Bayon on TOP3 temppeli Angkorin alueella, mutta oikeasti vain yksi niistä tuhannesta pyhäköstä, jotka khmerit pystyttivät Angkorin kaupunkiin 800-luvulta 1400-luvulle. Kmerien valtakunta hallitsi silloin laajimmillaan suurta osaa Kaakkois-Aasiasta läntisestä Myanmarista itäiseen Vietnamiin. Historiantutkijat ovat päätelleet, että 750 000 ihmistä asui noin tuhannen neliökilometrin alueella valtakunnan pääkaupungissa Angkorissa. Lontoossa asukasluku oli tuolloin 50 000.
Henri Mouhot oli ranskalainen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija joka 1900-luvun puolivälissä julisti löytäneensä Angkorin. Angkor ei kuitenkaan koskaan ollut kadonnut ja sen sijainti oli hyvin paikallisten, sekä jo 1600-luvulta länsimaisten tiedossa. Alla muutama kuva 1900-luvun väsyneistä tutkimusmatkailijoista.
Angkor oli kaupunkina esisijaisesti kuninkaallinen rituaalikaupunki. Khemrikuninkaat ajattelivat olevansa maailman keisareita ja pystyttivät temppeleitä mielellään itselleen.
Kuninkaallinen rituaalikaupunki toimi silloin maailmassa, jossa rahaa ei oltu vielä otettu käyttöön. Verotus kuitenkin tunnettiin ja todellinen valutta oli riisi. Temppeleitä rakensivat työvelvolliset ja temppelialueelta löytyvissä kaiverruksissa kerrotaan, että yli 66 000 maanviljelijää tuotti lähes 2 500 tonnia riisiä vuodessa pelkästään pappien, tanssijoiden ja temppelityöntekijöiden ruokkimiseksi. On arvioitu, että suuret temppelit Preah Khan, Angkor Wat ja Bayon, vaativat työvoimaa minimissään 200 000 henkeä lisää. Kuinka paljon riisiä tarvittiinkaan ruokkimaan tuo joukko?
Kun katsoo Angkorin karttaa osuu silmään suuri neliön muotoinen alue. Se on Angkor Thom, kuninkaallinen kaupunki. Kuningas Jayavarman VII rakensi Angkor Thomin valtakuntansa pääkaupungiksi 1100- ja 1200-lukujen taitteessa. Täsmälleen Angkor Thomin keskellä seisoo Bayon.
Tämän temppelin 53 tornista vierailijoita tuijottavat yli kaksisataa kivistä kasvoa.
1100-luvun loppupuolella Kuningas Jayavarman VII omaksui mahayana-buddhalaisuuden ja teki siitä valtionuskonnon. Bayon on yksi hänen perustamansa buddhalainen temppeli ja Bayonin kuuluisat kivikasvot edustavat kuningasta itseään bodhisattvana.
Bodhisattva eli ”Valaistumisolento” tarkoittaa yleisesti ottaen henkilöä joka on sitoutunut ”suuren polun” myötätuntoon ja harjoittaa kuutta ”täydellisyyden hyvettä”, jotka ovat anteliaisuus, eettisyys, kärsivällisyys, tarmokas energisyys/ahkeruus, meditaatio ja viisaus saavuttaakseen buddhuuden, jotta hän voisi vapauttaa kaikki olennot samsarasta, eli elämän kierokulusta. Bodhisattvan ajatellaan toimivan hyvin laajassa aikakäsitteessä, niin että bodhisattvan toiminta kestää satoja tuhansia elämiä.
Niin kauan kuin riittää avaruutta ja niin kauan kuin on jäljellä eläviä olentoja. Siihen saakka myös minun suotakoon pysyä poistamassa maailman kurjuutta – Shāntideva, Opas bodhisattvan elämäntapaan
Mutta mikään ei ole ikuista. 1200-luvun puolivälissä shaivismin kannattaja kuningas Jayavarman VIII palautti hindulaisuuden valtakuntaan ja tuhosi buddhalaisia kuvia ja patsaita tai jos mahdollista muunteli ne hindulaisia esikuvia vastaamaan. Näin myös Bayon muutettiin Shivan palvontapaikaksi ja sen keskiössä olleen Buddha-patsaan tilalle pystytettiin Shivan linga.
Monessa oppaassa julistetaan Bayonin olevan Angkorin temppeleistä pidetyin. En lainkaan epäile tätä. Temppeli on varsin mielenkiintoinen ja siellä jos jossain on paljon kuvattavaa. Se ei ole liian suuri, joten ulkokehänkin kiertäminen onnistuu ilman nääntymistä. Se myös kannattaa, sillä valo vaikuttaa paljon siihen, miten kasvojenkohokuvat erottuvat.
Me satuimme tuonne päivänä jolloin aurinko ei paistanut ja maisema oli melkoisen harmaa. Toisaalta se oli helpotus, koska ilma ei ollut niin polttavan kuuma, mutta kuvista tuli melko tummia. Ehkäpä se ei haittaa, koska tässä valossa taas kivien sävyt ja patina erottuivat paremmin kuin kovassa auringonpoltteessa.
4 comments
Hyviä kuvia olette onnistuneet ottamaan – mutta niin kai te yleensäkin.
Meidän oppaamme Bayonissa painotti paljon noita freskoja, joita oli erityisesti Bayonissa – jotenkin kiva ajatella, että aikana ennen kirjoja (ainakaan kovin yleisesti) ja aikana ennen televisiota ja nettiä, niin nuo freskot ja niiden äärellä kerrotut tarinat kertoivat ihmisille elämästä.
Kiitos!
Juu, niissä freskoissa oli oli hyvin arkisiakin asioita esillä apsaroiden ja soaeretkien lisäksi. Miehiä pelaamassa ja naisia kotitöissä. Hauskoja ajankuvia.
Tuli noista temppeleistä ja sun edellisen jutun orpokotiturismista mieleen Satu Rommin Teetä ja Temppeöeitä
http://www.basambooks.com/kirja/9789522602039/teeta-ja-temppeleita/#.VKlo1iusXTo
Siinä käydään läpi hyvin matkailun eettistä puolta ja toisaalta myös noiden maiden historiaakin
Suosittelen kaikille noista paikoista ja eettisestä matkustelusta kiinnotuneille 🙂
Mä en ole lukenut tuota, mutta esittelyn perusteella se pitää lainata kirjastosta heti!
En rupea hurskastelemaan, että aina olisin niin kamalan eettisesti ajatteleva ja kaiken huomioiva. Välillä mennään tiukemmalla seulalla, välillä vaan luotetaan. Mutta kyllä tuolla takaraivossa valintoja ohjailee silti koko ajan yhä enemmän asioita tiedostava omatunto.