Elmina Castle – linnake, orjakaupan keskus ja elävä kalastajakylä

456

Elmina Castle on yksi vanhimmista eurooppalaisten linnoituksista Afrikassa, ja se toimi vuosisatojen ajan osana Atlantin orjakauppaa.

Elmina Castle – linnake, orjakaupan keskus ja elävä kalastajakylä | Elmina, Ghanan etelärannikolla sijaitseva Elmina näyttää ensin vain värikkäältä kalastajakylältä, mutta sen sydämessä on eräs Länsi-Afrikan tärkeimmistä ja raskaimmista historiallisista paikoista. 1400-luvulla portugalilaisten rakentama Elmina Castle on yksi vanhimmista eurooppalaisten linnoituksista Afrikassa, ja se toimi vuosisatojen ajan osana Atlantin orjakauppaa.

Ghana, maa numero 92

Miksi Elmina on merkittävä

Elmina (paikallisesti Edina) sijaitsee rannikolla noin 12 kilometrin päässä Cape Coastista. Linna rakennettiin vuonna 1482 portugalilaisten toimesta nimellä Castelo de São Jorge da Mina. Alkuperäinen tarkoitus ei ollut orjakauppa, vaan kullankuljetuksen ja rannikon kaupan turvaaminen. Myöhemmin, kun eurooppalaisten valtojen intressit muuttuivat, myös linna sai toisenlaisen roolin: paikasta tuli pidätyspiste ihmisille, jotka kuljetettiin Atlantin yli Amerikkaan orjiksi.

Myöhemmin linnoitus oli hollantilaisilla ja sittemmin brittien hallussa – tämä näkyy myös rakennuksessa: saman katon alla on sekä sotilaallinen, taloudellinen että uskonnollinen kerros.

Elmina Castle – Portugalilaisten aika

Portugalilaiset olivat alkaneet tutkia Länsi-Afrikan rannikkoa sekä kaupankäynti- että kristillisten lähetyssaarnaajien tarkoituksiin 1400-luvulla. Vuonna 1471 he saapuivat myöhemmin Kultarannikoksi kutsutulle alueelle ja löysivät kukoistavan kultakaupan talouden.

Elmina Castle, joka alun perin tunnettiin nimellä Castelo de São Jorge da Mina eli Pyhän Yrjön kaivoslinnana, rakennettiin numeroiduista, esivalmistetuista graniittilohkoista, jotka kuljetettiin Portugalista 11 tai 12 aluksen laivastolla yhdessä 700 varuskunnan sotilaan kanssa. Monien kertomusten mukaan yksi retkikunnan osallistujista oli Kristoffer Kolumbus, 10 vuotta ennen kuin hän lähti purjehtimaan Amerikkaan.

Elminan kaupunki siis kasvoi portugalilaisten vuonna 1482 rakentaman Castelo de São Jorge da Mina -linnan ympärille. Se oli Portugalin Länsi-Afrikan kaupan ja afrikkalaisten rikkauksien hyödyntämisen päämaja. Portugalin alkuperäinen intressi oli kulta, jota kuljetettiin Lissaboniin 8 000 unssia vuosina 1487–1489, 22 500 unssia vuosina 1494–1496 ja 26 000 unssia 1500-luvun alkuun mennessä. 

Myöhemmin Elmina Castle toimi varastona, josta sisämaasta orjuutettuja afrikkalaisia ​​myytiin ja lähetettiin Brasiliaan ja muihin Portugalin siirtokuntiin. Vuoteen 1479 mennessä portugalilaiset toivat maahan orjia jopa Beninistä asti , ja heidän osuutensa Elminan kaupasta oli 10 prosenttia. Orjia käytettiin lähinnä maan raivaamiseen viljelyä varten. Pelkästään vuosina 1500–1535 Elminan kautta kulki 10 000–12 000 orjaa. 

Elmina Castle – 1600-luvulta nykypäivään

Elminan sijainti teki siitä merkittävän paikan niille laivoille, jotka suuntasivat etelään kohti Hyväntoivonniemeä matkalla Intiaan. 1500-luvulla hollantilaiset, britit ja ranskalaiset osoittivat kasvavaa kiinnostusta Länsi-Afrikan rannikkoa kohtaan, ja hollantilaiset hyökkäsivät Elminaan useita kertoja. Vuonna 1637 he lopulta onnistuivat valloittamaan Elmiinan, ja paikasta tuli sen jälkeen Alankomaiden Kultarannikon tärkein keskus.

Hollantilaiset laajensivat ja vahvistivat portugalilaista linnaa huomattavasti 1770-luvulla ja muuttivat kappelin muun muassa tilaksi, missä järjestettiin orjahuutokauppoja. Vankityrmät, joissa pidettiin jopa 200 orjaa kerrallaan ennen lähetystä, ovat edelleen nähtävissä. Alankomaat kielsi orjakaupan vuonna 1815. Kultarannikosta, Elmina mukaan lukien, tuli Britannian siirtomaa vuonna 1872.

Kun Ghana (entinen Kultarannikko) itsenäistyi vuonna 1957, Elminen linnoitusta käytettiin poliisikouluna. Yhdessä muiden Ghanan rannikon linnoitusten ja linnojen kanssa siitä tuli maailmanperintökohde vuonna 1979, ja Elmina Castle avattiin museona vuonna 1997.

Linnoitus on ulkoa katsottuna kaunis

Elmina Castle on ulkoa katsottuna kaunis. Valkoiseksi kalkitut seinät, meri aivan vieressä, sataman värikkäät veneet ja ylhäältä avautuva näkymä Atlantille. Jos katsoo vain ulkoa, voi kuvitella olevansa jossakin Välimeren siirtomaalinnoituksessa. Sisällä tunnelma on toinen.

Osa opastetusta kierroksesta tutustuttaa kellarimaisiin tiloihin, joissa orjia pidettiin ennen laivausta. Huoneet ovat matalia, ikkunoita on vähän tai ei lainkaan, ja ilmanvaihto on ollut olematon. Yksi vaikuttavimmista kohdista on niin sanottu Door of No Return – ovi, jonka kautta ihmiset kuljetettiin laivoihin. Sitä katsellessa tajuaa, että millekään paluulle ei silloin ollut vaihtoehtoa.

Kontrasti on myös se, että samassa rakennuksessa oli kirkko ja hallintotilat. Yhdessä siivessä rukoiltiin, toisessa tehtiin kauppaa ja kolmannessa pidettiin ihmisiä ketjuissa. Paikka ei tunnu pelkältä museolta, vaan jonkinlaiselta järjestelmällisyyden ja välinpitämättömyyden muistomerkiltä.

Elmina ei ole “ihana päiväretki” siinä mielessä kuin esimerkiksi rantalomien yhteydessä tarjotut retket kivoihin kyliin. Se on enemmän: muistutus siitä, miten pitkä ja rakenteellinen ilmiö Atlantin orjakauppa oli ja miten paljon se kytkeytyi eurooppalaiseen valtaan, kauppaan ja uskontoon.

Kalasatama ja kylä linnan ympärillä

Kun kierros on ohi ja tulet ulos portista, vastassa on taas melu, aurinko ja elämä. Elmina ei ole tyhjä, hiljainen muistopaikka, vaan oikea kaupunki. Satamassa on sadoittain puisia kalastusveneitä rannassa, kuivattavan kalan tuoksu leijuu meri-ilmassa ja verkkoja korjataan kovassa auringon paahteessa. Veneet ovat maalattuja hyvinkin näyttävästi, ja rannassa on paljon sellaista, mistä tulee helposti “Ghana on niin värikäs” -kuvat.

Juuri tämä tekee Elminasta mielenkiintoisen: samalla kun alueella puhutaan orjakaupan historiasta, ihmiset elävät siinä ympärillä tavallista rannikkokylän elämää. Kalastus on edelleen tärkeää, samoin pienkauppa ja matkailu. Jos haluat kuvata, kannattaa olla kohtelias ja kysyä ihmisiltä – kaikki eivät halua tulla kuvattaviksi työnsä keskellä, mikä on ihan ymmärrettävää.

Mitä ottaa huomioon:
– Paikka on monelle afrikkalaiselle ja vierailla hyvin tunteikas. Jos samoille kierroksille osuu ryhmiä, kannattaa antaa tilaa. 100 000 turistia, joista puolet on ulkomaalaisia, vierailee Elminassa vuosittain.
– Linnassa on osin liukkaita ja epätasaisia portaita.
– Valokuvaaminen on sallittua, mutta kaikkea ei ole pakko kuvata. Jotkut tilat on parempi vain kokea.
– Kuumuus on kova – linnassa ja erityisesti pihalla kannattaa olla vettä mukana.