Angkor Wat on Kambodzan symboli ja kansalaisylpeyden lähde. Se on Angkorin temppeleistä massiivisin ja majesteettisin. Se on rakennus, joka kuuluu nähdä kerran elämässään.
Älkää ymmärtäkö väärin. Maailma on täynnä historiallisia ja merkittäviä paikkoja. Mutta on muutamia kohteita ylitse muiden, joihin tutustumalla voi saada käsityksen ihmisen kyvystä rakentaa jotakin todella merkittävää. Taj Mahal, Petran kaupunki, Chichén Itzá, Ateenan Akropolis, Pääsiäissaarten kivipatsaat, Kiinan muuri, Gisan pyramidit ja Machu Picchu. Siinä oma listani, joka on varmasti vajavainen, mutta minulle ne edustavat jonkinlaisia ihmeitä.
Älkää myöskään käsittäkö väärin kehoitustani nähdä jotakin kerran elämässään ehdottomasti. Kaikkien ei tietenkään ole mahdollista matkustaa Kambodzaan elämänsä aikana. Löysin tätä artikkelia tehdessäni Googlen aivan uuden katunäkymäkartan Angkor Watista. Halukkaat voivatkin nyt katsella kotisohvalta miltä Angkor Wat näyttää.
Vierailu Angkor Watissa
Olennaisinta on antaa temppelille aikaa. Kierrä Angkor Wat, jos mahdollista niin aamulla, kuin illallakin. Rakennukset ovat kivenharmaita ja synkän värisiä, mutta auringonlaskun aikaan Angkor Wat muuttuu kullanruskeaksi. Tutki rauhassa myös temppelin takapihaa, eli sen hiljaisempaa itä-puolta.
Älä suorita paikkaa opaskirja kourassa, vaan lue valmiiksi perusasiat, poimi paikanpältä mielikuvat talteen ja lue sitten rauhassa hotellilla tai kotona valokuvia katsellessasi se kaikki muu tieto, mitä tästä valtavasta rakennuksesta on saatavilla.
Ole läsnä ja anna mielikuvituksesi laukata
Ennen kaikkea ole läsnä. Anna rakennuksen puhua sinulle. Unohda kuumuus ja yhä uudet korkeat portaat tasanteelta toiselle. Sulje silmäsi ja kuvittele minkälaiselta nyt värittömät seinät ja harmaat tornit ovat näyttäneet loistonsa päivinä, kullattuina ja kirkkain värein maalattuina. Kun syvät vesialtaat ovat olleet täynnä vettä ja juhlat toisensa jälkeen ovat täyttäneet temppelin pihat ja ulkoalueet kulkueineen.
Kuulostele tuhansien temppelitanssijattarien kikatusta ja paljaiden jalkojen suhinaa kivisillä käytävillä. Haista suitsukkeiden tuoksu ja kuule pappien hiljainen mumina heidän tutkiessa pyhiä kirjoituksia kirjastoissa. Usko Kmerien lailla tarina jumalien ja demonien tuhatvuotisesta maitomeren kirnuamisesta elämän eliksiirin valmistamiseksi. Ja yhdy mielessäsi valitukseen, kun kuningas kuoleman jälkeen haudataan temppelin korkeimpaan torniin, maailman keskipisteeseen, aurinkojumala Visnun kotiin.
Angkor Watin historia
Vuonna 1864 ranskalaiset kolonialistit saapuivat Kaakkois-Aasiaan ja ottivat vallan Kambodzassa. Länsimaailma kiinnostui temppelistä, kun ensimmäiset valokuvat ja kuvaukset ilmestyivät lehdistössä.
”Eräs näistä temppeleistä – kilpaillen Salomon temppelin kanssa, ja jonkun muinaisen Michelangelon pystyttämä – saattaisi saada kunnioitetun paikkansa kauneimpien rakennustemme joukossa. Se on loistavampi, kuin mikään antiikin Kreikan tai Rooman meille jättämä, ja antaa vastakohdan barbaarisuudelle, johon maa on nyt syöksynyt” – ranskalainen tutkimusmatkailija Henri Mouhot.
Angkor Watin rakentaminen ajoittuu khmerien huippuaikaan, joka kesti 880 – 1190 jaa. Temppeliä rakannettiin vuodesta 1112 jaa seuraavat 27 vuotta kuningas Surayavarman II toimesta. Kuningas ehti kuitenkin nauttia temppelistä vain 20 vuotta. Kuninkaan kuoltua koko valtakunta hiljalleen heikentyi, sitten valloitettiin ja lopulta kuihtui kokonaan pois 1500-luvun alussa.
Kukoistuksensa huipulla Angkor oli suurin kaupunki maailmassa. Khmer-imperiumin pääkaupungissa asui eri arvioiden mukaan 1-1,5 miljoonaa ihmistä. Nimi tarkoittaakin mahtavaa kaupunkia. Koko alueen muurien sisälle mahtuisi 20 Vatikaanivaltiota.
Angkor Wat ei ole pelkkä temppeli, vaan kokonainen pieni kaupunki puolustusmuurineen ja vallihautoineen. Sen mitat ovat 1,5 km länsi-itä-suunnassa ja 1,3 km pohjois-etelä-suunnassa. Noin 200 m leveä vallihauta ja puolustusmuuri sulkevat sisälle kaupunkialueen, jonka keskellä sijaitsee päätemppeli.
Lännestä kulkee pitkä saapumistie kaupungin halki temppelin keskipisteeseen. Khmerit uskoivat, että mitä pidempään lähestytään temppeliä, sitä pyhempi se on. Moni katsoo ensimmäistä kertaa Angkor Watin sillan päässä odottavaa ensimmäistä galleriaa ihmeissään. Noin pienikö se oli? Varsinainen temppeli näkyy kuitenkin vasta kun ensimmäinen muuri on ohitettu.
Temppelialueen uloin muuri on mitoiltaan 1025 x 800 metriä. Muurien ja itse temppelin väliin on pesiytynyt iso määrä kauppiaita. Silti, jos aikaa on ja kunto kestää, voi temppeliä kiertää myös tämän nurmialueen kautta.
Jokaisella mitalla on merkityksensä
Mielenkiintoisin asia Angkor Watissa ovat rakenteiden muodostamat kehät, joiden ympärysmittoihin on sisällytetty khmerien ajanlaskun yksiköiden pituuksia. Jokinen muuri ja terassi sisältää ajanlaskun symboliikkaa ja mitä sisemmäksi temppeliä mennään, sen pienempiin aikayksiköihin siirrytään.
Khmerit käyttivät kahta kalenteria pysyäkseen ajanlaskussa, jotka perustuivat kuun ja auringon liikkeisiin. Kuun liikkeisiin perustuvan kalenterin mukaan kuukaudessa on 27,30 päivää. Vuodessa on vastaavasti 354,36 päivää. Aurinkokalenterin mukaan kuukaudessa on 29,53 ja vuodessa 365,24 päivää.
Nämä mitat löytyvät erimuodoissa ulkomuurista, temppelin terasseista ja gallerioiden päittäisistä mitoista. Itse keskustornissa on 12 portaikosta, jotka viittaa kolmen kuukauden välein tapahtuviin päivänseisauksiin ja päiväntasauksiin.
Science lehdessä julkaistussa artikkelissa tutkijat kertovat löytäneensä 22 näkymäsuuntausta Angkor Watin rakenteissa, joiden mukaan on voitu tarkkailla auringon ja kuun asemaa. Angkor Wat toimi siis myös käytännön observatoriona, jota khmerit käyttivät taivaankappaleiden sijainnin määrittämiseen pysyäkseen mukana ajanlaskussa.
Itse temppeli koostuu kolmesta päällekkäisestä terassista, joita reunustavat galleriat. Jokaisella kolmella gallerialla on neljä sisäänkäyntiä ja neljä nurkkatornia.
Päätemppeli on korotettu 332 m x 258 m kokoiselle terassille muun kaupunkirakenteen yläpuolelle. Temppelin huipun muodostavat keskustorni, joka yltää 65 metrin korkeuteen ja sitä reunustavat ylimmän gallerian neljä kaunista nurkkatornia
Silloin ennen
Vuonna 2002 kun vierailin Angkor Watissa sai korkeimpaan keskustorniin kiivetä katsomaan auringonlaskua. Silloin meno oli täysin villiä. Paikka täyttyi hyvissä ajoin ja parhaimpia paikkoja haettiin aukoista, joissa ei silloin ollut mitään putoamissuojia. Auringon laskettua ihmiset taiteilivat alas tornista pimeässä. Kuvat N. Rickards
Koska muutama turisti todellakin kuoli putoamalla tornista ja portaat rapistuivat hiljalleen, kiivetään torniin nykyisin vain valoisaan aikaan ja hitusen parempia portaita pitkin. Paikkaan ei myöskään päästetä alle 12-vuotiaita.
13 comments
[…] Angkor Wat – Tämä sinun tulee nähdä kerran elämässäsi […]
Äskettäin tuolla käyneenä arvostin erityisesti kuviasi vierailustasi tuolla siihen ”villiin aikaan” kun turistit saivat vielä kiivetä miten vaan – ei niin, etteikö varmaan ole hyvä asia, että tuota pantiin kuriin, mutta oli silti kiva nähdä miltä tuo silloin näytti!
En mä tiedä, olisinko enää lähtenyt kiipeämään tuollaisia portaita ylös ajas, etenkin kun tungos on pahentunut ihan älyttömästi.
Ehdottoman hyvä kehitys.
Upea postaus ja niin informatiivinen! 🙂 Vaikka itse katselin noita temppeleitä vain viikko sitten, en todellakaan tiennyt kaikkea tuota. Ihastelinkin niitä paikan päällä juuri fiiliksellä ja kuuntelin miten seinät puhuivat historiaansa – siellä jotenkin vain tuntee sen. Upea paikka! Ja kiva oli lukea näin jälkikäteen faktapohjaa tarkemmin 🙂
Kiitos!
Eihän jokaisen tarvitse olla historiasta samalla nippelitietotasolla kiinnostunut, kuin minun. Usein pelkää, että postauksista tulee liian pitkiä, kun lähden avaamaan asiaa suurinpiirtein kivikaudelta lähtien 😉
Tärkeintä on todellakin olla läsnä ja antaa fiiliksen viedä. Kyllä ne vuosiluvut sitten selviää myöhemmin.
Vau, kiitos tästä postauksesta! :–) Oon keväämmällä lähdössä noille suunnille ekaa kertaa enkä ikinä kyllästy katsomaan kuvia ja lukemaan näistä temppeleistä. Ei malttais odottaa että pääsee näkemään ne omin silmin!
Mitä mieltä muuten olet, onkohan huhtikuussa liian kuuma pyöräillä temppelialueella? Olin ajatellut että pyöräileminen ois tosi kiva idea, mut sit tajusin että siellä on silloin kuiva kausi ja varmaan ihan tajuttoman kuuma. Kannattaako vaan suosiolla lähteä jonkun muun ajokin kyytiin vai pärjääköhän runsaalla vedenjuonnilla?
Nyt taidat kysyä vähän väärältä henkilöltä tuosta pyöräilystä. Minusta kun on AINA liina kuuma pyörilllä 😉
Oikeasti välimatka kaupungista temppelialueelle on jo 7 km ja siihen päälle sitten polkeminen alueella ja tietenkin takaisin hotellille. Eli helposti 30-40 km päivässä. Ei varmasti mikään homma hyväkuntoiselle, mutta kyllä pitää olla varma kunnostaan. Lisäksi huomasin, että polkupyörät on aika huonokuntoisa. Tuolla näkyi myös sellaisia tosi hienoja pyöriä osalla, mutta niitä en nähnyt missään vuokrattavan. Olisiko sitten joku pyöräilyretkiin erikoistunut firma, jolta niitä saa.
Kysyin mieheltä, joka polkee kesät talvet töihin Oulussa ja sanoi että voisi mennä pyörällä mutta varautuisi sitten siihen, että laittaa pyörän Tuk-Tukin kyytiin paluumatkalla. Etenkin illalla on melko turvatonta polkea bussien ja autojen välissä pimeällä tiellä.
Toivottavasti joku osaa kertoa kokemuksistaan, jos on tuolla pyöräillyt.
Fillaroin itse yhden päivän ympäri aluetta vuosia sitten – silloin oli maaliskuu ja lämpöä normaalit about 30 astetta. Ei kuitenkaan ollut kovin hikistä hommaa sillä varsinainen temppelialue on maastoltaan varsin tasaista ja pysähdyksiä tulee tehtyä vähän väliä.
Itse pidin pyörää tuktukia parempana vaihtoehtona – sai tehdä juuri sellaisen kierroksen kuin halusi ja ei tarvinut säätää kuskin kanssa.
Pyörä ei ollut kovin kummoinen mutta kuten sanottu maasto ei ole vaativaa ja tiet ovat ihan siedettävässä kunnossa. Pimeässä ei kannata tietenkään ajella
Kiitos kokemuksen jakamisesta 🙂
Onpa siis tuuri että meidän matka eteenpäin on suuntaamassa juuri tuonne. 🙂
Mutta mitä ihmettä, alle 12-vuotiaita ei päästetä sisään lainkaan? Minnekään temppeleihin? Edes vanhempiensa seurassa?
Temppeleihin pääsee, mutta ei pääse kiipeilemään torneihin. Tässä Ankor Watin korkeimmassa tornissa se valvonta myös toimii, eli teidän pitää mennä vuorotellen, mutta onneksi jo sillä keskitasolla on ihan riittävästi katsottavaa lapselle.
Juu, Angkoriin vaan temppeleitä valloittamaan 🙂
Angkor Wat on kyllä aivan upea. Me menimme juuri sinne auringonnousun aikaan ja vaikka paikalla oli monen monta muuta turistia niin silti siinä hetkessä oli jotain todella taianomaista. Temppelille suunnistettiin vielä pimeydessä kännykänvalon voimin ja vaikka sen päiväinen auringonousu ei ollutkaan mikään upein niin silti kokemus jäi mieleen ikuisiksi ajoiksi!
On se niin hieno!
Onneksi tuolla on tilaa ja ei tarvitse ihan kylkikyljessä sitä auringonnousua katsoa. Meillä oli myös sellainen puolivarjoinen päivä ja kaikista kuvista tuli kyllä melko harmaita, mutta ei anneta sen haitata.