Andalusian Iznajar ja Comares | Upeat valkoiset kylät

Andalusian Iznajar ja Comares. Andalusian Iznajar ja Comares ovat klassisia ”Pueblo Blanco”, eli valkoisia kyliä. Näissä paikoissa kylän viehätys perustuu tavalliseen kyläelämään ja upeaa maisemaan.

Menen mihin tahansa Andalusian upeista valkoisista kaupungeista, löydän niistä aina tiettyjä samankaltaisuuksia. Komea, jo ajanhampaan puraisema kirkko seisoo keskellä kylää kaiken nähneenä. Kirkon sivulla on aukio, jonka ympärille ryhmittyvät paikan merkittävimmät rakennukset. Penkeillä vanhat miehet parantavat maailmaa ja pariskunnat tapaavat appelsiinipuiden alla.

Hienointa on liikkua näissä kylissä aikaisin aamusta, usvan vielä noustessa maasta, jota aurinko arasti lämmittää. Kaikkialla on aivan hiljaista, ei kuulu kuin heräävien lintujen laulu ja kukon ääni kaukaa maatilalta.

Andalusian Iznajar ja Comares | Comares

Comares sijaitsee 35 km päässä Malagasta ja noin 700 metrin korkeudessa. Sen kukkulan laelta aukeavat 360 asteen näkymät ympäri Axarquía maakuntaa. Kaukaisuudessa kohoavat vuoret yli 2000 metrin korkeuteen ja horisontissa näkyy selkeällä ilmalla meri. Varmasti tästä syystä Comares tunnetaankin nimellä ”the balcony of the Axarquía” – Axarquian terassi.

Comaresin nimi tulee sanoista Arabic Qumaris tai Hins Comarix  hieman lähteestä riippuen. Käännettynä nuo kumpikin tarkoittavat kukkulan linnoitusta. Kun katsoo Comaresin sijaintia, ymmärtää miksi se on ollut sotilaallisesti täydellinen linnakkeen paikka. Linnake rakennettiin ensimmäistä kerta roomalaisten toimesta ja kunnostettiin uudelleen 900- luvulla maurien ottaessa Andalusiasta jalansijaa.

Comares tyhjenee vähitellen

Comaresissa asuu noin 1500 asukasta, mutta vain puolet heistä itse kylässä. Monet ovat jättäneet kylän ja muuttaneet suurempiin kaupunkeihin. Useassa talossa olikin myytävänä kyltti kiinni ikkunan säleiköissä.

Kylien tyhjeneminen johtuu siitä, että elannon saaminen perinteisellä maanviljelyllä on äärimmäisen vaikeaa. Vain vanhemmat ihmiset jaksavat edelleen ylläpitää perinteitä ja viljelevät hedelmäpuita hoitamalla maata ilman koneita muulien avulla. Tilakoot ovat suurentumassa ja kaikkialla näkyi kuinka suuria aloja maata pengerretään koneellisesti. Mantelipuut ja sitruunaviljelmät väistyvät vauhdilla avokadopuiden tieltä.

Comaresissa on kuitenkin edelleen kaksi toimivaa kauppaa, kaksi baaria, posti, mutta ei yhtään matkamuistomyymälää, mikä on erittäin positiivinen asia. Tänne eksyvät löytävätkin hyvin hoidetun kylän, ilman turistikrääsää.

Comares ja Ruta de la Pasa

Matka Comaresiin kulkee pitkin maisemareittiä Ruta de la Pasa, joka on sellaisenaan jo syy lähteä ajelulle. Reitti näytti olevan myös moottoripyöräilijöiden ja pyöräilijöiden suosiossa, eikä ihme, sillä mutkatietä näissä maisemissa kelpaa varmasti ajella.

Kuvat ovat helmikuun puolivälistä, jolloin luonto on vasta heräämässä. Muutaman viikon kuluttua mantelipuiden kukinta olisi ollut komeimmillaan. Espanjan suurimmat manteliviljelmät ovat juuri täällä, eli Välimeren rannikolla ja Andalusian rinteillä.

Kauneimmillaan mantelipuiden kukinta kestää pari viikkoa. Puu kukkii ennen lehtien puhkeamista ja tämän ansiosta kukat pääsevät päärooliin. Kukkien väri muuttuu usein kukinnan aikana vaaleanpunaisesta valkoiseksi.

Andalusian Iznajar ja Comares | Iznajar

Iznajar sijaitsee keskellä Andalusiaa, Genil-joen suistossa lähellä Cordoban maakunnan eteläistä rajaa. Se on paikka, jonka espanjalaiset selvästi haluavat pitää omana salaisuutenaan. Paikasta ei juuri puhuta matkaoppaissa ja mekin bongasimme sen sattumalta Peter Nymanin matkaohjelmasta. Sijainti on kuitenkin niin keskeinen, että paikassa on helppo käydä.

Iznajarissa asuu noin 6000 asukasta ja sen tuotavuuden elinvoimaisena oliivialueena on varmistanut Embalse de Iznájaria on tekojärvi, joka on valmistunut 1969. Embalse de Iznájaria toimii myös turisteille houkuttimena. Kuumassa Andalusiassa näin suuri tekojärvi on suurta luksusta.

Iznajar

Iznajarin alkuperäinen kylä kukoisti kahdeksannella vuosisadalla maurien rakennettua linnan alueelle. Linnan, jonka nimi muuten on Hish Ashar, onnellinen linna, raunioita kunnostettiin 1500-luvulla ja edelleen kunnostettavaa riittää. Paikka on huonossa kunnossa ja sitä, sekä sen ympäristöä kannattaakin ihailla ilta-auringossa hieman kauempaa.

Ylös näköalapaikalle on rakennettu hauskat portaat, jotka kiemurtelevat kirkon ja asuntojen seassa. Kallion viereen on rakennettu myös pienet, mutta sitäkin jyrkemmät portaat, joita pitkin pääsee alas järven tasolle. Itse miradorilta aukeaa 360 astetta ehkä parasta näköalaa, mistä olen hetkeen nauttinut.

Caserío de Iznájar, läheisyys lämmittää

Majoituimme Caserío de Iznájar nimisessä hotellissa, jossa yö aamiaisineen maksoi 50 euroa. Caserío de Iznájar sijaitsee saarella, järven keskellä ja huolimatta siitä, että aamusta hengitys huurusi huoneessa, se oli oikein viehättävä paikka yöpyä. Nämä ovat niitä öitä ja aamuja, kun kumppanin vieressä viipyilee pitkään. Ikkunoiden välissä oli muutaman sentin raot ja kivilattia järkyttävän kylmä.

Hotelli on perinteiseen espanjalaiseen tyyliin rakennettu, niin että sen keskelle jää suuri avoin tila. Siellä oli mukava istua illasta, kun ulkona oli jo tullut liian kylmä. Meidän lisäksemme asukkaita ei ollut kuin neljä ruotsalaista, jotka olivat olleet vaeltelemassa rinteillä jo monta päivää.

Järvestä saatava kala ei ollut ravintoloitsijan mukaan hyvää, mutta hänelle oli listalla turskaa hyvän risoton kera ja kun siihen otti lisäksi paikallista valkoviinia kaveriksi, oli aika pehmoinen ja tyytyväinen olo, kun kaatui sänkyyn.