Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Keskeinen holokaustin muistopaikka
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo. Arbeit Macht Frei, eli Työ vapauttaa -kyltti piirtyy tummana kirkkaan sinistä taivasta ja puiden vihreitä lehtiä vasten. Näiden rautakirjainten alta alkaa turistin taivallus läpi Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseon. Harva matkailija tietää, että hän on ollut keskitysleirin alueella jo pitkän tovin.
Kaikki parkkipaikat, kahvilat ja matkamuistomyymälät sijaitsevat entisen natsien keskitysleirin Auschwitz I sisäpuolella. Turisti on paikoittanut autoaan ja jonottanut pääsylippua leirille juuri niillä paikoilla, mihin myös vankikuljetukset saapuivat ja missä vangit saivat ensikosketuksen keskitysleiriin.
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin synty
Natsi-Saksan keskitysleirijärjestelmä perustettiin heti Adolf Hitlerin noustua valtaan 1933. Aluksi leireille vangittiin poliittisia toisinajattelijoita, homoseksuaaleja, romaneja, mielisairaita, pappeja ja Jehovan todistajia. Auschwitz perustettiinkin vuonna 1941 keskitysleiriksi natsien puolalaisille poliittisille vastustajille.
Vuonna 1940 saksalaisten hyökkäys Eurooppaan oli hyvässä vauhdissa. Kun Saksan armeija eteni itään, neuvostoliittolaisille sotavangeille tarvittiin lisää tilaa. SS johto päätti laajentaa Auschwitzin leiriä Birkenaun kylän lähistöön. Auschwitz-Birkenau oli syntynyt.
Auschwitz I oli pääleiri, jossa sijaitsee nykyisin Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo. Auschwitz II eli Auschwitz-Birkenau oli varsinainen tuhoamisleiri, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Auschwitz I museoalueesta. Auschwitz III eli Monowitz oli pakkotyöleiri, joka sijaitsi IG Farbenin nitriilikumitehtaan vieressä.
Tarkempaa tietoa leirin synnystä ja sen toiminnasta voit lukea kirjoituksessa Auschwitz-Birkenau – täällä holokausti viimeisteltiin.
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Kukaan ei tiedä tarkasti kuolleiden määrää
Auschwitzin uhrien määrä ei ole koskaan selvinnyt tarkasti. Eikä se tule koskaan selviämäänkään, sillä ns. vankinumero annettiin esim. vain 400 000 vangille, ei siis välittömästi teloituksiin vietäville. Yhdessä säilyneessä kuljetusraportissa näkyy hyvin, miten suoraviivaista natsien toiminta oli myös muiden, kuin juutalaisten kohdalla: ”Vajaamieliset, idiootit, vammaiset ja sairaat täytyy pikimmiten poistaa likvidoimalla leirin taakan helpottamiseksi”.
Olemassa olleet dokumentit tuhottiin natsien toimesta heidän hylätessä leiri. Uhrien määrää on arvioitu jäljelle jääneiden saapumislistojen, leirin SS sotilaiden Berliinin viranomaisille lähettämien ilmoituksien, sekä mm. vankien alkuperämaiden viranomaisten kanssa käydyn kirjeenvaihdon (johon on dokumentoitu kuljetusten valmistelu, juna-aikataulut sekä juutalaisten määrät ja tarkat nimilistat), perusteella. Kannattaa huomioida, että ne maat, jotka lähettivät omia juutalaisiaan Auschwitzin kaasukammioihin, saattoivat/saattavat myös olla haluttomia selvittämään omaa osuuttaan.
Kuolleiden juutalaisten määrä on liikkunut alle miljoonasta yli kuuteen miljoonaan. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo piti kiinni neljän miljoonan uhrin lukumäärästä aina 1990-luvun alkuun saakka, kunnes se otti käyttöön uusimman arvion 1,1 miljoonasta juutalaisesta uhrista.
Olennaista ei ole se, kuoliko Auschwitz-Birkenaunaussa 800 000 ja 1 300 000 ihmistä. Olennaista on se, miksi näin tapahtui ja voiko se tapahtua uudestaan.
Vuonna 1994 Ruandassa teurastettiin 780 000 ihmistä vain 100 päivässä. Ruandan kansanmurhassa murhatahti oli jopa suurempi, kuin koko holokaustin toteutusaikana, vaikka se tehtiin hyvin organisoimattomasti verrattuna natsien tehokkaaseen kuolemankoneistoon. Kansanmurha ei siis välttämättä vaadi kehittyyttä tekniikkaa tai valtaisia resursseja taakseen. Oikein valjastettuna viha riittää. Joten kyllä – se voi tapahtua uudestaan.
Arbeit Macht Frei, Työ vapauttaa -kyltti on varastettu moneen kertaan
Arbeit Macht Frei, eli Työ vapauttaa -kyltti kirjoitettiin Auschwitzin keskitysleirin portille leirin ensimmäisen komentajan Rudolf Höss:in toimesta. Höss oli jo luonut uraa mm. Dachaun keskitysleireillä ja ”Arbeit Macht Frei” oli myös Dachaun keskitysleirin motto. Lausetta voi nähdä myös muiden keskitysleireirien portinpielissä.
Arbeit Macht Frei, eli Työ vapauttaa -kyltti on varastettu vuosien saatossa moneen kertaan. Ensimmäisen kerran kyltti varastettiin jo heti leirin vapautuksen aikoihin, kun Neuvostosotilaat pakkasivat sen junaan mukaansa ”matkamuistona”. Leirin entinen vanki onnistui saamaan kyltin takaisin antamalla sotilaille pullollisen vodkaa. Viimeksi kyltti katosi vuonna 2009 ja löydettiin palasiksi pätkittynä. Konservaattoreilta kului puolitoista vuotta sen kunnostamisessa.
Nykyisin Arbeit Macht Frei -kyltin tilalla keskitysleirin portin yläpuolella on siitä tehty kopio, eikä alkuperäistä kylttiä aiota enää asentaa portille.
Arbeit Macht Frei -kyltin ”kuuluisuus” on outo asia, sillä suurin osa Auschwitzin keskitysleirin uhreista ei ikinä nähnyt edes koko kylttiä, saati sitten kävellyt sen alitse. Juutalaiset purettiin nimittäin junasta Birkenaun ns. Judenrampella, ja kuljetettiin sieltä Birkenaun tuhoamisleirille.
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Näyttely vie läpi leirin arjen ja kauhujen
Auschwitz I museoalueella näyttelyt on sijoitettu kolmekerroksisiin punatiilisiin kasarmirakennuksiin. Kierros etenee rakennuksesta toiseen ja läpi käydään leirin arkea, rangaistuksia ja merkittävimpiä tapahtumia leirillä. Kierroksella nähdään myös krematorio, kaasukammio ja joukkohirttopaikka. Hieman oudosti Auschwitzin ”kuoleman enkelin” Josef Mengelen teot sivuutetaan liki kokonaan selostuksessa.
Rakennus nro 11 oli aikanaan kuulustelukeskus ja sen pihamaalla sijaitsee muuri, jota vastaan vankeja teloitettiin ampumalla. Muurista on tullut yksi leirin tärkeimmistä muistopaikoista, sillä paavi Benedictus XVI rukoili sen edessä vuonna 2006.
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Kaasukammio ja krematorio
Kaasukammio ja krematorio ovat monelle kierroksen kauhistuttavin (ja odotetuin) kohde. Tällaiset paikat saavat ihmiset toimimaan oudosti. Mm. edessäni kulkeva amerikanjuutalainen seurue oli paikasta erittäin ”innoissaan”. Heidän oppaansa meni eteeni seisomaan kädet levällään estäen etenemiseni, jotta hänen oma ryhmänsä sai aikaa tutkia ja valokuvata paikkoja. Hän myös peruutti päälleni ollessaan niin oman selostuksensa lumoissa.
Olisin toivonut, että opas olisi selostuksessaan kertonut selkeästi kohteiden olevan liki kokonaan kopioita. Se olisi voinnut lievittää ryhmässä aistittavaa ahdistusta ainakin hieman. Olen selittänyt kaasukammioiden, Zyklon B -myrkyn ja krematorioiden toimintaa sekä kapasiteettia kirjoituksessa Auschwitz-Birkenau – täällä holokausti viimeisteltiin, joten en palaa asiaan enää tässä.
Avoinna oleva pieni kaasukammio on ”aito”, mutta siihen on tehty paljon muutoksia. Mm. sen katossa olevien Zyklon B -sisäänlaittoluukkujen paikkoja on muutettu turisteille paremmin näkyviksi museon toimesta. Kaikki polttouunit on rekonstruoitu myöhemmin. Varsinainen tuhoamisleiri sijaitsi Auschwitz-Birkenaussa ja siellä ei ole enää yhtään mitään jäljellä, sillä natsit räjäyttivät kaasukammiot ja krematoriot ennen leirin hylkäämistä.
Holokaustin kiistäminen
Se, että nähtävissä ei ole riveittäin polttouuneja ja kaasukammioita, on erittäin hyvä asia. Keskitysleirien ei tule olla paikka, johon keräännytään töllistelemään makaabereita yksityiskohtia. Valitettavasti se, että jäljellä ei ole enää alkuperäisiä rakennuksia, ruokkii myös huuhaata ja näennäistiedettä.
Holokaustin kiistäminen kuuluu olennaisena osana monien juutalaisvastaisten liikkeiden maailmankuvaan. On myös paljon yksittäisiä ihmisiä, jotka pitävät väitteitä juutalaisten kaasuttamisesta salaliittona mitä milloinkin vastaan. Keskeisin väite on, että yksittäisiä juutalaisten surmia ja kaasutuksia toki oli, mutta järjestelmälliset joukkoteloitukset eivät kuuluneet natsien politiikkaan.
Suomessakin on asiaan keskittyneitä blogeja ja sivustoja, joissa viljellään muka tieteellisiä todisteita tyyliin: ”kemiallis-fysikaalisin perustein todistajien väittämät joukkokaasutukset sinihapolla väitetyissä Auschwitzin ”kaasukammioissa” eivät voineet tapahtua” tai ”käytetty metodi ei tarjoa luotettavia tuloksia syaniditasoille jotka ovat lähellä havaintojen raja-arvoja”. En linkkaa niille hyvästä syystä, mutta haluan esitellä yhden casen, joka on hyvä esimerkki siitä, millaisilla lillukanvarsilla asiaa yritetään todistaa.
Yksi holokaustin kieltämisen klassikkoväite on, että Birkenaun krematorion kellaria ei olisi käytetty kaasukammioina sen sisäänpäin avautuvan oven takia. Oven avaaminen kaasutuksen jälkeen olisi ollut siis mahdotonta lattialla olevien ruumiiden takia. Tila on siksi holokaustin kieltäjien mielestä ruumishuone luonnollisesti kuolleille vangeille.
Väite perustuu siihen, että joissakin vuodelta 1942 olevissa rakennekuvissa ovi todellakin avautuu sisäänpäin. Tätä ”saranaongelmaa” on toitotettu todisteena niin ahkerasti, että tämänkin vierailun kohteena olevan kaasukammion (siis väärä kammio, väärä leiri) ovenpieliä kuvattiin ahkerasti.
Krematorioitten suunnittelija, arkkitehti Walter Dejaco kertoi oikeudessa sodan jälkeen, että alkujaan vuonna 1942 suunnitelmissa kyse oli ruumiskellarista, mutta joka kuitenkin alkuvuonna 1943 muutettiin kaasukammioiksi. Se, miksi käyttötarkoitusta (ja se ovi) muutettiin johtui siitä, että ”lopullinen ratkaisu” oli päässyt kunnolla vauhtiin ja kaasukammioiden kapasiteetti ei riittänyt alkuunkaan, sillä Puolan ghetoissa odotti edelleen 2,3 miljoonaa juutalaista.
Jos olisit keskitysleirin komentaja ja tehtäväsi olisi hävittää juutalaiset, mustalaiset, homot ja mitä karjavaunuissa nyt satuttiinkaan leirille kuljettamaan, niin ripottelisitko kaasukammiot ja krematoriot hankalasti ympäri leiriä, vai sijoittaisitko ne tehokkaasti päällekkäin?
Alkuvuodesta 1943 piirustuksista poistettiin normaaliin ruumiskellariin kuuluva ruumisluiska ja sen tilalle piirrettiin ”riisuuntumishuoneeksi kutsuttuun kammioon”, eli kaasukammioon johtavat portaat. Ruumiit olivat siis oppineen kävelemään…
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Näyttely keskittyy paljolti määriin
Kun venäläisjoukot saapuivat Auschwitziin 27. tammikuuta 1945 leirin varastoista löytyi valtavat määrät vangeille kuulunutta tavaraa. Osan natsit olivat ehtineet räjäyttää, mutta jäljellä jäi mm. 836 255 naisten päällystakkia, sekä 7,7 tonnia kuljetusvalmiiksi pakattua ihmisten hiusta. Näyttelyssä onkin useita huoneita täynnä matkalukkuja, proteeseja, hiusharjoja, lasten vaatteita, juutalaisia rukousšaaleja, leluja, kasvorasvapurkkeja, silmälaseja, lusikoita, tupakkakoteloita jne.
Olen kiertänyt paljon erilaisia museoita ja näyttelyitä, joissa käsitellään holokaustia. Tällaiset näyttelyt, missä samaa tavaraa tuodaan vitreeneihin metreittäin, menevät helposti määrällä mässäilyksi. Matkalaukkukasat saavat toki tajuamaan surmansa saaneiden ihmisten määrän, mutta esittelemällä massaa, jäävät yksittäisten ihmisten kohtalot täysin pimentoon. Kuitenkin jokainen surmansa saanut oli yksilö.
Joillekin kävijöille nämä huoneet olivat liikaa, jotkut taas ottivat selfieitä. En oikein ymmärrä mihin käyttöön keskitysleirillä, pikkulasten kenkien edessä otettu hymyilevä selfie tulee?
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Birkenaun tuhoamisleiri
Birkenaun tuhoamisleirin puolella odottaa 175 hehtaarin alue, jossa jäljellä ei ole oikeastaan mitään. Vain muutamia savupiippuja, sokkeleita, joitakin muodon vuoksi entisöityjä parakkeja, sekä kaasukammioiden ja krematorioiden jäänteitä. Aikoinaan kentällä oli yli 300 rakennusta, jossa asui satoja vankeja kerrallaan. Alueella oli omat osastonsa naisille, miehille, mustalaisperheille, sekä juutalaisperheille. Monelle näkymä Birkenausta on tuttu elokuvasta Schindlerin lista.
Schindlerin lista -elokuvassa esiintyy Auschwitz (II) pääportti. Alueelle on edelleen olemassa raideyhteys, jota käytettiin viimeksi nimenomaan tuon elokuvan kuvauksissa. Junaharrastajia voi kiinnostaa tieto, että junana oli BR52 umpitavaravaunujen kanssa. Juna ajetaan elokuvassa dramaattisesti portin läpi täysi veto päällä, vaikka todellisuudessa se lienee rullannut hitaasti raiteelle. Asemalaiturilla seisoo edelleen yksi umpivaunu mallina.
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Vierailu onnistuu myös omatoimisesti
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo on noussut keskeiseksi natsien tekemän joukkomurhan muistopaikaksi. Turistien määrä on kasvanut tasaisesti siitä asti, kun Puola liittyi EU:hun vuonna 2004. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa vieraili vuonna 2016 yli kaksi miljoonaa turistia.
Vierailimme Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa liikkuen omalla autolla. Matkaa Krakovasta ei ole kuin n. 60 km ja Auschwitz löytyi navigaattorin avulla 40 000 asukkaan Oswiecimin kaupungin vierestä. Paikan päällä oli kuitenkin vaikea hahmottaa, missä lipunmyynti ja sisäänkäynti sijaitsivat. Emme olleet ainoita saapujia, jotka kävivät ottamassa muutaman kunniakierroksen ennen lähimmän parkkialueen (kallis) löytymistä.
Tulimme pitkän jonon hännillä noin kymmenen aikaa aamusta. Jonotimme noin puolitoista tuntia lipunmyyntiin ja siitä vielä noin 40 minuuttia kierroksen alkuun. Kannattaa valmistautua siihen, että puolalaisten asiakaspalvelu edustaa edelleen neuvostoaikaa. Haluamansa kierrosajan voi varata myös netistä etukäteen, jos tietää milloin paikan päälle pääsee.
Vaikka omatoiminen kiertely onkin mahdollinen, niin sesonkina eli toukokuusta-lokakuuhun se on tehty käytännössä mahdottomaksi. Opas vaaditaan tammikuusta maaliskuuhun ja marraskuussa klo 10-13 välillä, tAuschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseooukokuusta lokakuuhun klo 10-16 välillä ja joulukuussa klo 10-12 välillä. Itse museoalue on auki talvisin klo 7:30- (14-15) ja kesäisin 7:30 – (17-19). Tarkasta aukioloajat nettistä tästä linkistä.
Jos paikalle tulee laillamme ilman mitään varauksia, aikana jolloin opas vaaditaan, joutuu ottamaan sen kierroksen ja ajan, mitä sattuu olemaan jäljellä. Kierroksia on monenlaisia ja monen hintaisia, riippuen kielestä, ryhmäkoosta, ajasta jne. En sen enempää jaksanut asiaa vertailla, vaan otin ensimmäisen mahdollisen lähtevän ryhmän, jossa opastus oli englanniksi. Kaksi aikuista ja kaksi lasta (14- ja 16-vuotiaat) maksoi yhteensä 430 PLN, eli n. 107 euroa.
Lippuja ostaessa mukana tulee olla henkilöllisyystodistus. Alueelle ei saa tuoda A4 kokoa suurempia laukkuja. Suuremmat laukut jätetään varastoon pientä maksua vastaan. Juomapullot, sateenvarjot ja järjestelmäkamerat sallitaan, eväitä ei. Portista pääsee läpi vasta omalla aikaslotilla. Sitten jonotetaan turvatarkastukseen ja tämän jälkeen henkilökunta jakaa kuulokkeet.
Ryhmiä lähti jatkuvasti liikkeelle ja ainakin meillä oli vaikeuksia aluksi tietää, kuka oli oppaamme ja mihin ryhmään kuuluimme.
Ohjatun kierroksen pituus oli Auschwitz I puolella noin 1,5-2 tuntia ja se tehtiin oppaan tiukassa ohjauksessa. Vierailuun kuului bussikuljetus Auschwitz II , eli Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirille ja takaisin. Auschwitz II puolella opasta ei ollut mukana ja siellä käynti vei kuljetuksineen toiset 1,5-2 tuntia.
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo | Kritiikkiä
On tietenkin positiivista, että paikka kiinnostaa ihmisiä laajasti. Museoalue ei kuitenkaan vedä suuria turistimääriä ongelmitta, vaan näyttelyt kasarmeissa ruuhkautuvat pahoin sesonkina.
Itse koin käytännönjärjestelyt (ja yleisen asenteen) huonoksi. Ihmisiä paimennettiin eteenpäin kuin karjaa ja kellareiden ahtailla käytävillä, sekä portaissa edestakaisin vaeltavat ryhmät kohtasivat ikävästi. Jos ja kun on tehty päätös, että Auschwitz-Birkenaunaun uhreja muistetaan keskitysleirimuseolla, tulisi järjestelyjen toimia niin, että näyttelyn kiertäjille on myös mahdollisuus tutustua esillepanoon rauhassa.
Vierailin muutamaa päivää aikaisemmin Majdanekin keskitysleirillä, joka oli paikkana ja näyttelyn osalta paljon puhuttelevampi ja informatiivisempi. Majdanekin sijainti Itä-Puolassa tekee siitä hankalasti saavutettavan kohteen, mutta jos alue vähääkään kiinnostaa, suosittelen pysähtymistä Lublinissa ja vierailua Majdanekissa.
7 comments
[…] Enemmän tietoa Auschwitz-Birkenaun historiasta löytyy muun muassa Wikipediasta ja Tämä matka -blogin artikkelista Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri mietityttää. […]
Mielenkiintoinen postaus teidän kokemuksistanne Auschwitzista! Oma vierailuni paikanpäällä oli varsin erilainen, tosin matkustin huhtikuussa, jolloin ei ehkä vielä kaikista pahin sesonki ollut päällä. Meillä kaikki sujui loistavasti, mutta itseäni jäi myös hieman ihmetyttämään tuo selfieiden ottaminen… todella epäkunnioittavaa etten sanoisi. Olin myös aiemmin lukenut, että paikkana Auschwitz on ahdistava ja kaikki turistit käyttäytyisivät kunnioittavasti, no näin ei ollut, vaan parkkipaikka oli samallainen turistisirkus kuin monet muutkin historialliset paikat.
Mielenkiintoinen kirjoitus ja täytyy käydä lukemassa uudelleen kun vierailu tulee ajankohtaiseksi. Niin kuin moni muukin, mekin olemme tätä vierailua suunnitelleet. Erikoista ettei opas maininnut mitkä rakennukset tai tavarat kierroksella olivat aitoja tai uudelleen rakennettuja, se tuntuisi kuitenkin jotenkin aika oleelliselta tiedolta kokonaiskuvaa ajatellen. Moni on kertonut, että vierailu vetää tosi hiljaiseksi mutta harmillista jos sen joutuu tekemään ”karjalaumassa”, ja varsinkin jos opaskin kävelee vielä päälle. Omatoimikierroksissa on oma hohtonsa mutta joskus huomaan, että opastetuista kiekoista saa niin paljon tietoa irti. Riippuu toki oppaastakin.
Tämä on yksi sellainen paikka jossa ehdottomasti haluaisin käydä. Onhan se aivan hirveä paikka, vetää taatusti sanattomaksi. Ja ei todella hymyilevien selfieiden ottamista varten.
Tuollainen hoputus ja muu ei kyllä kuulu paikan henkeen sitten mitenkään. Yritin muistella, ja olen käynyt Auschwitzin lisäksi Dachaun keskitysleirillä. En itse muista jonoja tai ryysistä, vaikka oltiin liikkeellä heinäkuussa – joskin noin 10 vuotta sitten, joten se siitä. En tiedä minkä ikäisen lapsen kanssa tuonne viitsisi mennä, ettei ihan painajaisiksi menisi, muistan itse rankkoja kuvia kuolevista ja kuolleista lapsista….
Kävin keväällä myös Auschwitzissä ja näytti muuten olevan täysin sama opaskin meillä. Minua ei niinkään häirinnyt tuo ”määrällä mässäily” vaan nimenomaan koin sen konkretisoivana asiana vaikkei sieltä miljoonaa kenkäparia löytynytkään. Tuollaisia lukuja kun on hankala ylipäänsä hahmottaa. Sen sijaan tuo kierroksen hoppu vähän harmitti, vaikka itse opas olikin mielestäni hyvä ja osasi kertoa asioista mielenkiintoisella ja informatiivisella tavalla museokierroksen alusta loppuun. Itsenäistä aikaa tutustua museon sisältöön olisin kyllä kaivannut enemmän.
Olipa valaiseva postaus noista vierailujärjestelyistäkin. Olen itse käynyt siellä niin kauan sitten, että en muista mitään erityisiä jonoja tms olleen ja meillä oli lapsetkin mukana. Hyvä tietää, ajattelin nimittäin kyllä käydä tuolla joskus uudelleen.
Kamalalta ja yllättävän mahdolliselta tuntuu tuo esittämäsi ajatus siitä, voisiko tämä tapahtua uudelleen. Maailmassa on niin paljon jännitteitä ja vihapuhetta, että en yhtään ihmettelisi. Juuri Balkanilta tulleena näin niitä sielläkin. Vielä, vaikka sodan siellä pitäisi jo olla ohi.