Skotlanti | Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

by Anna | TÄMÄ MATKA

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit. Glencoen sola on paitsi elokuvan Skyfalls, sekä Tree sisters-vuorten, myös verisen historiansa takia suosittu turistikohde. Juuri täällä, herran vuonna 1692 tapahtuneessa Glencoen verilöylyssä, MacDonaldin klaani tuhottiin lähes kokonaan.

Koska klaanit kuuluvat Skotlantiin, on perusteltua tutustua edes yhden klaanin tarinaan paremmin. Samalla tämä kertomus on yksi osoitus Englannin ja Skotlannin monimutkaisista suhteista.

Pistä ”Scotland the Brave” säkkipillit soimaan ja uppoudu petoksen ja hurmeen maailmaan.

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

Vuonna 1688 oltiin tilanteessa, missä Englanti, Irlanti ja osa Skotlantia eivät halunnut katolilaista kuningasta, jollainen valtaa pitävä James Stuart oli. William III taas oli protestantti, joka pappien avustuksella kaappasi valtaistuimen. James Stuart pakeni Ranskaan ja William III nousi valtaan.

James Stuartin kannattajia alettiin kutsua jakobiiteiksi. Jakobiitit olivat siis ryhmittymä, joka kannatti Stuart-kuningassuvun palauttamista Englannin ja Skotlannin valtaistuimille.

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

James Stuart

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

William III

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

John Campbell

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit – useita kapinoita

Ensimmäinen jakobiittien kapina tapahtui vuonna 1689 Skotlannissa ja Irlannissa, johon syrjäytetty James Stuart teki Ranskan avustuksella varsin mitättömän maihinnousun. James Stuart palasi Ranskaan, mutta vastarinta kulisseissa Skotlannissa jatkui.

Skotlannin Ylämaan klaanien keskuudessa uskottiin, että kruunu olisi edelleen mahdollista palauttaa James Stuartilla Ranskan avustuksella. Ranska oli rikas katolilainen maa, jota Vatikaani tuki. Tämä tuki oli suoraan ongelma kuningas Williamille.

Voidakseen osoittaa uskollisuutta uudelle hallitukselle, lipeävä ja alkoholisoitunut MacCampbell klaanin päämies John Campbell tarjoutui tuomaan ylämaan klaanin päälliköt allekirjoittamaan valan, jossa he vakuuttasivat uskollisuutta kuningas Williamille.

Kuningas Williamin valtiosihteeri John Dalrymple oli protestantti, inhosi ”highlandereja, eli ylämaalaisia” ja vihasi erityisesti MacDonaldsin klaanin Glencoen haaran vahvaa päämiestä MacIainia. Hän tuki John Campbellin ideaa ja hänen tuellaan Ison-Britannian hallitus antoi John Campbellille valtuudet maksaa 12 000 puntaa jokaiselle klaanipäällikölle, joka suostuisi valan allekirjoittamaan

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit –  Glencoen verilöyly

John Campbell järjesti kokouksen Achalladerin linnaan. Tässä kokouksessa oli läsnä myös arvostettu Glencoen MacDonaldsin päällikkö Alistair MacIain. Tämä sukuhaara oli jatkuvassa riidassa naapuriklaani MacCampbellsien kanssa.

Klaanin päämiehiä huolestutti tilanne, jossa James Stuart palaisikin jälleen Ranskasta armeijansa kanssa nähdäkseen, että hänen uskolliset klaanilaisensa olivatkin allekirjoittaneet valan vihollisen kanssa. Siksi klaanin päämiehet sopivat keskenään, että laadittaisiin toinen salainen vala, jossa klaanipäälliköt tukisivat kaikesta huolimatta James Stuartin asemaa. Tämä kirje lähetettiin Ranskaan.

Klaanipäälliköt kieltäytyivät allekirjoittamasta kuningas Williamille osoitettua valaa eri syihin vedoten. Kuningas Willamin valalle asetettu määräaika 1 tammikuu 1692, läheni kuitenkin uhkaavasti loppuaan.

James Stuart yritti koota jälleen armeijaansa Ranskassa, mutta lähetti silti luvan klaanin päälliköille allekirjoittaa vala. Valitettavasti hänen kirjeensä joutui vakoilijoiden kautta valtiosihteeri Dalrymple käsiin, joka raivostui lukemastaan. Hän sinetöi kirjeen uudelleen ja lähetti sen klaanipäälliköiden luettavaksi.

Valtiosihteeri Dalrymple teki kuitenkin myös muuta. Hän lähetti kuninkaan suostumuksella 400 sotilasta Fort Williamin-linnoitukseen. Näiden sotilaiden tehtävä olisi rangaista niitä klaaneja, jotka eivät allekirjoittaisi valaa kuninkaalle ”lain ääripäällä”. Käskyksi tuli leikata klaanin ”juuri, sekä haarat”.

James Stuartin kirje kiersi keskellä talvea laaksosta laaksoon klaanilta toiselle. Kun se lopulta saapui Glencoen MacDonaldsin päällikkö Alistair MacIainille, aikaa allekirjoittaa vala oli enää 24 tuntia. Hän ei mitenkään voinut ehtiä Inveraryyn allekirjoittamaan valaan, joten hän suuntasi Fort Williamille.

Fort Williamissa eversti John Hill ilmoitti, että vala pitäisi silti antaa Inveraryssa Sir Colinille, kuten oli määrätty. Hän antoi MacIainille suojelukirjeen jossa kehotettiin, että vala, sen myöhästymisestä huolimatta, pitäisi ottaa vastaan vilpittömässä mielessä.

Tehtävä olisi voinut onnistua, ellei MacIainia olisi kaapattu Argyllin rykmentissä palvelevien Campbellin sotilaiden toimesta. He pitivät klaanin päämiestä vankinaan kolme vuorokautta ja valan antamisen määräaika meni umpeen. Sir Colin, joka otti valoja vastaan, hyväksyi silti valan ja päästi MacIainin lähtemään paluumatkalle.

Glencoen MacDonaldsit palasivat tyytyväisinä kotiin ja luulivat kaiken olevan ohi. Kun valasopimuksia sitten tarkisteltiin Lontoossa, todettiin Glencoen MacDonaldsien kohdalla vakavia puutteita. Asialla olivat John Campbellin lakimiehet, jotka saivat MacIainin allekirjoituksen muuttumaan pätemättömäksi.

Vain viisi päivää sen jälkeen, kun MacIain oli allekirjoittanut valan, valtiosihteeri Dalrymple oli jo päättänyt, että MacIain oli petturi, sillä muut klaanipäälliköt olivat allekirjoittaneet valan oikeaan aikaan huonosta säästä tai muista esteistä huolimatta. Valtiosihteeri kehotti kuningasta toimimaan, kuten oli määrännyt, eli leikkkaamaan klaanin ”juuri, sekä haarat”.

Robert Campbellin johdolla 120 miestä saapui Glencoelle 10 päivää ennen verilöylyä, muka veroja kustakin klaanista keräävinä sotilaina. Kaikki eivät todellakaan olleet tietoisia tulevasta tehtävästään.

Koska varsinaiset majoitustilat olivat täynnä, MacDonaldsit noudattivat vieraanvaraisuus ”koodia” ja antoivat miehille paikkoja omista taloistaan. Talot sijaitsivat hieman hajallaan Glencoen alueella.

10 päivän ajan murhaamaan tulleet sotilaat ja tulevat uhrit asuivat, söivät, pelasivat ja lauloivat samoissa taloissa, toisen osapuolen tietämättä tulevasta mitään. He kaikki kuuluivat samaan vuoristo”normiin”, jonka kulttuurissa ajatellaan, että kun kutsut vieraita kotiisi ja rikot leipää heidän kanssaan, he eivät ole enää vieraita, vaan luotettavia ystäviä. Tapa oli tuolloin liki pyhä.

Yötä ennen verilöylyä kapteeni Robert Campbell oli aterioinut hänen isäntänsä, Alistair MacIainin ja hänen perheensä kanssa. Hän poistui majastaan ja lähetti viestin muille sotilailleen: ”Kuninkaan nimeen, seuraavana aamuna kello viisi jokaista alle 70-vuotiaan MacDonald klaanin jäsenen tulisi olla kuollut.” Sotilailla ei välttämättä ollut muuta mahdollisuutta, kuin totella käskyä.

13. helmikuuta 1692 vielä pimeän aikana, joukkomurha alkoi. Glencoen MacDonaldsin päällikkö Alistair MacIain vaimonsa kanssa, sekä muut klaanin vanhimmat teurastettiin sänkyihinsä, mutta MacIainin kaksi poikaa onnistuivat pääsemään pakoon vuoristoon. Yhteensä 38 MacDonaldsin klaanin miestä ja lukuisa määrä naisia ja lapsia sai surmansa heti. 200-300 muuta klaanilaista menehtyi joko välittömästi tulipaloissa tai muutaman päivän sisällä palelluttuaan ilman ruokaa ja suojaa lumisille vuorille.

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

James Hamilton 1880, Glencoe massacre

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit

Kirotut MacCampbellit

Tapahtuman jälkeen sotilaat alkoivat puhua juovuspäissään siitä, mitä hirvittävyyksiä heidät oli määrätty tekemään. Asiasta järjestettiin tutkimus, mutta hallitus unohti nopeasti tällaisen pienen ikävän asian.

Skotlannissa asiaa ei unohdettu, vaan siitä tuli legenda. MacCampbellit nähtiin selkeästi syylliksiksi MacDonaldin klaanin tuhoon, mutta erityisesti pyhän vastavuoroisuuden ja vieraanvaraisuuden säännön loukaamiseen.

MacCampbellit ovatkin olleet kirottuja siitä päivästä asti suurimmassa osassa ylämaita ja jopa tänä päivänä vanhan Clachaig Inn at Glen Coe -hotellin ovessa on merkintä: ”No Campbells”

Jakobiittikapinoiden tulos

Vuonna 1708 kuningas Jaakko VII:n poika James Francis Edward Stuart yritti ranskalaisella laivastolla ja 6 000 miehen sotajoukolla maihinnousua Skotlantiin, mutta Englannin laivasto torjui yrityksen.

Toinen jakobiittikapina 1745 pääsi ensimmäistä pitemmälle, kun kruununtavoittelija Bonnie Prince Charlien johtama armeija eteni pitkälle Englantiin saakka. Armeija kärsi kuitenkin lopulta tappion Cullodenin taistelussa seuraavana vuonna 16.4.1746. Vain tunnin kestäneessä taistelussa, jossa taistelivat Kaarle Stuartia Skotlannin valtaistuimelle tukeneet skottilaiset jakobiittikapinalliset aseinaan vain kilvet ja miekat, sekä brittihallinnon armeija varuksenaan mm. tykkejä, kuoli noin 1500-2000 jakobiittiä. Englantilaisten tappiot olivat huomattavan vähäiset, eli noin 50 miestä.

Kapinoiden kukistamisen jälkeen Lontoo ryhtyi hajottamaan Skotlannin ylämaiden perinteistä klaanijärjestelmää, sillä klaanit olivat tukeneet jakobiitteja. Skotlannin gaelin kieli ja perinteisen skottitartaanin käyttö kiellettiin.

Vaikka jakobiitit epäonnistuivat omassa asiassaan täysin, heidän toimintansa vaikutti merkittävästi Britannian historiaan. Jakobiitit sitoivat Britannian valtion voimavaroja vuosikymmenten ajan ja pakottivat kehittämään kotimaassa poliittisen kontrollin järjestelmiä kuten vakooja- ja tiedonantajaverkostoja sekä vahvistamaan pysyvää armeijaa. Osin tämän ansiosta Ison-Britannian valtio kykeni tehokkaasti vastustamaan 1700-luvun loppupuolen vallankumouksellisia liikkeitä.

 

Lisää kirjoituksia samalta maantieteelliseltä alueelta

3 comments

Skotlannin road trip | Alamaa ja ylämaa | TÄMÄ MATKA 20 marraskuun, 2017 - 9:58 am

[…] Skotlanti | Epäonniset jakobiitit ja kirotut MacCampbellit […]

Reply
Margit 1 lokakuun, 2017 - 5:47 pm

Me puolestamme toikkaroitiin Cullodenin taistelutantereella lähellä Invernessiä – siis siellä missä viime viikon Outlanderin taistelu ’käytiin’. Komea moderni, kantikas vierailukeskushan siellä oli. Siellä taistelun kulkua selvennettiin, muuten siellä ei ollut oiekin mitään muuta kuin tyhjää karua maisemaa – tai olihan jokunen pieni kivitönö keskellä sitä niittytyhjyyttä, jonka nurkissa seisoi muutama klaanin nimellä varustettu kivi – myös se Fraser. Välillä nämä nähtävyydet pitää luoda eläviksi oman pään sisällä 🙂

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA 1 lokakuun, 2017 - 9:09 pm

Juu, kyllä siinä hieman mielikuvista joutuu käyttämään, kun katsoo niittyä, jossa ei ole mitään muuta kuin heinää ja vielä vähän lisää heinää. Yritä siinä sitten maalailla tilaan sotilaita, rakennuksia ym.

Onneksi tosiaan on näitä elokuvia, joita voi sitten käyttää mielikuvituksen tukena 🙂

Reply

Leave a Comment