Comojärvi ja Bellagio
Comojärvi ja Bellagio ovat Pohjois-Italian, Lombardian maakunnan helmiä. Paikka on ehdottomasti lomakohteiden aatelia. Milanosta ja Bergamosta on tänne lyhyt matka, ja kohde käy niin kesä-, kuin talvikohteeksikin.
Comojärvi on noin 50 kilometriä pitkä, mutta vain 4,5 kilometriä leveä. Rannat ovat kivikkoisia ja uimaan pääsee parhaiten laitureilta. Se muistuttaa muodoltaan juoksevaa ihmistä, koska järven eteläpää haarautuu karttaa katsoessa hauskasti kahteen ”jalkaan”. Milanon lentokentältä Malpensasta ei ole pitkä matka Comojärvelle, mutta pieniä ja mutkaisia teitä pitkin matka kestää useamman tunnin.
Toinen maailmansota toi Comojärvelle hieman huonoa mainetta
Huhtikuuta 1945 Mussolini ja hänen rakastajattarensa yrittivät paeta liittoutuneiden joukoilta Sveitsiin saksalaisten rekkasaattueen kyydissä. Kommunistiset partisaanisissit pysäyttivät saattueen ja tunnistivat saksalaiseksi sotilaaksi naamioituneen Mussolinin. Mussolinia ja Clara Petaccia pidettiin vankeina muutamia tunteja, mutta pian heidät tuomittiin kuolemaan ilman oikeudenkäyntiä juuri Comojärven rannalla. Kesti parikymmentä vuotta ennen kuin turistit ja julkkiset uskaltautuivat taas järven rannoille.
Bellagio
Comojärvi ja Bellagio, ovat yhdistelmä, jota ei kannata ohittaa. Bellagio sijoittuu Comojärven itä- ja länsirannan väliin. Koska niemeke on keskeltä korkea, ei mahdollisuuksia järven kummankin puolen ihasteluun ole. Mutta yksikin puoli on riittävästi.
Autolla saapuminen tänne on melkoinen painajainen. Hotelleihin joutuu ajamaan ensin kapeaa, kahden korkean kivimuurin väliin rakennettua tietä, jonka jälkeen huomaakin olevansa edellistä vielä kapeammassa rännissä. Tämän jälkeen on suoriuduttava läpi edelleen kapanevien katujen, jotka ovat täynnä turisteja ja kaupunkilaisia. Tiet ovat yksisuuntaisia ja ylempänä kulkeva tie vie keskustaan, alempana oleva taas sieltä pois. Autoille varatut parkkipaikat ovat täysin riittämättömiä keskustassa, joten kannattaa suosiolla purkaa tavarat ja siirtää auto sitten kauemmaksi keskustasta ilmaisille parkkipaikoille.
Grand Hotel Villa Serbelloni
Grand Hotel Villa Serbelloni sijaitsee varmasti Bellagion niemekkeen parhaimmassa kohdassa. Rakennus on toiminut hotellina vuodesta 1873 asti. Bucher-perhe on omistanut tämän hotellin jo kolmen sukupolven ajan.
Villa Serbellonin yläpuolella olevassa puistossa on kävelypolkuja 18 kilometriä. Täällä voi vierailla vain opastetun kierroksen yhteydessä. Kierroksia järjestetään ti-su huhtikuusta lokakuuhun joka päivä klo 11 ja 16. Lippujen hankkimisen kanssa saa olla tarkkana, sillä niitä myydään rajallinen määrä vain 10 minuuttia ennen kierroksen alkamista. Kierros kestää muutaman tunnin.
Puisto huviloineen on rakennettu 1605. Vuodesta 1959 alueen on omistanut Rockefeller säätiö, jonka tarkoituksena on edistää ”ihmiskunnan hyvinvointia koko maailmassa”. Säätiö käyttää huvilaa puistoineen konferenssien pitopaikkana ja erilaisiin tutkimustöihin.
Villa Melzi
Villa Melzi D’Eril (Lungo Lario Manzoni), rakennettiin Napoleonin hallinnon aikana 1800-luvun alussa. Sen puutarha on luultavasti järven tunnetuin turistikohde.
1900-luvun alussa saksalaiset ja englantilaiset löysivät paikan ja siitä kehittyi kansainvälinen kylpyläpaikka. Myöhemmin rakennus siirtyi aatelismies Gallaratti Scottin omistukseen. Villa on täynnä arkeologisia löytöjä, patsaita, veistoksia ja puistosta löytyy myös arabialainen temppeli. Paikka on auki päivittäin huhtikuusta lokakuuhun klo 9.00 – 18.00, päärakennusta lukuunottamatta.
Bellagio. Bella, bella…
Bellagiossa on jonkinlaista glamouria ilmassa. Vanhat loistohotellit saavat rantakadun henkimään sitä menneen maailman tunnelmaa, jossa rouvat iltaisin kuljeksivat pitkissä hameissaan ja herrat valkoisissa kesäpuvuissaan ja kävelykepeissään.
Bellagio on oikeasti hyvin pieni paikka. Kapeat, rappujen rytmittävät kujat ovat nopeasti kävelty läpi. Paikan ihanuus on syöminen, juominen ja Comojärven tuijottelu. Vesi on täällä kirkasta ja rannalta pystyy katsomaan isojen kalojen uintia suoraan alapuolella.
Illasta muut turistit olivat laittautumassa illalliskuntoon ja paikalliset kotona tekemässä ruokaa. Istuin rannassa ja katselin lauttoja niiden lopetellessa liikennettä. Rantakatu hiljeni ja seesteinen rauha laskeutui hiljalleen tummuvaan iltaan. Kun lautta erkani viimeisen kerran rannasta tyhjänä, kyydissä oli vain miehistö. Kapteeni laittoi usvaa putkeen ja miehistö riisui välittömästi uniformut pois.
Aurinko laskee täällä nopeasti. Vain huokaus ja se on jo kadonnut vuorien taakse jättäen jälkeensä oudon valon ja veden päälle pienen sumun.
PS.
Bellagion mukaan nimettyllä kasinolla Las Vegasissa, on lobbyssa Dale Chihulyn Fiori di Como. Teos käsittää yli 2 000 käsin puhallettua lasikukkaa, jotka on ripustettu hotellin aulan kattoon. Nyt ymmärrän mistä värimaailma on saatu. Bella !
Kuvat juhannukselta 2013, Wikimedia Commons, sekä hotellin sivut.
27 comments
Oi onpas upean näköistä. Italiassa en ole koskaan käynyt, mutta tämän postauksen jälkeen sinne kyllä mieli tekisi. Itseäni on aina kiehtonut Bellagion kaltaiset paikat, jossa vuoret yhdistyvät järveen, enemmän kuin turistien täyteinen Rooma.
Ai kappas, laitoin tämän toistamiseen kun luulien ettei kommentti ollenkaan löhtenyt. Näköjään se siirtyikin vain ylös. 🙂
: )
Näissä Italian järvien rannoilla olevissa kaupungissa on niin omanlaisensa tunnelma. Italia on pitkä maa, kuten Suomikin ja monenlasta nähtävää löytyy. Ihana maa!
Oiiii miten ihania kuvia! Ei tällaisia postauksia saa kirjoittaa, kun nousee liian kova matkakuume. En ole ikinä Italiassa ehtinyt käymään, mutta tämän postauksen jälkeen sinne on kyllä pakko päästä. Italiassa itseäni kiehtoo enemmän ihanat Bellagion kaltaiset järvien alueet, eikä niinkään turisteja kuhiseva Rooma.
Ihan mielettömät kuvat! *huokaus*
Mä haluaisin vuokrata auton Italiassa ja kierrellä siellä ympäri maata. Como-järvestä oon kuullut niin paljon hyvää, että se on ihan must see-kohde mun listalla 🙂
Ihana vertailu tuo vanha kuva ja ottamasi uusi kuva hotellista. Ei ole hirveästi kuitenkaan muuttunut. 😉 Minulle tämä koko seutu on tuntematonta. Ei houkutä lähteä, kun hintataso Italiassa tällaisissa paikoissa on (ainakin kuvitelmissani) sitä luokkaa, ettei siihen opiskelin pennit ihan veny. Noooo ehkä sitten valmistumisen jölkeen joskus!
Kaunista todellakin ja mitkä värit! Itse olen käynyt kerran Comolla ajelemassa Milanon -reissun yhteydessä. On kyllä jäänyt mieleen kauniina paikkana. Harmi, että silloin ei ollut enempää aikaa. Se on jäänyt meinaan mieleen, että silloinen pääkohteemme Milano ei ollut mitenkään erityisen upea. Siis, että enemmän mieleistä nähtävää löytyi löhiseuduilta ja etenkin vuorilta.
Sä olet varmaan käynyt myös Garda-järvellä? Miten vertaisit Comoa ja Gardaa toisiinsa?
Mä olen muuten just kirjoittamassa vähän vertailua näistä kahdesta paikasta. Mutta Como ja varsinkin sen pohjoinen pää on äärettömän paljon kauniimpaa. Siis minusta. Enemmän luontoa, rauhallisuutta ja jotenkin sellaista charmia, minkä itse haluan liittää Italian järviin. Gardalla on minusta enemmän sitä massaturismia ja hälinää. Mutta kaunistahan tuolla kaikkialla on.
Aah! Tätä oli erityisen kiva lukea, kun juuri itse kotiuduin pääsiäisreissulta Monzasta ja Comolta!
Upeat kuvat jutussasi, täytyy sanoa että kaunis on Bellagio on kaunis tälläkin hetkellä, mutta kauneimmillaan paikka on kun puut lehtivät. Nyt olivat tosin magnoliat ja kirsikat kukassa, joten vähän tasinkoa tuli siinä. – Ja muuten, näyttipä siltä että Hotel Grande Bretagnea on joku taho ryhtynyt remontoimaan! Ympärillä oli remppa-aidat, ja olin sivusilmällä havaitsevinani remonttiliikenteen sisäänkäynnin parkkipaikan vieressä.
Tuo on kyllä todella kaunista seutua! Olet ottanut ihan valtavan kauniita kuvia! Pitäisikin käydä uudelleen tuolla pohjoisemmassa Italiassa.
Tämä kyllä vahvisti entisestään tarvetta päästä Italiaan. Etenkin etelämmässä asuvat saksalaiset ystävämme ajelevat sinne vähän joka lomalla, mutta me emme ole toistaiseksi ehtineet maahan. Asia on korjattava pikimmiten!
Aivan ihana Bellagio ja Como-järvi!!! Muutama vuosi sitten kävin siellä itsekin parin viikon lomalla ja kyllä silloin kamera lauloi. En oikeastaan tiedä yhtään toista näin kuvauksellista paikkaa ja aivan upeita kuvia olitkin ottanut. Kiitos myös mielenkiintoisesta historiaosiosta!
Oijoi, tuli muuten melkein pakottava tarve palata noille seuduille limoncelloa nauttimaan ja maisemia huokailemaan 🙂
Oioioi, mitä ihania värejä ja mielenkiintoista historiaa! Onneksi pääsen ensi kesänä näkemään edes pienen pienen häivähdyksen Italiaa minilomalla Roomaan. Mutta ehdottomasti muukin Italia kiinnostaa ja juurikin tämän tyyppiset kauniit ja niin italialaiset paikat 🙂
Tuolla on kyllä kaunista, huoh <3! Tai siis Comolla en ole käynyt, mutta kerran lomailimme Lago Maggiorella ja siitä tehtiin vähän tutkimusmatkoja ympäristöön. Italia on kyllä monipuolinen, ja toivottavasti ensi kesänäkin tulee siellä käytyä!
Kaikki Italian järvet ovat upeita. Ne on jotenkinkin niin erilaisia kuin Suomessa. Vuoret siinä ympärillä tekee niistä jotenkin erityisen vaikuttavia.
Söpöjä nuo vanhat valokuvat. Harmi, että tuo hotelli on päässyt ränsistymään. Se näyttää vähän aavemaiselta ja toivottavasti sillä on tulevaisuutta.
Vanhat valokuvat löysin ihan sattumalta Wikimediasta. Upeaa, että jotkut ihmiset jaksaa laittaa tällaisia muillekin nettiin katsottavaksi.
Bellissima! Voi että tulikin ikävä Italiaan. Mielenkiintoinen tietoisku historiasta. Suurina Italian rakastajina eiköhän me tuonnekin jonain päivänä eksytä.
Suosittelen kyllä paikkaa!
Ah <3 Comojärvestä tulee itselleni mieleen tasan juurikin George Clooneyn kaltaiset, siellä majaa pitävät julkkikset. Enpä tiennyt, että sillä on noinkin dramaattinen historia. Grand Hoteleilla on sydämessäni selittämätön pehmeä kohta, joten todellakin toivon, että myös tuon paikan versiollaon edessään vielä rakkaudella tehdyn kunnostuksen jälkeinen uusi kukoistus <3
Yritin Clooneyn nähdä, mutta eipä osunut silmään : ) Näin vain ison mustan Mersun. Ehkäpä herra oli sillä ajelulla!
Bellagio on tuttu, mutta vain Las Vegasista. Selvisipä itselle samalla, mistä nimi juortaa täsmälleen juurensa.
Garda on tuttu itselle, Como ei. Tuolla olisi kiva joskus lomailla, niin kuin muillakin alueen järvillä.
Jep, luulen, että moni ei näitä kahta paikkaa osaa yhdistää : )
Oi, siellähän on ihanan näköistä jo nyt alkukeväälläkin! En tiennytkään tätä Mussolini-faktaa, ja ehkä parempi niin, koska muuten olisin historianörttinä varmaankin tuhlannut parin vuoden takaisen aurinkoisen päivän Comolla Mussolini-papan jalanjälkiä seuraillen enkä järvessä puljaten. Tuo aurinkolasku alppijärvillä on aina uskomaton kokemus – voi kun sitä pääsisi kokemaan koko loppuelämänsä joka päivä.
Itse olen myös historiafriikki. Bongailen aina etukäteen jos joku kuuluisa on sattunut liittymään paikkakuntaan ja yritän käydä katsomassa, jos löytyy joku kotitalo, patsas tms. Tosin ymmärrettävästi tästä Mussolini asiasta ei tuolla niin kovasti haloota pidetä…