonna 914 Prinssi Briccius sai Pyhältä Vincentiltä tehtäväkseen kuljettaa Kristuksen pyhää verta sisältävän pyhäinjäännöksen Konstantinopolista kotimaahansa. Matkallaan hän kuitenkin joutui Grossglocknerilla lumivyöryn alle ja menehtyi.
Bricciuksen ruumis ei kuitenkaan jäänyt lumen alle lopullisesti, sillä kolme vehnäntähkää kasvoi hänen kuolinpaikallaan lumen läpi. Ruumis löydettiin polvistuneena pitäen kämmeniensä suojassa kallisarvoista pyhäinjäännöstä. Vaikka prinssi Briccius olikin umpijäässä, niin hänen mukanaan tuomansa pyhä veri ei kuitenkaan ollut jäätynyt. Kyläläiset pelastivat pyhäinjäännöksen silloiseen kirkkoon. Näin Heiligenblut sai nimensä ja kolme vehnäntähkää päätyi paikkakunnan vaakunaan
Prinssi Briccius on haudattu kirkon viereen. Reliikissä uskotaan olevan pullollinen verta, joka on peräisin Jeesuksen ristiltä. Pyhä veri on edelleen nähtävillä kirkossa erityisessä reliikkinäytössä.
Varhaisimmat tiedot kirkosta ovat vuodelta 1253, kun taas ensimmäinen pyhiinvaellus dokumentoitiin vuonna 1273. Vuonna 1390 päätös muuttaa suhteellisen pieni kirkko sopivammaksi Jumalan huoneeksi merkitsi lähes 100 vuotta kestävän rakennuskauden alussa. Heiligenblutin uusi pyhiinvaelluskirkko vihittiin käyttöön 1. marraskuuta 1491. Kirkon goottilainen alttari on peräisin vuodelta 1520.
6 comments
Apua, miten upeita maisemia! Mietin samaa kuin Anne, että tuolla olisi mahtavaa patikoida.
Onhan nuo maisemat ihan huikean kauniita! Ja todella on osattu rakentaa kirkko kuvaukselliselle paikalle. Noilla seuduilla kiinnostaisi tehdä joku pidempi vaellus joskus, mutta en tiedä tuleeko se koskaan onnistumaan, kun ainakin tähän saakka Itävallassa on ollut aina sateista ja pilvistä kun ollaan käyty 😀
Upea paikka ja vielä upeampi paikka ajaa jos vaan on kunnon tehokas auto käytössä – ja toivoa että ruuhkaa ei ole edessä. No ruuhkaa ei tule kun ei jää jonossa koskaan toiseksi. Näiden katolisten kirkkojen reliikit aina hämmästyttävät – että kuinka monta Jeesuksen sitä tai tätä on jossain pienessä boksissa esillä. Sama tietysti itämaissa Buddhan reliikkien suhteen.
Itävalta on kyllä upea maa ja Alpit mahtavat, mutta ei ole tullut aikoihin lähdetyksi sinnepäin.
Vähän on kyllä aina arveluttanut ajaa noilla vuoristoteillä.
On aika varma kohde, jos on valittu kauneimmaksi kyläksi ja jos seutu myös pyhiinvaelluskohde – kauneustakuu!!!
Kylläpäs on tuo Pyhän Vincentin kirkko tosiaan upealla paikalla. Ja näyttää se itsessäänkin hienolta, niin sisältä kuin ulkoakin. Kuten totesitkin, alueella riittää tekemistä. Me lähinnä patikoimme, seuraavaksi sitten jotain muuta – eiköhän tuonne kuitenkin tule lähdettyä.