Dublin kokemuksia
Dublin kokemuksia ovat varmasti Googlen haetuimmat sanat, kun Dublinista puhutaan. Vietin Dublinissa kaksi päivää, mutta onnistuin välttelemään perinteisiä turistikohteita varsin menestyksekkäästi. Trinity Collegesta, Guinness Storehousesta tai Dublinin linnasta voitte lukea jostain toisesta blogista.
En minä laput silmillä Dublinissa kulkenut. Makustelin kaupunkia kävelemällä pitkin sen eteläisen kaupungiosan viimeisen päälle fiinejä ostoskatuja vastustaen ostomaniaa, mutta myös tutkimalla pohjoisen puolen hiljalleen rappioituvien punatiilisten kortteleiden arkkitehtuuria väistellen kerjäläisten makuupusseja.
Tutustuin kaupungin kirjailijoita rakastavaan ilmapiiriin vilaisemalla Oscar Wilde ”Minulla on mitä yksinkertaisimmat mieltymykset. Tyydyn aina vain parhaimpaan” – patsaan Merrion Squaren kulmassa ja kunnioitin käsityöperinteitä hipelöimällä Donegal-tweedin karkeaa pintaa, siis sitä ihan oikeaa, Donegal-tweedin ”mekassa”, Kevin & Howlinin perinteitä puhkuvassa kaupassa.
Jossain vaiheessa kakkukauppojen, kahviloiden ja vintage-kauppojen välissä tajusin, mistä minun Dublin kokemukseni koostuvat. Ne eivät olleet mitään aktiivista tekemistä tai jonkun paikan pakollista näkemistä. Enemmänkin kokemukseni Dublinista olivat uteliaisuutta ja ihmettelyä. Tässä kaksi kohdetta, jotka puhuttelivat minua eniten.
Dublin kokemuksia | Ha’penny Bridge ja Liffey-joki
Ha’penny Bridge on varmasti Dublinin kuvatuin silta ja se tuli minulle hyvin tutuksi, sillä Temple Barin alue oli erinomaista seutua Pokémonien jahtaamiseen. Taisinkin viettää kaksi päivää kävellen Pokéstoppien viitoittamaa virtuaalireittiä: Temple Bar – The Cathedral of the Holy Trinity – Grafton Streetin ostosalue, koukaten aina myös Liffey-joen toiselle puolelle, Northsiden alueelle Ha’penny Bridge -sillan kautta.
Liffey-joki on Dublinille sama, kuin Thames-joki Lontoolle. Elämänvirta, mutta myös erottaja. Liffey-joki jakaa Dublinin eteläiseen ja pohjoiseen kaupunginosaan. Samalla se jakaa edelleen kaupungin hienompaan ja rappiollisempaan osaan.
Ha’penny Bridge -sillan rakentaminen tuli ajankohtaiseksi 1800-luvun alussa, kun lauttaliikenne Liffey-joen yli ei enää vastannut ihmisten tarpeita. Lautat olivat huonossa kunnossa ja ihmiset, sekä kaupungin päättäjät valittivat niistä. Tällöin paikalliset liikemiehet John “Bloody” Beresford ja William Walsh, jotka omistivat useita jokilauttoja, ideoivat uuden ansaintamahdollisuuden. He päättivät rakentaa sillan joen ylitse.
Puuhamiehet saivat oikeuden kerätä sillalta kulkumaksua sadan vuoden ajan. Sillan nimi tulee siis sillan maksusta. Wikipedia kertoo, että sillan ylityksestä piti maksaa 1½ penceä. Toiset lähteet taas sanovat maksun olleen half penny. Sillan suunnitteli sama suunnittelija, joka vastasi Titanicin ulkomuodosta, se rakennettiin Englannissa ja kuljetettiin 18 palana Dubliniin. Juhlalliset avajaiset pidettiin 1816.
Dublinin kaupunki sai sillan haltuunsa vuokra-sopimuksen päätyttyä vuonna 1916 ja sen jälkeen sillan ylittäminen on ollut ilmaista. Tämä silta on yksi maailman vanhimmista valurautasilloista ja nykyisin sen ylittää päivittäin 30 000 kulkijaa.
PS: Temple Bar nimi ei tule lukuisista baareista kuten helposti ajattelisi, vaan tarkoittaa joen penkkaa/pönkkää. Temple taas viittaa Sir William Templen rakennuttamaan taloon 1600-luvulta.
Dublin kokemuksia | Somebody’s Child -muistomerkki
Essex Street/Exchange Street kulmassa, Temple Barin alueella on Somebody’s Child -muistomerkki, jonka moni ohittaa huomaamattaan. Itsellenikään melko vaatimattoman muistomerkin tarkoitus, saati historia ei auennut heti, vaan vaati lisätiedon hankkimista. Seuraava kertomus on karua luettavaa katolisesta ja köyhästä Irlannista, jossa kaikki lapset eivät olleet niin arvostettuja, kuin heidän olisi tullut olla.
St Mary’s Mother and Baby Home toimi vuosien 1925 ja 1961 välisenä aikana Irlannissa. Tätä äiti ja vauva-koti järjestelmää hoiti katolinen nunnajärjestö. Äiti ja vauva-koteja oli vuosien aikana kaikkiaan yhdeksän kappaletta eripuolilla Irlantia.
Naimattomat raskaana olevat tytöt lähetettiin näihin äiti ja lapsi-koteihin synnyttämään sairaaloiden sijaan. Naisilla, jotka synnyttivät näissä äiti ja lapsi-kodeissa, oli käytännössä vain pienet mahdollisuudet saada pitää lapsensa. Synnytyksen jälkeen naiset erotettiin lapsistaan, ja lapset kasvatettiin eri yksiköissä erossa äideistään, kunnes heidät saatiin adoptoitua. Synnytyksiä oli vuosien aikana n. 35 000 kappaletta.
Katolisessa maassa avioliiton ulkopuolinen raskaus oli tuolloin suuri synti. Tämä synti ei kohdistunut vain langenneeseen naiseen, vaan ulottui myös lapseen. Aviottomia lapsia ei kastettu, eikä heille kuoleman jälkeen suotu kristillistä hautausta.
Laittomia adoptioita
Vuonna 2012 irlantilaisten siirtolaisuutta käsittelevässä tutkimuksessa selvisi, että aikanaan jopa 1000 lasta vietiin adoptiota varten Yhdysvaltoihin ilman äitinsä suostumusta. Äidit olivat siinä uskossa, että heidän lapsensa olivat menehtyneet. Kirkko jopa väärensi lapsesta äidille kuolintodistuksen.
Kuolleeksi merkitty lapsi oli kuitenkin elossa ja lähetetty Yhdysvaltoihin adoptoitavaksi. Jokaisesta lähetetystä lapsesta maksettiin 3000 dollarin palkkio. Kävi ilmi, että kyse oli ollut täysin järjestäytyneestä toiminnasta, jossa mukana olivat kirkon lisäksi myös muut valtion viranomaiset.
Tuamin lapset
Yhden suurimmista äiti ja lapsi-koti keskittymästä muodostivat Bon Secoursin ensikoti ja Tuamin lastenkoti (myöhemmin vain Tuam) Tuamin kaupungin läheisyydessä Galwayn maakunnassa. Tuam suljettiin vuonna 1961.
Vuonna 2014 paikallinen historioitsija Catherine Corless julkaisi artikkelin, jossa hän kertoi 796 vauvan ja pikkulapsen kuolemasta vuosikymmenien aikana Tuamissa. Catherine Corless oli vertaillut Tuamin rekistereitä kuolleista lapsista paikallisiin kirkonkirjoihin ja todennut, että vain kahden lapsen hauta löytyi.
Catherine Corlessin tutkimusten mukaan lapsien jäänteet löytyisivät viktoriaaniselta ajalta peräsin olevista viemäritankeista, jotka sijaitsivat Tuamin alueella.
Irlannin hallitus oli ensin täysin haluton aloittamaan tutkimuksia ja esitti pitkään, että mahdollisesti löytyvät ruumiit olisivat 1840-luvun nälkävuosissa kuolleita. Julkinen painostus sai kuitenkin aikaan sen, että tutkimukset käynnistettiin. Huhtikuun 2016 ja helmikuun 2017 välisenä aikana tehdyt kaivaukset Tuamin alueella toivat esiin ”huomattavan määrän” ihmisjäännöksiä.
Löydettyjen lapsien jäännökset kuuluvat iältään 0-8-vuoden välilla olleille lapsille, jotka ovat kuolleet aliravitsemukseen tai tauteihin, kuten tuhkarokkoon tai tuberkuloosiin. Näiden Tuamin viemäritankeista löydettyjen 796 ruumiin alkuperässä ei ollut epäselvyyttä ikämäärityksen jälkeen. Kaikki jäänteet sopivat ajallisesti Tuamin toiminta-aikaan. Vuosien 1925 ja 1961 välillä 796 kuollutta lasta siis vain heitetiin nunnajärjestön toimesta viemäritankkeihin mätänemään.
Tuamin tapahtumat avaavat vanhoja haavoja
Kirkko antoi löydön jälkeen lastenkotia ylläpitäneille Bon Secours -nunnille määräyksen osallistua tapauksen selvittämiseen. Nunnat eivät kuitenkaan ole kommentoineet tapausta mitenkään.
Tuamin alueen vanhukset muistavat yhä, että orpokodin lasten sallittiin käydä koulua erotettuna muista koululaisista. Kuitenkin jo 8-9 vuotaina orvot siirrettiin kirkon ylläpitämiin työlaitoksiin, joissa lapset työskentelivät palkatta. Osa joukkohaudasta on ollut kyläläisten tiedossa 50 vuotta, mutta he ovat luulleet luurankojen liittyvän nälkävuosiin ja olettaneet jäännöksiä olleen vain parinkymmentä.
Erittäin ongelmalliseksi asian tekee se, että ne naiset, jotka ovat synnyttäneet näissä äiti ja lapsi-kodeissa 1940- 1960-luvulla, ovat eläneet elämänsa usein kertomatta asiasta kenellekään. Näitä äitejä on edelleen elossa runsaasti, koska he olivat lapsen saadessaan hyvin nuoria, osa 15-16-vuotiaita. Voi vain kuvitella heidän tuskansa, kun asiat nyt ovat tulleet julkisuuteen.
Miltä äidistä tuntuu nähdä lapsensa nimi yhtenä niistä 796 lapsesta, joiden pienet ruumiit päätyivät Tuamissa kylmään vetiseen hautaan, vailla mitään mahdollisuutta tulla koskaan muistetuksi?
21 comments
Surullista luettavaa, mutta historiasta löytyy vaikka mitä julmia tekoja. Dubliniin olen yrittänyt jo parina vuonna päästä, mutta aina tullut jotain esteitä. Mutta jonain päivänä vielä minäkin kävelen Temple Barissa 🙂
Vain historian kautta on mahdollisuus ymmärtää tulevaisuutta. Siksi haluan nostaa näitä asioita aina ajoittain esiin.
Monet sanovat Temple Baria ihan turistisoituneeksi helvetiksi. Olen käppäillyt siellä 2011 ja nyt 2017 uudestaan. Kyllä – paljon turisteja, mutta myös ihan mahtava paikka käppäillä. Suosittelen 🙂
Kiitos tästä! Virkistävää lukea välillä erilaisia postauksia, vaikka tämä nyt ei toki mitään mieltä piristävää sisältöä ollut. Katolisella kirkolla on ollut ja on yhä kyllä hurjan vahva vaikutus irlantilaiseen yhteiskuntaan. Olin Dublinissa (just siellä Trinity Collegessa…) vaihdossa lukuvuotena 1999-2000, ja silloin jo hämmästelin maan tiukkaa aborttilainsäädäntöä. Vielä ihmeellisempää on kuitenkin ehkä se, että kyseinen lainsäädäntö on pysynyt yhtä tiukkana tähän päivään asti. Mutta kaikesta huolimatta, mun sydämessä on kyllä aina paikka Dublinille 🙂
Kiitos.
Minusta kaikkien postauksien ei tarvitse olla yltiöpositiivisia tai piristäviä. Maailmassa kun on paljon surullisiakin asioita.
Ehkäpä tärkein asia tämän postauksen takana on juuri tuo, mitä sanoet, eli: ”Katolisella kirkolla on ollut ja on yhä kyllä hurjan vahva vaikutus irlantilaiseen yhteiskuntaan”. Uskon, että tätä ei moni ymmärrä ja miten voisikaan ymmärtää, koska uskonto on ihan eri asemassa Suomessa.
Noin se juuri on eli mitä liittyy pidemmin ja lapsiin eli se negatiivinen aspekti, liittyy juuri maan katoliseen uskontoon. Irlanti on ihana maa matkailijalle. Olen ollut ns ohjatulla kiertomatkalla. Asuttiin Dublinin keskustassa. Erilaisia musiikkipaikkoja löytyy sekä Dublinista että muualta.
[…] Dublin kokemuksia | Somebody’s Child ja Ha’penny Bridge […]
Hyvin kirjoitettu juttu, ja varmasti hyödyksi Dubliniin matkaajille. Lisäksi hyvin SEO-optimoitu. 🙂
Kiitos.
Tuo SEO on jännä juttu. Kun sen opettelee tekemään kerralla oikein, sen tekee ongelmitta ja liki automaattisesti. Itse en sitä varsinaisesti ajattele editoidessani tekstiä, vaan teen tietyn kaavan mukaan. Jos taas lähtee optimoimaan vanhaa juttua, tulee helposti tunne, että vähemmällä vaivalla pääsisi tekemällä kokonaan uusiksi, kuin korjaamalla aina yhden kohdan kerrallaan.
Järkyttävää luettavaa ja tuohon aikaan sen on uskoteltu olevan aivan normaalia! Kiva että nostit asian esille. Pohdinkin monta kertaa esim englannin linnoista lukiessa, että kätkevät myös sisäänsä noita traagisia asioita.
Ensiksi ajattelin, että on vähän liian synkkä aihe kirjoittaa. Mutta koska katolinen kirkko on ollut niin paljon esillä skandaalien takia ja näistä Tuamin lapsista ei ole paljoa Suomessa puhuttu, niin totesin, että kirjoitan.
Linnat ovat kyllä myös melkoisien salaisuuksien suojelijoita. Jos muurit osaisivat puhua, kuulisimme monia karmeita kohtaloita…
Nunnat myivät lapsia ja ihan ulkomaille asti eli Amerikkaan. Aiheesta oli taannoin elokuva joka esitettiin myös teeveessä.
Ihmisten julmuus toisiaan kohtaan on kyllä ihan käsittämätöntä. Dublin ja Irlanti täytyy jossain vaiheessa ottaa haltuun ja laitan Ilkan korvan taakse nuo Pokémon-vinkit.
Ai teillä jahdataan myös monneja 😀
Itselleni jäi polte lähteä kiertämään Irlannin maaseutua pikaisesti uudestaan. Nyt jäi sellainen fiilis, että emme nähneet kuin aivan pienen osan siitä, mitä maa voi tarjota.
Kyllä vaan 🙂 https://www.instagram.com/ilkkaplayspokemon/
Ihan mahtava tili 😀
Kiitos 🙂
Olimme aikoinaan Dublinissa (pitempään kuin vain yhden risteilypäivän, jonka sellaisenkin olemme kaupungissa viettäneet) veljentyttäreni, silloin muistaakseni jotain 15v, kanssa ja kiersimme kaupunkia (ja vähän sen ympäristöäkin) pitkälti hänen mielenkiintonsa mukaan.
Yllättäen, koulussa hyvin pärjäävä tyttö, oli kiinnostunut juuri niistä perinteisimmistä kohteista ja vahakabinetista, jossa kun jossain kohtaa kysyin häneltä historiallisia henkilöitä esittelevässä osiossa, että tiedätkö kuka Churchill oli, niin sain vastauksena luennon, joka sisälsi enemmänkin kuin mitä itse olisin tuosta vaan osannut hänelle kertoa!
Katolinen kirkko ei kyllä tätä nykyä saa minulta yhtään positiivista ajatusta – sen verran selvää minusta on ollut niin monella saralla, että kirkko on tehnyt enemmän pahaa kuin hyvää.
Katolinen kirkko on niin ryvettynyt, että ei mitään rajaa. Se rämpii skandaalista toiseen ja tuntuu, että kirkko elää edelleen jossain pimeällä keskiajalla.
Dublinista ei muodostunut minun lempikaupunkiani, mutta kyllä tuonne uudestaan palaisin osana uutta road trippiä. Sellainen on nimittäin pakko tehdä. Niin paljon jäi näkemättä.
Johtuu sosialismista. Sosialismi on toimimaton järjestelmä. Stalin, Stalinin uhrit. Ei vaineskaan, myös kapitalismin body count liihottelee taivaissa ja erityisen julmaa on ollut uskonnon valta. Ihmettelen, onko näihin murhiin syyllistyneillä mitään omatuntoa. Mitä on kirkko tehnyt hyvittääkseen nämä kamaluudet, tuskin mitään.
Herää tietenkin kysymys, missä muualla on ollut samanlaista, mutta ruumiit kätketty paremmin. Jatkuvasti herää myös ihmetys siitä, että ihmishenki on ollut halpa ja höllässä vielä aikana, joka ei ole ollut kaukana omastamme, myös Suomessa.
Harvemmin monumentteja tehdään tavallisille ihmisille ja vieläkin harvemmin ne ovat kriittisiä vallitsevaa järjestelmää kohtaan. Jokainen esimerkki tästä on arvokas. Siksi minusta on hienoa, että Suomessa on punaisten muistomerkkejä. Ei ole ollut itsestään selvyys, että niitä on rakennettu. Samalla tavalla kiinnostaisi tietää, mitä mieltä katolilainen kirkko Irlannissa on tuosta monumentista.
Kysehän ei ole murhista. Lapsia on laiminlyöty – se on selkeää, mutta mitään systemaattista murhaamista ei ole voitu näyttää millään lailla toteen.
Kirkko ei ole hyvittänyt tätä mitenkään, mutta esim. Magdalena-pesuloiden naiset ovat saaneet korvauksia. Magdalena pesulat olivat kirkon laitoksia missä langenneet naiset työskentelivät palkatta käytännössä pakkotyössä valtion hyväksynnällä.
Vaikka asiaa yrittää asettaa oikeaan historialliseen kontekstiin, tuottaa minulle suuria vaikeuksia ymmärtää, että 1920-1960-luvulla Irlannissa olisi ollut kiellettyä haudata lapset asiallisesti ja merkitsemään hauta jotenkin. Uskontokaan tuskin kehottaa heittämän ruumiita septitankkiin, vaikkakin kielsi silloisen tulkinnan mukaan kristillisen hautaamisen. Kyse tuntuu olevan siitä, että nämä lapset eivät ko. lastenkodin nunnien ajatuksissa olleet kuolleena minkään, eivät edes muistamisen arvoisia.
Irlannissa ja muissa tiukasti katolisissa maissa on varmasti vanhojen lastenkotien jäljiltä ruumiita myös muualla piilossa. Käytäntöhän on ollut kaikkialla sama, eli avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella ei ollut sijaa hautausmaalla.
Luostarit harrastivat lasten myyntiä. Ei nyt sentään yhdistetä tähän mitään politiikkaa…Ei Suomen punaiset liity tähän mitenkään vaikka ovat aiemman Suomen ikävä piste,