Hailuoto, saari joka on itsessään nähtävyys

Hailuoto, saari joka on itsessään nähtävyys

syyskuu 1, 2014

Hailuoto

Hailuoto. Hiekka on upottavan pehmeää ja meri edessäni tänään vain pienessä liikeessä. Tullessani rannalle, ohitan kaksi pientä poikaa. He kaivavat kanavaa lammikosta kohti merta, joka täällä avautuu esteettömänä Ruotsiin asti. Olen Hailuodossa, Suomen neljänneksi suurimmassa saaressa.

Suomen pohjoisimmat aktiiviset dyynit löytyvät Hailuodosta. Kasvillisuus ei vielä sido hiekkaa, vaan se lentää ja pyörii tuulen mukana.  Aikanaan lampaat söivät kasvillisuuden niin tarkaan, että hiekkaa lensi metsänrajaan asti, peittäen jopa metsää alleen.

Itse metsät ovat täällä karuja jäkälikköisiä mäntykankaita, jotka näin syksyllä notkuvat marjoja ja sieniä. Näen kiven päällä lämmittelevän kyyn, jonka selän mustavalkoiset kuviot kimaltelevat auringossa. Auton takakontti täyttyy nopeasti herkkutateista ja puolukoista.

Hailuoto

Hailuoto on kokemus

Hailuoto on Perämeren ainoa pysyvästi asutettu saari, jonne ei ole kiinteää tieyhteyttä. Kesäaikana Hailuotoon kuljetaan puolen tunnin välein ilmaisilla lautoilla ja matka kestää 30 min. Talvisin saareen pääsee myös jäätä pitkin. Jäätie on huima kokemus. Jäätä on oltava kauttaaltaan 40 cm, jotta tie voidaan avata.  Veden korkeuden vaihtelut voivat aikaansaada sen, etttä rannoilla jään ja maan vaihtumiskohdissa jää murtuu. Yleensä jäätie on auki tammikuusta huhtikuulle.

Vaikka Hailuoto on vain 40 kilometrin päässä Oulusta, se ei kerää turistivirtoja rannoilleen. Bättre Folk -festivaalit tuovat saareen kesäkuussa rajatusti muutaman tuhatta henkeä nauttimaan ihanasta idyllistä ja eksklusiivisesta tunnelmasta. Muuten hiljaisia rantoja ja upeita ulkoilumahdollisuuksia hyödyntää vain kourallinen karavaanareita, veneilijöitä ja mökkiläisiä.

Jokainen tänne tuleva kokee edelleen jotain sellaista, josta kovin moni ei pääse osalliseksi. 

Hailuoto

Hailuoto

Rakas tikkurineule <3

Olen sopinut tapaavani mieheni majakan edustalla klo 13. Kulutan aikaa mukavassa kahvilassa satamassa ja kuuntelen tarinoita saaren menneisyydestä. Yhtäkkiä kuulen sanat merimies, Amerikka ja villapaita. Isoisäni lähti merille 16-vuotiaana ja kiersi maailman meriä kuolemaansa asti. Äitini kertomissa tarinoissa on monta kertaa korostunut merimiesten halua pukeutua lämpimään villapaitaan. Keskityn kuunteluun:

Hailuotolaiset naapurukset, tyttö ja poika leikkivät yhdessä koko lapsuutensa. Saatettiinpa heidän odottaa menevän naimisiinkin sitten aikanaan. Tuli sota ja ystävysten tiet erkanivat. Poika joutui rintamalle ja tyttö jäi kotiinsa Hailuotoon. Naimaikäisen tytön suosioon pääsi saareen jäänyt mies ja pian soiteltiin hääkelloja.

Pojan palattua sodasta hän jäi kotiseudulleen Hailuotoon kalastajaksi. Ystävyys ei kuitenkaan ollut sammunut, vaan tyttö kutoi lapsuudenystävälleen lahjaksi tikkurin eli villapaidan. Saajalleen villapaidasta tuli niin rakas, että hän piti sitä melkein 50 vuotta, kuolemaansa asti. Miehen sukulaiset toivat säännöllisesti erakoituneelle ja vanhenevalle miehelle uusia paitoja kuluneen tilalle, mutta mies ei koskaan pukenut niitä päälleen. Hän purki ne ja paikkasi tilkuilla ja langoilla rakasta paitaansa. Erakkona eläessään hän oli luopunut monesta asiasta, mutta ei lapsuudenystävänsä lahjasta. Rakas neule palveli omistajaansa loppuun asti.

Tikkuri on villapaita, joita on kudottu Hailuodossa 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Se on kudottu käsin sukkapuikoilla värjäämättömästä suomenlampaan villasta. Ylhäällä on koristeena niin sanottu västäräkki, helmineuleena kudottu neliö.

Kerrotaan, että kalastajien vaimot  tunnistivat paidasta oman kädenjälkensä, ja näin ollen hukkuneen henkilöllisyyskin saattoi selvitä. Villapaidan yläosan koristeen perusteella on tunnistettu myös Amerikassa hukkunut Hailuotolaiseksi.

Hailuoto

Hailuoto

Marjaniemen majakka, 65° 02.4′ N 24° 33,9′ E

Vuosittain Marjaniemen majakassa vierailee n. 800 turistia ja haluan ehdottomasti olla yksi heistä. Majakka on auki heinäkuussa klo 12-14, muutoin vierailu pitää sopia erikseen. Hailuodon turistipalvelun kautta saan paikalle oppaan ja pääsen kiipeämään 110 porrasta ylös korkeuksiin. Majakka menee remonttiin syyskuussa 2014 ja saa pintaansa mm. uuden hohtavanvalkoisen rappauksen.

Vuonna 1700-luvulla Ouluun saapuvat laivat käyttivät purjehdusmerkkeinä Hailuodon Hannuksen rannalla ollutta isoa kiveä tai Pajuperän suuria mäntyjä.

Oulun porvarit ymmärsivät sijoittaa Marjaniemen edustalle vuonna 1794 miehittämättömän luotsinkohtauspaikan merkiksi ankkuroidun porttiviitta-aluksen, jonka nimeksi muodostui kansan keskuudessa Porttiprikka. Yksimastoinen alus oli Suomen ensimmäinen majakkalaiva.

Kovien myrskyjen aikana proomu kuitenkin usein karkasi ja sen takaisin kuljetus oli vaarallista. Vuonna 1850 proomun pelastamiseen myrskystä osallistui kaksi paikallista luotsia, jotka molemmat hukkuivat.

1770 rakennettiin Hailuodon länsipuolen väylää varten puinen 16 sylen korkuisen tunnusmajakka Marjaniemen kärkeen.

Marjaniemen tunnusmajakka joutui varsinkin syksyisin kovien myrskyjen kouriin, joten se rapistui vuosien saatossa. Se peruskorjattiin ja tervattiin pariinkin otteeseen. Jo noihin aikoihin niemeen oli asettunut myös luotseja perheineen. Ilmeisesti he olivat aluksi vain paikallisia kalastajia, jotka yrittivät hankkia lisätuloja luotsaamalla laivoja Ouluun.

Puinen majakka oli tarkoitus muuttaa valomajakaksi vuonna 1854 rakentamalla lyhtykoju ja sinne valolaite peiliheijastimineen. Krimin sota kuitenkin esti suunnitelmat. Lopulta vuonna 1860 päätetiin Perämeren merenkulun turvaamiseksi rakentaa Pohjanmaalle peräti neljä majakkaa.

Siromuotoinen majakka otettiin käyttöön 1872, jolloin majakan valokiila alkoi välähdellä pimeälle merelle 20 sekunnin välein. Kiila ulottui tuossa vaiheessa yhdentoista meripenikulman päähän. Lyhdyn polttimossa käytettiin naurisöljyä, koska se ei savuttanut ja mustuttanut linssejä. Kesällä 1908 Marjaniemen majakkaan asennettiin kaasupolttimo. Sen avulla valokiila ylsi jo 16 meripeninkulman päähän. Vuonna 1950 majakan valolähde muutettiin asetyleenikaasuvaloksi ja majakka automatisoitiin. Nykyisin voimanlähteenä on sähkö. Majakan teho on 1,36 miljoonaa kandelaa.

Marjaniemen luotsiasemalla työskenteli luotsivanhin, vanhempia luotseja, nuorempia luotseja sekä luotsioppilaita. Laivojen luotsausaika kesti yleensä huhti-toukokuusta marras- tai joulukuuhun. 1970-luvulta lähtien laivaliikennettä ryhdyttiin vartioimaan ympäri vuoden. Nykyään Marjaniemi on Raahessa sijaitsevan Perämeren luotsiaseman toinen tukiasema, jossa toimii viisi luotsikutterinhoitajaa.

Hailuoto

Hailuoto

Luotolaiset ja kalastus

Vuonna 1558 Hailuodossa kalasti yhteensä 29 nuottakuntaa, eli tuolloin käytännössä jokainen saaren talokas ylläpiti nuottaa. Myöhemmin saaresta lähdettiin myös Ruotsin vesille kalaan pitkäksi aikaa. Matkat kestivät viidestä kahdeksaan viikkoa. Palatessa käytiin usein Haaparannalla, sillä kaupunkimatka mahdollisti erilaisten tuliaisten hankinnan. Kalastus pysyi elinkeinona vielä pitkään ja löi leimansa Hailuodon maisemaan. Joka puolella on kalasaunoja, kalamajoja ja ranta-aittoja.

Perinteinen talvinen nuottapyynti jäi historiaan 1970-luvulla. Nykyisin rannalta löytyy Marjaniemen kalasatama ja kalahalli. Sitä käyttää nykyisin noin 20 kalastajaa, joista vain osa kalastaa enää ammatikseen.

Ja siellä missä on syysmysrkyjä ja hukkuneita, on myös kummitustarinoita: Taru kertoo, että joskus kauan kauan sitten viskasi ankara syysmyrsky ison purjelaivan Lammasperään aivan liki Vasken kylää. Yksikään ei pelastunut. Aallot olivat sitten kantaneet kapteenin vaimon ruumiin rantaan, nykyisen Havanan maapalan kohdalle. Henki otti asuinsijakseen rannalla olevan haavikon.

Näin alkoi kapteenskan, hyvän haltijattaren fru Farestinan, ilmestyminen aika-ajoin kalastajille. Hailuodon itäisimmästä niemestä Santosesta ja sen pintavista vesialueista tuli hänen valtakuntansa. Alueella on Hailuodon kunnan ylläpitämä autiotupa. Yöpyköön ken uskaltaa

Hailuoto

Hailuoto

Hailuoto

Lähimatkailu on POP

Luontopolku on ensin lankkupolku. Noin 800 metriä pitkällä lankkupolku alkaa majakan läheisyydestä ja on esteetön, joten polun voi kiertää myös pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa.

Me jätämme siloiset lankut jossain vaiheessa ja siirrymme pienille metsäpoluille, joita risteilee Hailuodossa sadoittain. Teemme pitkän lenkin jäkäläkankailla ja syömme eväät viimeistä kurkkuvoileipää myöden loppuun.

Hailuoto

Hailuoto

Hailuoto

Majoitus yhteistyössä Luotsihotelli

Yövyimme Luotsihotellissa, joka on aivan Marjanimen nokalla majakan ja meren läheisyydessä.

Huoneesta avautuivat kauniit näkymät satamaan ja kohti rantaa. En laittanut edes verhoja eteen yöksi, sillä halusin nauttia näkymistä koko ajan. Sisustuksen tunnelma räsymattoineen ja vaaleine vuodetekstiileineen oli tyylikäs. Läsnä olivat luonto ja meri, mutta eivät liikaa.

Aava-ravintolassa otimme ensin aperitiivit terassilla ja siirryimme sitten syömään. Tepon Ahven ja Beurre Blanc, oli täydellinen. Pyysimme keittiöstä sen kanssa lisää loistavaa fenkolipyrettä. Oma “lähilehmäni” oli enemmän kuin onnistunut. Voisin tulla uudestaan syömään koska vaan.

Hailuoto

Hailuoto

Hailuoto <3

Hailuodossa söimme puolukoita ja juolukoita suoraan pensaasta, keräsimme sieniä ja poistimme hämähäkkejä hiuksistamme. Kävelimme tuntikausia rannalla etsien sitä täydellistä pientä sileää kiveä ja ihastelimme kalasatamassa tyynen merenpinnan ylle peilautuvia aluksia. Aalonmurtajan toisella puolella lokit säestivät laulullaan luonnon muuten niin hiljaista harmoniaa.

Avasimme kuohuviinipullon ja istuimme kyljet kiinni toisissamme. Niin lähellä, että toisen lämpö lämmitti toista. Aaltojen ääni oli kuin hiljainen laulu, joka enteili yön lepoa.

Hailuoto

Lähteet:

www.hailuoto.fi
www.reijoheikkinen.fi
www.kirjastovirma.net/hailuoto/elinkeinot/kalastus

  •  
  •  
  •  
  •  
16 comments

16 comments

Hailuoto ja Marjaniemen majakka päiväretki Oulusta heinäkuu 29, 2017 - 6:57 pm

[…] Tämä matka -blogin Hailuoto, saari on itsessään nähtävyys […]

Reply
Kuinka laskea blogiyhteistyön hinta | TÄMÄ MATKA syyskuu 22, 2016 - 11:09 am

[…] tunnuslukuja, etenkään jos teksti ei mitenkään liity Suomeen. Käytän tässä esimerkkinä Hailuodosta tekemääni postausta. Tämä juttua on luettu 4468 kertaa ja lukija on viettänyt tekstin ääressä keskimäärin 4 […]

Reply
Jenni / Globe Called Home syyskuu 4, 2014 - 8:35 am

Mietin pitkään, missä olen kuullut aiemmin näistä villapaidoista tunnistetuista merimiehistä, kunnes hoksasin. Aran-saarten villapaidoista: http://en.wikipedia.org/wiki/Aran_jumper “It is sometimes said that each Islander (or his family) had a jumpers with a unique design, so that if he drowned and was found, maybe weeks later, on the beach, his body could be identified.”

Ainakin Aran-saarten villapaitojen kohdalla tämä kuitenkin on vain urbaanilegendaa.

Reply
Anna Koskela syyskuu 4, 2014 - 9:15 am

Merimiesten ja saarelaisten elämään liittyy varmasti kautta maailman niin paljon kauniita kertomuksia ja karuja kohtaloita, että tosi ja taru sekoittuvat ja alkavat elää omaa elämäänsä.

Jos joku luotolainen tietää enemmän aiheesta, niin kirjoittakaa ihmeessä siitä kommenttina tiedoksi muillekin!

Reply
Annikki Moilanen syyskuu 4, 2014 - 12:23 am

Hei vieläkö Ailasta toimii, olen ollut siellä Ravinntolassa kesäloman tuuraaja.Onko entiset omistajat, niin lähtisi käymään.Valdeg ja Sinikka, terveiset Annikki.

Reply
Anna Koskela syyskuu 4, 2014 - 9:12 am

Hei Annikki!

Toivottavasti joku lukija osaa vastata kysymykseeni. Itse en valitettavasti tiedä.

Anna

Reply
Nimetön tammikuu 20, 2016 - 6:15 pm

Waldek ja Sinikka ovat muuttaneet kokonaan Hailuotoon ja yhä Waldek ahertaa ravintolassa…..Tulehan kiireesti käymään, Sinikka on sairastellut, muta Vallu on voimissaan

Reply
Anna Koskela tammikuu 24, 2016 - 8:04 pm

Ehdottomasti tulemme! Ja mahdollisesti jo ennen kesää…

Reply
Timo Juntunen syyskuu 3, 2014 - 10:46 am

Heippa Luovosta! Mukava että olet blogissasi Hailuotoa mainostanut. Tervetuloa myös kirkon vaiheille saaressa käydessäsi. Ainutlaatuinen metsähautausmaamme kerää rauhan ja hiljaisuuden ystäviä sekä hautausmaatutkijoita maailmalta. Hailuodon palaneen vanhan kirkon historia puhuttelee. Sehän oli aikoinaan Suomen vanhin puukirkko. Onneksi esineistöä saatiin pelastettua. Uuden, 1972 rakennetun kirkon on mm. taiteilija Pirkko Räntilä ristinyt suvaitsevaisuuden kirkoksi. Jos missä, niin juuri Hailuodossa kirkon kynnys on matala. Hyvää syksyn jatkoa! Terkuin, Hailuodon saaristorovasti Timo.

Reply
Anna Koskela syyskuu 3, 2014 - 11:51 am

Huomasinkin turistibussin kirkon edustalla kun ajoimme kirkonkylän läpi. Varmasti puhutteleva historia ja upea juttu, että vanhaa esineistöä säilyi tuholta. Kirkkohistoria kiinnostaa, mutta sille olisi varattava aina aikaa. Ei voi juosta ja kiirehtiä läpi kirkon ja hautausmaan.

Huomasin myös mielenkintoisen ulkoilmamuseon, tuulimyllyn ja erittäin kauniisti hoidetut talojen ajoluiskien edustat kukkaistutuksineen. Tuli mieleen kuinka Saksassa ja Itävallassa myös on aina kaikkialla portinpielessä komeita kukkia. Ja sellainen tunne, että luotolaiset ovat ylpeitä kotipaikastaan.

Kiitos. Ihanaa syksyä myös Sinulle. En ole aikaisemmin saanutkaan postia rovastilta.

Reply
Seppo Keskitalo syyskuu 3, 2014 - 12:50 am

Käyn monta kertaa kesässä pyörällä Oulusta Luodossa. Jo Lauttamatkalla Oulunsalosta Luotoon merimaisema ja mantereelta irtoaminen nostaa fiilikset tappiinsa. Poljen saaren läpi Marjaniemeen – siellä käyn kahvilla tai syömässä ja teen pieniä retkiä. Aina hyvissä fiiliksissä!

Reply
Anna Koskela syyskuu 3, 2014 - 11:15 am

Lauttamatka on ihana kokemus. Jopa hieman pelottava, ainakin jos ei autoa lossiin ole kovin usein ajanut.

Voih. Menet siis pyörällä. Pitäisi itsekkin aktivoitua. Mies pyöräilee paljon ja mietiskelee juuri tuollaista reissua vielä tälle syksylle.

Eihän tuolla voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Niin mainio paikka!

Reply
Katja syyskuu 1, 2014 - 8:16 pm

Olen koko ikäni asunut Oulussa enkä tajua miten en ole vielä koskaan päätynyt käymään Hailuodossa. Tästä postauksesta tykkäsin todella paljon ja eiköhän se reissu tuonne päin pidä nyt toteuttaa vuoden sisään! !

Reply
Anna Koskela syyskuu 1, 2014 - 9:01 pm

Niinpä. Lähimatkailu kunniaan. Liian usein sitä haluaa vaan kauas palmurannalle, vaikka läheltäkin löytyy vaikka mitä.

Mietittiin juuri miehen kanssa, että voisimme mennä uudestaan vielä tälle syksylle. Saimme niin hyvän sienisaaliin, että rupesi vähän himottamaan päästä keräämään lisää. Eli ehdottomasti mene sinäkin

Mukava että pidit!

Reply
Heidi / Auringon alla syyskuu 1, 2014 - 7:08 pm

Hailuoto on niin kaunis! Pitää tehdä sinne retki myös syksyllä. Kesän kuvat on vielä postaamatta, miten ne onkaan päässyt unohtumaan…

Reply
Anna Koskela syyskuu 1, 2014 - 9:07 pm

Totta. Saari on helmi.

Itse vierailen siellä kerran kaksi kesässä, mutta jotenkin en ole koskaan ottanut retkeä esille blogissani. Nyt tuli tunne, että haluan kirjoittaa, koska paikka ansaitsee enemmän julkisuutta.

Reply

Leave a Comment