Betlehem, Jeesuksen syntymäkirkko

Jeesuksen syntymäkirkko

Jeesuksen syntymäkirkko on on yksi vanhimmista toimivista kirkoista. Se sijaitsee hieman hankalasti Länsirannalla, Betlehemissä. Vuonna 2012  Unesco lisäsi Jeesuksen syntymäpaikalle rakennetun kirkon maailmanperintökohteiden listalleen Israelin ja USA:n vastustuksesta huolimatta.

300-luvulla ei ollut vaikea saada tietoa, missä Jeesus oli syntynyt, vaan paikka tiedettiin hyvin. Kirkkoisä Origines kirjoitti 200-luvun alussa: ”Betlehemissä pakanatkin osaavat neuvoa tien sille luolalle, jossa Jeesus syntyi.”

Jeesuksen syntymäkirkon rakentamisen aloitti vuonna 326 Helena, keisari Konstantinuksen äiti. Luolaa laajennettiin niin, että sinne mahtui kristittyjä suorittamaan jumalanpalvelusta. Myös luolan katto puhkaistiin, jotta ylhäältä saattoi katsella alas Jeesuksen syntymäluolaan.

Kaikken pyhimmän kohdalle asennettiin tähti, joka on vuosien saatossa varastettu ja palautettu useaan otteeseen. Nykyinen tähti on vuodelta 1717. Fransiskaanien 1717 tuoma tähti vietiin vuonna 1847, mutta sulttaani Abdul Mejid pakotti kreikkalaiset ortodoksit palauttamaan tähden 1853. Tähdessä lukee: ”Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta.”

Nykyisen Jeesuksen syntymäkirkon seinämät ja pilarit ovat peräisin vuodelta 530. Silloin keisari Justianus päätti hävittää vanhan kirkon ja rakentaa sen tilalle uuden. Basilikan muoto ja alttarin alla oleva luola ovat kuitenkin samat kuin alkuperäisessä kirkossa.

Kun persialaiset hyökkäsivät Palestiinaan vuonna 614, he hävittivät Jerusalemin ja veivät mukanaan ristin, johon naulittuna Kristus oli kuollut. Jeesuksen syntymäkirkko kuitenkin säästettiin, sillä sen julkisivuun oli kuvattu kolme itämaan tietäjää persialaisiin asuihin pukeutuneina.

Vuonna 808 keisari Kaarle Suuri pyysi raportoimaan luostareista Pyhällä maalla. Silloin Betlehemissä oli vain 15 pappia ja munkkia sekä kaksi Simeon Styliitan, syyrialaisen asteetikon ja ”pylväspyhmyksen” seuraajaa, hekin esikuvansa mukaan pylväiden päässä istumassa.

Vuonna 1099 saapuivat ristiretkeläiset ja hiljalleen kirkon ympäristöä ruvettiin rakentamaan. Sinne perustettiin luostari ja se ympäröitiin muurein ja tornein.

Kirkko on aiheuttanut myös ainakin yhden sodan. 1850 riidan aloittivat ranskalaiset roomalaiskatoliset ja venäläis-ortodoksiset munkit, joilla oli erimielisyyksiä Betlehemissä sijaitsevan Jeesuksen syntymäkirkon basilikan pääoven ja kryptan avainten hallinnasta. Tämä riita eskaloitui lopulta Krimin sodaksi.

Jeesuksen syntymäkirkko on remontissa

Vuodesta 2013 Jeesuksen syntymäkikkoa on peruskorjattu. Se on ensimmäinen kerta 600 vuoteen. Sadevesi on vuotanut vuosikymmeniä kirkon sisätiloihin ja vahingoittanut pahoin monia taideteoksia. Niin uskomattomalta kun se tuntuukin, syy kirkon korjauksen viivyttelyyn on hallinnollinen. Jeesuksen syntymäkirkkoa hallinnoiva katolisen, ortodoksisen ja armenialaisen kirkon valitsema triumviraatti pääsi sopuun peruskorjauksen tarpeesta vasta vuonna 2010. Remontti tulee jatkumaan vielä vuosia.

Kirkon hoitotehtävä annettiin jo ristiretkiajalla kreikkalaisortodokseille, armenialaisapostolisille ja katolisille. Koptit, Etiopian ortodoksit ja syyrialais-ortodoksit saivat 1800-luvulla pienempiä vastuualueita.

Nykyisin sopimukseen sisältyy mm. seuraavia sääntöjä: Etiopian ortodoksit saavat palvella Jumalaa katolla, mutta ei sisällä kirkossa. Katoliset puolestaan saavat pitää messua seimen äärellä, mutta eivät tähden paikalla, eli paikalla, jossa Jeesus-lapsi perimätiedon mukaan syntyi.

Kaikilla kirkkokunnilla on omat tarkasti määritellyt alueet kirkosta. He suojelevat niitä mustasukkaisesti. Vuonna 2011 kreikkalaisortodoksiset ja armenialaiset papit hakkasivat toisiaan luudilla ja siivoustarvikkeilla, koska armenialaisten mielestä kreikkalaisortodoksisen papin luuta ylitti oman alueensa armenialaisten puolelle. Kymmenet palestiinalaispoliisit joutuivat erottamaan tappelevat papit toisistaan. Vuonna 2007 seitsemän pappia loukkaantui vastaavassa tappelussa.

Kaikkein pyhin

Uskovat katoliset lähestyvät kaikkein pyhintä usein kontaten kirkon ovelta asti. Meidän ryhmästä kukaan ei heittäytynyt kontilleen, mutta useampi nainen kaivoi huivin päänsä peitoksi ennen kirkkoon astumista. Se ei ole tarpeen, vaan naiset tekivät niin omasta tahdostaan.

Kirkko oli remontissa, joten oikeastaan mitään muuta ei ollut näkyvissä kuin remonttitelineitä. Toisaalta se oli sääli, toisaalta hyväkin. Nyt eteneminen kohti kaikkein pyhintä sujui joutuisasti. Oppaamme oli ennen kirkkoon menoa selvittänyt jonon pituuden munkilta. Nyt jonotimme n. 30min. Jono saattaa kuitenkin olla myös useamman tunnin mittainen. Rukoushetkien aikana kaikken pyhin suljetaan turisteilta.

Kaikkein pyhimpään laskeudutaan portaita pitkin ja jälleen kerran uskonnollinen hurmos ja jännitys sai aikaan omituisia piirteitä. Ryhmässämme oli nainen, joka halusi siunata pienen korurasian asettamalla sen Jeesuksen syntymäpaikkaa osoittavan tähden päällä. Opas kertoi hänelle moneen kertaan, että tämä on OK, ja että hänen tulee vain asettaa lahjarasia tähden päälle ja ottaa se pois. Nainen oli kuitenkin selkeästi todella jännittynyt ja hän kaatui selälleen astuessaan luolaan meneville portaille. Itse juuri häntäluuni murtaneena, voin vain kuvitella kuinka naiseen sattui hänen lyödessään takamuksensa ja selkänsä kivisiin portaisiin.

Itse kaikkein pyhin oli useamman alttarin pieni huone, joka oli verhoiltu kauttaaltaan nahalla ja kankailla. Jeesuksen syntymäpaikkaa osoittavan tähden lisäksi tilassa sijaitsevat myös Itämaan tietäjille ja Marialle omistetut alttarit.

Betlehem

Betlehem on hyvin mitätön kylä ollakseen niinkin kuuluisa paikka. Ilman Jeesuksen syntymäkirkkoa (Church of the Nativity) tämä 30 000 asukkaan kaupunki olisi vajonnut muiden Länsirannan kaupunkien tasolle.

Vuonna 2002 Palestiinalaisten kansannousun jälkeen rakennettu muuri ja turva-aita tekee Betlehemiin matkustamisen monelle hyvin jännittäväksi. Israelin juutalaisille turvallisuussyistä mahdottomaksi. Ryhmämme amerikkalaiset ja kanadalaiset osallistujat kyselivätkin oppaaltamme noin 5 minuutin välein: ”Ollaanko nyt Palestiinassa?”

Betlehem on Länsirannan A-aluetta, eli sitä rauhallisinta. Kristittynä ja turistina matkustaminen Betlehemiin ei mielestäni ollut mitenkään vaarallista. Passiani ei tarkistettu kertaakaan. Viranomaisia ja sotilaita ei olisi voinut vähempää kiinnostaa miksi siellä olin. Sain valokuvata aivan rauhassa mitä halusin. Ainut mikä kiinnosti, oli se, kuinka turisteilta sai nyhdettyä maksimaalisen summan rahaa irti. Tilanne voi tietenkin muuttua hetkessä, mikäli Israelin ja Palestiinan välit kiristyvät.

Sen, että olimme Länsirannalla, huomasi näkyvimmin autojen rekisterikilvistä. Israelilaisilla keltaisilla kilvillä ei ollut asiaa syvemmälle Betlehemiin, vaan autoa piti vaihtaa laitakaupungilla Palestiinalaishallinon vihreillä kilvillä varustettuun autoon.

Lähteet:

Wikiwand, HS, Peda.net, Wikipedia, Suomalainen matkaopas, Goisrael.fi, Helsinki.teol.pro, Vartiotorni, Tiede.fi, Junkkaala-Louhivuori: Raamatun maa, Historia.net, Seurakuntalainen.fi.