Etoshan kansallipuisto ja valtava valkoinen suolatasanko keskellä Namibiaa
Etoshan kansallispuisto | 10.-11.12.2025 – Etoshan kansallispuisto on Namibian tunnetuin kansallispuisto Sossusvlein dyynien lisäksi ja yksi Afrikan suurista safarikohteista – valtava, karu ja samalla yllättävän elävä alue, jonka sydämessä levittäytyy lähes 5 000 neliökilometrin kokoinen Etosha Pan.
Etoshan kansallispuisto on kooltaan noin 22 935 neliökilometriä, eli reilusti yli puolet Suomen Lapin maakunnan pinta-alasta. Kun vierailin joulukuussa 2025, sadekausi oli alkamassa, savanni vihertyi ja ukkoskuurot pyyhkivät maiseman yli.
Kohti Etoshan kansallispuistoa
Voi ristus mikä yö minulla olikaan. Heräsin kello yhden aikaan siihen, että hiuksissani oli iso koppakuoriainen. Sen irrottaminen oli juuri niin miellyttävä operaatio kuin miltä kuulostaa. Ihan horroria. En edelleenkään ymmärrä, miksi ötökän piti yrittää perustaa asunto nimenomaan päähäni, kun lattiaa ja seiniä ja mieluiten ulkotilaa olisi ollut tarjolla aivan riittävästi.
Kello viideltä aamulla oli joka tapauksessa lähtö kohti Etoshan kansallispuistoa. Edessä oli noin 540 kilometriä ja yli kahdeksan tuntia bussissa. Lisäksi toinen auto oli pudonnut vahvuudesta, joten jäljelle jäänyt bussi oli aivan täynnä. Namibiassa etäisyydet ovat sellaisia, että kartalla kohtuulliselta näyttävä siirtymä muuttuu helposti kokonaiseksi päiväksi. Mutta määränpää oli sen arvoinen.
Miksi Namibiassa ukkostaa joulukuussa koko ajan?
Matkan aikana alkoi käydä selväksi, että sade ei tällä reissulla ollut mikään yksittäinen vahinko. Ukkoskuuro toisensa jälkeen kulki maiseman yli.
Namibia mielletään helposti pelkäksi kuivaksi aavikkomaaksi, mutta joulukuu osuu sisämaassa kesään ja sadekauden alkuun. Joulukuusta maaliskuuhun kuumat päivät voivat muuttua nopeasti paikallisiksi iltapäivän ukkoskuuroiksi. Erityisesti maan keski- ja itäosissa ne ovat tähän aikaan vuodesta aivan normaali ilmiö. Ja kun ukkonen Namibiassa tulee, se ei välttämättä saavu suomalaisena tihkuna. Aurinko paahtaa, ilma seisoo ja sitten taivaalle kasvaa hetkessä valtava musta pilvi. Vettä tulee hetken ajan kunnolla, salamoi, jyrisee – ja vähän myöhemmin maisema saattaa taas kylpeä auringossa.
Joulukuu tarkoittaa Etoshassa myös aivan erilaista safaria kuin kuivakausi. Kesäkuukausien sateiden myötä kasvillisuus vihertyy ja vettä löytyy laajemmalta alueelta. Eläimet eivät silloin ole yhtä riippuvaisia muutamasta vesikuopasta kuin kuivana kautena, jolloin suuret eläinmäärät pakkautuvat niiden ympärille.
Etoshan kansallispuisto ei oikeastaan ole puisto vaan kokonainen maailma
Etoshassa maisema vaihtelee avoimesta savannista pensaikkoon ja lähes täysin kasvittomaan suolatasankoon. Eläinlajisto on juuri sellainen kuin suuren afrikkalaisen kansallispuiston kohdalla kuuluukin: norsuja, kirahveja, seeproja, gnuantilooppeja, springbokkeja ja leijonia.
Vesipaikat ovat Etoshan safarijärjestelmän ydin. Kuivalla kaudella logiikka on yksinkertainen: sen sijaan että ihminen etsisi eläimiä loputtomalta savannilta, mennään paikkaan, johon eläinten on ennemmin tai myöhemmin tultava juomaan. Etoshan kansallispuiston tunnetuimmilla leirialueilla, kuten Okaukuéjossa, Halalissa ja Namutonissa, on jopa valaistuja vesipaikkoja, joilla eläimiä voidaan seurata pimeän jälkeen. Joulukuussa asetelma oli erilainen. Vettä on enemmän muuallakin, joten eläimet voivat levittäytyä suuremmalle alueelle.
Ja sitten se Etosha Pan
Kaiken keskellä on kuitenkin ”The” maisema. Tämän takia Etosha olisi näkemisen arvoinen ilman ensimmäistäkään leijonaa tai kirahvia. Etosha Pan. Valtava vaalea suolatasanko näyttää paikoin siltä kuin joku olisi unohtanut keskelle Afrikkaa meren ja vienyt sitten veden pois.
Etosha Pan on noin 4 730 neliökilometrin suuruinen. Se on noin 130 kilometriä pitkä ja paikoin jopa 50 kilometriä leveä. Mittakaava on sellainen, ettei sitä oikein maasta käsin hahmota. NASA on kuvannut Etoshaa kansainväliseltä avaruusasemalta, ja valtava vaalea allas erottuu satelliitti- ja avaruuskuvissa erittäin selvästi.
Suurimman osan ajasta Etosha Pan on kuiva. Silloin edessä on ääretön, lähes kasviton, valkea tasanko. Kuumuus väreilee pinnan yllä ja horisontti katoaa johonkin maan ja taivaan väliin. Se on yksi niistä maisemista, joissa ihminen näyttää hyvin pieneltä ja luonto kohtuuttoman suurelta.
Etosha Pan oli joskus järvi
Nykyinen suolatasanko on jäännös paljon kosteammasta maailmasta. UNESCOn kuvauksen mukaan alueella oli aikanaan laaja sisäjärvi- ja kosteikkojärjestelmä, johon virtasi vettä muun muassa nykyisen Kunenejoen suunnalta. Maankuoren kohoaminen ja jokien virtaussuuntien muutokset katkaisivat myöhemmin suuren osan vedentulosta. Jäljelle jäi nykyinen suljettu allas, jota tuuli, haihtuminen ja suolojen kerääntyminen ovat muokanneet edelleen.
Eli yksinkertaistettuna: tässä katsotaan järveä, josta järvi on kadonnut. Ainoastaan järven pohja jäi. Ja sitä pohjaa riittää.
Etosha Pan – Kun valkoinen aavikko muuttuu jälleen järveksi
Etosha Pan ei kuitenkaan ole lopullisesti kuollut järvi. Poikkeuksellisen runsaina sadekausina Angolan ja Pohjois-Namibian jokien tulvavedet voivat edetä Cuvelain vesistöjärjestelmää pitkin aina Etosha Paniin saakka. NASA on kuvannut tilanteita, joissa tulvavesi leviää suolatasangolle valtavana, mutta hyvin matalana vesikerroksena. Silloin tapahtuu melkoinen muodonmuutos. Valkoinen suolaerämaa muuttuu hetkellisesti matalaksi järveksi, ja paikalle saapuu valtavia määriä vesilintuja. Etoshassa tavataan tällöin muun muassa flamingoja ja pelikaaneja, ja sekä pikku- että isoflamingot voivat pesiä alueella hyvinä tulvavuosina.
Kontrasti on melkoinen: kuukausia lähes elottomalta näyttävä valkoinen tasanko saattaa sateiden jälkeen muuttua yhdeksi eteläisen Afrikan merkittävistä vesilintujen kokoontumispaikoista.
Ja kyllä, illalla olisi ollut mukava käydä suihkussa
Pitkän päivän jälkeen majoituksessa odotti vielä yksi pieni käytännön yksityiskohta. Olin varannut kahden hengen huoneen omalla kylpyhuoneella. Sain huoneen, jossa oli wc ja lavuaari mutta ei suihkua. Kun päivä oli alkanut viideltä aamulla ja päättynyt noin kahdeksalta illalla, lavuaaripesu ei aivan vastannut sitä mielikuvaa, jonka ilmaisu oma kylpyhuone minussa herättää.
Mutta ei tästä sen enempää. Matkailussa kuuluu toki ymmärtää erilaisia kulttuureja. Suihkun olemassaolo tai pikemminkin puuttuminen on silti yllättävän vähän kulttuurifilosofinen kysymys. Se on enemmänkin kusetuskysymys.
Etoshan kansallispuistossa ovat vierailleet myös
Ja Reissu Jani https://reissujani.blogspot.com/2021/12/namibia-etosha.html
