Guinea, tuntematon ”mustien miesten maa”. Maa numero 88

605

Guinea, tuntematon ”mustien miesten maa”. Nimi ”guinea” tulee Saharan berberien kielestä ja tarkoittaa ”mustien miesten maata”.

Guinea, tuntematon ”mustien miesten maa”. | Monille matkailijoille yhä tuntematon kohde Guinea sijaitsee Länsi-Afrikassa Atlantin valtameren rannikolla. Rajanaapureina sillä ovat Sierra Leone, Liberia, Norsunluurannikko, Mali, Senegal ja Guinea-Bissau. Nimi ”guinea” tulee Saharan berberien kielestä ja tarkoittaa ”mustien miesten maata”.

Mikä ihmeen Pikavuoro?

Ensimmäinen kerta kun osallistuin Pikavuoroon, oli reissu Pikavuoro Afrikkaan 1/3, eli matka Marokon Tangerista Senegalin Dakariin.

Pikavuoro Afrikkaan 2/3 Senegalista Beniniin oli jatkoa tuolle reissulle.

Kyseessä on seikkailuhenkistä omatoimimatkailua tarjoava Suomalaisen matkailuyrityksen ”Pikavuoro” konsepti, jossa tällä matkalla kulkuvälineenä toimii ”Mörkö”. Bussi on vuosimalli 2000. Entisöity sisältä, alusta ja korityöt 2015. 800 000 km ajettu. Suomalainen kori ja alustana Mercedes. 39 paikkainen, noin metrin lyhyempi täysiversiota. Maavara ei nouse napista painamalla, vaan manuaalisesti.

Guinea pähkinänkuoressa.

Portugalin laivat saapuivat Guinean rannikolle 1460-luvulla. 1500-luvulla Guineasta tuli yksi Afrikan orjakaupan ydinalueista. Vuonna 1890 Guineasta tuli Ranskan siirtomaa.

Guinea itsenäistyi vuonna 1958. Maan ensimmäinen presidentti oli Ahmed Sekou Toure. Hän hallitsi Guineaa 25 vuotta, kuolemaansa asti vuoteen 1984. Tämän jälkeen sotilaskaappaus nosti valtaan Lansana Conten, joka johti maata vuoteen 2008 saakka. Vuonna 2010 presidentiksi valittiin Alpha Conde, joka pysyi vallassa vain vuoden ennen kuin sotilasvallankaappaus jälleen pyyhki yli maan. Perustuslain täytäntöönpano keskeytettiin ja presidentti pidätettiin. Juntta lupasi vuonna 2022, että siviilihallinto palautetaan kahden vuoden siirtymäajan jälkeen, mutta joulukuussa 2024 mitään merkkejä asiasta ei ollut.

Guinean bauksiittivarat on arvioitu 25 miljardiksi tonniksi, joka on puolet koko maailman bauksiitista. Maassa on myös merkittävät rautamalmi-, timantti- ja kultavarat sekä vielä määrittelemätön määrä uraania. Korruptio ja kehittymätön infrastruktuuri ovat kuitenkin näiden potentiaalisten mineraalivarojen laajamittaisen hyödyntämisen esteenä. Guinealla on siis hyvät mineraalivarat ja potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Silti se on kehitysmaa.

Guinea pähkinänkuoressa:

• Väkiluku noin 14,5 miljoonaa.
• Virallinen kieli Ranska.
• 4,5 ihmistä 10:stä yli 15-vuotiaasta henkilöistä osaa lukea ja kirjoittaa.
• 99 kuollutta lasta 1000 elävänä syntynyttä lasta kohden.
• Äitiyskuolleisuus yksi maailman korkeimmista
• Kolme neljännestä työvoimasta toimii maataloudessa.^[Perusruoka-aineita kuten riisiä joudutaan silti tuomaan ulkomailta.
• Guinealaisista on uskonnoltaan 85 prosenttia muslimeja, 8 prosenttia kristittyjä ja 7 prosenttia luonnonuskontoja.
• Aikuisväestöstä 41 prosenttia on lukutaitoisia, mikä on alle läntisen Afrikan keskiarvojen.

Guinea ei ole päässyt kenenkään tuntemani matkaajan suosikkilistalle. Päinvastoin. Muun muassa seikkailumatkailija Anna-Katri Räihä, joka on reissannut kaikissa maailman maissa, nostaa Guinean kolmen kärkeen kohteista, joihin hän ei enää menisi.

Räihä vietti viikon Conakryssa keväällä 2022. Armeija oli kaapannut vallan Guineassa syyskuussa 2021. ”– Olin yhtenä iltana hotellin uima-altaalla, kun sinne tuli pyörimään kymmenittäin naamiopäisiä asemiehiä. He kuuluivat armeijaan, joka oli turvaamassa syrjäytetyn presidentin siirtämistä paikasta toiseen.” – IL 30.8.2023.

Guinea, tuntematon ”mustien miesten maa” | Kohti Guineaa 5.12

Kun 5.12 lähdin kohti Guineaa, Pikavuoro oli edelleen jumissa jossakin vuoristossa noin 70 km Guinean Labesta. Huonolla tietyömaan kiertotiellä oli kaksi rekkaa kallellaan ja eteneminen ei onnistunut. Hinausauto oli käynyt illasta paikalla ja lähtenyt katkenneiden vaijereiden jälkeen Bussin miehet lapioivat ja kantoivat kiviä tien vahvistukseksi, mutta ei siitä tullut ajokuntoista. Osa porukasta yöpyi bussissa, osa oli löytänyt jostain jonkun hotellin tapaisen. Seuraavana aamuna saapuivat kunnon maansiirtokoneet ja reitti saatiin kuntoon.

Lensin ensin Lissaboniin odottamaan seuraavan päivän lentoa Marokon Casablancan kautta Guinean Conakryyn. Metron lippuautomaatti meinasi viedä mehut väsyneestä matkustajasta. Tuntui, ettei millään keinolla, ei käteisellä eikä kortilla, sieltä lippua saanut. Kun lopulta sain lipun käsiini, opin kantapään kautta, että sitä ei tule heittää pois ennen kuin koko metromatka on päättynyt. Porteista ei nimittäin päässyt ulos ilman sitä. Onneksi tällä kertaa ymmärtäväinen vartija pelasti tilanteen. Seuraavalla kerralla osasinkin jo toimia oikein.

Majoitun pienessä huoneistohotellissa, jossa tuoksuu ihastuttavasti home. Kyllä sitä nopeasti unohtaa, miten kosteita kerrostalot ovat Portugalin korkeudella talvella. Saapuessa lämpöä oli 18 °C, mutta illan myötä lämpötila tippui kymmenen pintaan.

Guinea, tuntematon ”mustien miesten maa” | 6.12 Kohti Casablancaa.

Iltapäivästä aloitin matkan kohti Marokon Casablancaa. Kentällä ja koneessa alkoi tunnelma tihentyä, melutaso nousta ja hajut voimistua. Royal Air Maroc kuuluu Oneworld-allianssiin, joten käytin siekailematta oikeuttani nousta koneeseen ensimmäisten joukossa. Se oli hyvä liike, sillä muuten en olisi enää saanut reppuani mitenkään ylös. Käsitavaroiden määrä näillä Afrikan lennoilla on aina suomalaisittain ällistyttävä. Omalla paikallani lentokoneessa istui rouva, jolla oli varsin vahva mielipide siitä, että jos on leveän takamuksen johonkin survotut, niin siinä voi sitten olla. Se on jännä juttu se kirjainten ja numeroiden ymmärtäminen. Tässäkin tarvittiin lentoemännän kohtuu kovaääninen ohjeistus, ennen kuin peräsin nousi penkistä.

Casabancan kentällä sirkus pääsi kunnolla vauhtiin. Turvatarkistusaula alkoi täyttyä, ihmisiä oli jo satoja hallissa ja linjastot eivät vetäneet. Tilaan ahtautuvat ihmiset alkoivat huutaa ja rynniä köysien alta jo muutenkin täysiin jonoihin. Vartijat olivat täysin voimattomia etuilijoiden kanssa ja jonossa olleet ihmiset ymmärrettävästi hermoituivat etuilijoista. Itse vetäydyin suosilla seinän viereen ja katselin jo pakotietä. Uusi tarkistuspisteitä avattiin kovalla kiireellä ja tilanne laukesi osin. Suma purettiin lopullisesti niin, että ihmisten vaan käskettiin heittää tavaransa läpivalaisuun ja käytännössä juosta turvaporttien läpi, jotta tungos vähenisi.

Paikalle oli tässä vaiheessa saapunut paljon poliiseja vartioiden avuksi, ja ne ajoivat ihmisiä liukuportaisiin kovaäänisesti. Rytäkässä mm. pieni lapsi kaatui pahan näköisesti portaisiin. Portille saapuessani yritin jäädä odottamaa omaa konettani sivummalle, mutta minut käskytettiin uuteen turvatarkastukseen, jossa poliisit käänsivät laukun ympäri. Varsinaisessa lipuntarkistuksessa totesin, että tämä kone tuskin menee Conakryyn. No ei mennyt kuten arvelinkin, vaan Kongon Kinshasaan.

Kultakortista oli taas se etu, että pääsin jälleen ensimmäisten joukossa koneeseen. Kun seurasin koneen lastausta ja ihmisten käytöstä käytävällä, tuli mieleen, että pakkolaskussa koneen tyhjentäminen olisi täyttä anarkiaa.

Guinea, tuntematon ”mustien miesten maa” | 7.12 Guinea. Maa numero 88

Nukuin käytännössä koko lennon ja saavuin Conakryyn klo 2 yöllä. Maahantulo meni hyvin, mutta hitaasti. Hyvin hi-taas-ti. Kaikki paikalliset olivat jo häipyneet, mutta länsimaalaisia jaksettiin jonotuttaa ihailtavan sitkeästi. Oudoin asia oli, että käytännössä mikään muu paperi ei kiinnostanut, paitsi hotellivaraus. Sitä tutkittiin pitkään ja hartaasti. Ihanko oikeasti epäillään, että länsimaalaiset saapuvat Guineaan jollain feikkivarauksella ja nukkuvat kadulla?

Lentokentän matkatavara-aula oli kaaos. Ihmiset tonkivat laukkukasoja, kärrypojat yrittivät väkisin pakata laukkuja kärryihinsä ja jokainen nyssäkkä piti vielä iskeä läpivalaisuun, jota kukaan ei kuitenkaan seurannut. Afrikkalaiseen tapaan matkalaukkujen seassa pyöri jos jonkinnäköistä nyyttiä ja isoa pakaasia. Etsin laukkujani pitkään, sillä touhussa ei ollut mitään logiikkaa. Toisen löysin lattialta jätesäkkien takaa. Toista en löytynyt. Kuljettajani ilmestyi jostain lapun kanssa huhuilemaan minua. Hän oli varmasti kyllästynyt odottamaan, sillä kello oli tuolloin jo lähempänä neljää. Hän täytätti minulla jonkun lapun ja sanoi että hotelli soittaa asiasta päivällä kentälle.

Matka hotellille oli aika mielenkiintoinen. Kolme armeijan tarkastuspistettä 20 min matkalla lentokentältä hotellille. Kuljettaja ilmoitti aina että kyydissä oli ”american”. Ja mulla EU passi… Jäi kuitenkin vähän sellainen tunne, että moni ei edes tajunnut passista mitään. Lähinnä pyssymiehet halusivat toivottaa tervetulleeksi maahan, kysellä miksi olen siellä ja tonkia tavaroita.

Lukemattomia ärhäkän näköisiä armeijan autoja oli pysäköity isojen risteyksien tuntumaan. Ne olivat varmasti tarpeen kertomaan kansalle kuinka hyvä nykyinen hallinto on. Hotellilla olin klo 4:30.

Souaré Premium Hôtel

Neljän tunnin yöunien jälkeen oli aika nousta aamiaiselle. Hetken jopa mietin aamiaisen skippaamista, mutta sitten järki tuli päähän. Afrikassa kannattaa syödä aina kun länsimaalaisittain ”syöntikuntoista” on tarjolla. Aamiainen oli ehkä enemmänkin lounas tyyppinen. Tarjolla oli leipien, pitsan ja leivonnaisten lisäksi salaattibuffa, josta en poiminut itselleni kuin muutaman tomaatin palan ja oliiveja. Lämpimänä ruokana naudan lihapataa ja siihen perunaa. Tämä oli itse asiassa erittäin hyvän makuista ja kivasti maustettu pähkinöillä ja manteleilla. Toinen lämminruoka vaihtoehto oli jonkinlainen linssi- ja kikhernepata ja sen kanssa paneroitua kalaa.

Guinea Conakry Souaré Premium Hôtel kaksi yötä 180 euroa.

Conakryssa valokuvaaminen oli hankalaa, mutta toisaalta ei siellä kyllä kuvattavaakaan ollut.

Aamiaisen jälkeen oli ajatuksena tutustua kansallismuseoon. Osoittautui kuitenkin, että museo oli suljettuna remontin vuoksi. Muutenkin kävely loppui lyhyeen. +34 C kuumuus ja poliisin innokkuus kysellä, saivat minun miettimään kannattaako noilla hiekkaisilla kaduilla tarpoa. Valokuvaamista en edes harkinnut, sillä aina oli joku univormuinen jossakin näköpiirissä. Poliisit olivat OK, mutta armeijan miehet varsin ilkeän näköisiä. Naamatkin peitetty niin, että vain silmät näkyivät.

Hotellin respassa ei puhuttu kuin muutama sana englantia ja tietenkin ranskaa, mutta google-kääntäjän avulla asioita saatiin hoidettua. Selitin matkalaukkuni kohtalon ja he sanoivat tietävänsä asiasta, ja että autonkuljettaja toisi sen hotellille, mikäli laukku löytyisi. Olin jo tuossa vaiheessa heittänyt laukulle hyvästit ja miettinyt miten korvaan puuttuvia tavaroita. Onneksi noudatan aina sitä periaatetta, että lääkkeet, rasvoja ja meikit, varavaatteita ja kaikki mitä ilman en pärjää, kulkevat aina käsimatkatavaroissa. Päivät Guinean hiekkaisessa ja kosteassa sekä kuumassa ilmastossa olivat saanut minut myös tajuamaan, että tästä eteenpäin matka muuttuisi ryynäämiseksi, jossa ulkonäköseikat voisi unohtaa. Tosin minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, miten rankka reissusta muodostuisi.

Sinnehän se laukku sitten johonkin jäikin. Conakryn jälkeen laukku ei olisi edes saanut minua enää millään kiinni, sillä hyppäsin 9.12 Pikavuoron kyytiin.

8.12 Bambi uima-altaalla – Kelpaa!

Edessä oli hotellin vaihto, sillä halusin lähemmäs bussin noutopaikkaa. Ajomatka uuteen hotelliin oli mielenkiintoinen. Edessä kaksi mustaa miestä, joista kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia. Ajo-ohjeita piti kysellä mopotakseilta, mutta perille päästiin. Hotel Azurista olikin sitten enää 10 km Le Beau hotelliin, josta bussi tulisi hakemaan.

Hotel Azur oli aivan hirvittävä läävä. Fani ei toiminut ja omistaja suoritti taktisen katoamisen, ennen kuin huomasin asian. Kymmenen aikaa illasta lämpötila hipoi edelleen kolmeakymmentä. Onneksi minulla oli oma pieni tuuletin mukana. Mutta toisaalta puutarhassa oli varsinainen yllätys odottamassa. Kuinka monella on ollut Bambi uima-altaalla? Ilmeisesti kyseessä oli bushbuck (kirjoantilooppi). Varsin hurmaava tapaus.

Illasta tajusin, miksi surkean hotellin parkkipaikalla käy kuhina. Paikallinen ”Wolt” kuskasi safkaa yläkerran intialaisesta ravintolasta, joten minäkin kiipesin sinne. En yhtään ihmettele paikan suosiota. Jäätävän hyvää valkosipuli naania ja paneeria tomaattikastikkeessa.

Hotel Azur Conakry 64 euroa.

Guinea, kuten moni muukin Afrikan maa hukkuu roskaan.

Maisemia katsellessa ei voinut olla kuin surullinen. Guinea hukkuu roskaan. Keräys- ja käsittelyjärjestelmiä ei käytännössä ole, mikä johtaa ympäristöongelmiin ja terveysriskeihin. Kotitalousjätteet poltetaan avotulella, mikä vähentää jätteen määrää mutta aiheuttaa ilmanlaatuongelmia ja terveysriskejä. Jätteitä hävitetään heittämällä niitä jokiin, metsiin tai tienvarsille, mikä aiheuttaa ympäristöongelmia ja lisää tautien leviämisriskiä. Epävirallisille kaatopaikat sijaitsevat usein asuinalueiden läheisyydessä ja niiden jätteet aiheuttavat maaperän ja veden saastumista.

9.12 matka pääsi kunnolla käyntiin.

Alustava lähtö oli klo 13 ja sieltähän se bussi kurvasikin. Olipa mukava nähdä Mörkö, ja tietenkin Jani ja muita tuttuja.

Matka Guineasta Sierra Leoneen alkoi odotetusti, eli kiertotietä kiertotien perään. Saatiin siihen eteen fiksari, joka juoksi kuin aropupu kilometrejä pelkissä sandaaleissa ohjaamassa bussia. Poika sai ihan kunnon palkkion meiltä. Klo 18 olimmekin jo Sierra Leonen rajalla.

• Matka hotellilta hotellille kesti rajanylityksineen noin 11 tuntia
• Kilometrimäärä noin 310 km