Ahr-joki ja Rotweinwanderweg
Ahr-joki ja Rotweinwanderweg on ollut pitkään kohdelistallamme. Halusimme käydä katsomassa olisiko Ahr-joki ja Rotweinwanderweg saamamme vinkin mukaisesti: ”Ainoastaan saksalaisten eläkeläisten löytämä herkku”.
Ahr-joki on niin pieni, vain 89 km pitkä, että sen sijoittaminenkin kartalle vaatii hetkisen. Se on Reiniin ja Moseliin verrattuna kuin puro. Paikka löytyy pienellä etsimisellä Bonnin ja Köllnin läheltä.
Ahr-joen pienuudesta on myös hyötyä, sillä kyseessä on kompakti viinialue, jolla on kaksi selkeää keskusta: Bad Neuenahr-Ahrweiler, sekä Altenahr. Bad Neuenahr-Ahrweilerin kaksoiskaupunki on paikka, josta Ahr-joen viiniviljelmät alkavat. Tästä eteenpäin, noin 40 kilometrin matkan ajan löytyy upeita rinteitä käveltäväksi ja loistavia viinejä maisteltavaksi.
Ahr-joki ja Rotweinwanderweg: Miksi kannattaa tulla?
Ahr-laakso on poikkeuksellista viinialuetta. Vuosisatoja vanhat, jyrkät liuskekiviset viiniterassit liittyvät saumattomasti kallioisiin harjuihin, vanhoihin linnan raunioihin ja sankkoihin metsiin.
Ahr-joki ja Rotweinwanderweg on yhdistelmä, jossa on paketoitu yhteen ulkoilureitit, sekä viiniviljelmät. Punaviinitie – Rotweinwanderweg, on tarkkaan merkitty ja hyväkuntoinen vaellusreitti, joka kulkee 35 kilometrin matkan viiniviljelmien ja tärkeimpien kylien välissä.
Ahr-joki ja Rotweinwanderweg vie Spätburgunderin alkulähteille. Spätburgunder on Pinot Noirista valmistettu Ahrin valkoviini. Tätä viiniä saksalaiset luonnehtivat mielellään ”Shamppanjaksi ilman kuplia ja hiivaa”. Kyseessä on herkku, jota ei Saksan ulkopuolelle montaakaan pullollista lähde. Viinin metsästämisen voi ottaa vaikka matkan pääteemaksi ja maistella lasillisen jokaisessa pysähdyspaikassa.
Alueen ilmastoa kutsutaan matkaoppaissa usein välimerelliseksi ja sitä se kyllä olikin jo toukokuussa. Hyvin jyrkkiä kallioita, joiden rinteille viiniviljelmät ovat pengerretty, hellii paikallisen uskomuksen mukaan vähintään 1450 aurinkoista tuntia. Koska viiniköynnökset olivat vielä lehdettömiä, korostuivat tuhannet terassit erityisesti maisemasta.
Ahr-joki ja Rotweinwanderweg
Ahr-joki ja Rotweinwanderweg on yhdistelmä, jossa on paketoitu yhteen ulkoilureitit, sekä viiniviljelmät. Punaviinitie – Rotweinwanderweg, on tarkkaan merkitty ja hyväkuntoinen vaellusreitti joka kulkee 35 kilometrin matkan on viiniviljelmien ja tärkeimpien kylien välissä.
Esim. Ahrweiler – Bad Neuenahr välisen reitin pituus on 6,7 km, joten reippailla voi ilman sen ihmeellisempia vaellusvarusteita. Parkkipaikoilla tosin näkyi vaeltamisen meitä vakavammin ottavia ihmisiä, jotka suunnistivat rinteille reippaina vaellussauvat heiluen ja nahkahousut vilkkuen.
Rotweinwanderweg on pääsääntöisesti asfaltoitu, joten myös lastenrattaiden ja lapsien kanssa viinireitillä liikkuminen on mahdollista, kuten Lempipaikkojani -blogissa osoitettiin.
Me pysäytimme auton aina, kun teki mieli ulkoilla, ja kuljimme viiniviljelmien keskellä kulkevia teitä ilman sen suurempia reittisuunnitelmia. Tiet olivat osin merkitty Rotweinwanderweg tunnuksella, punaisella viininrypäletertulla. Osin tiet olivat työkoneille tarkoitettuja sorateitä, mutta niillä liikkuminenkin onnistui hyvin.
Vaikka nousu ei alhaalta näytäkään jyrkältä, se on sitä. Yleensä kukkulan laella on tuoli istahtamista varten, joten fiksu kantaa mukanaan vähän evästäkin veden lisäksi ja nauttii piknikista maisemia katselen.
Vinkki: Vuokraa pyörä. Pyörätie seuraa jokea lähes koko sen matkan ja on erillään autotiestä. Teppo kävi testaamassa reittiä 15 kilometrin matkalta Bad Neuenahr- Ahrweilerin ympäristössä, ja totesi, että haluaisi jonain päivänä ajaa koko pyöräreitin.
Voin myös sanoa, että saatu vinkki piti paikkansa. Ahr-joki ja Rotweinwanderweg olivat vielä nyt toukokuussa seesteisen hiljaisia verrattuna mm. Mooselin varrella sijaitseviin kyliin, noissa oli jo täysi sesonki päällä.
- Reitistä on saksaksi infoa on hyvin saatavana, ja Google-kääntäjä auttaa.
- Englanniksi hyvät sivut löytyvät täältä
- Loistava kartta alueesta löytyy täältä
Spätburgunder, ”Shamppanjaa ilman kuplia ja hiivaa”
Ahr-laakson viiniviljelmät ovat Saksan pohjoisimpia ja alueena Saksan 13 viininviljelyalueista pienimpia, kooltaan vain noin 550 hehtaaria. Riesling on pääasiallinen viljeltävä valkoviinirypäle, mutta alue on tunnetumpi Spätburgunderista (Pinot Noir), sekä sen varhain kypsyvästä sukulaisesta, harvinaisesta Frühburgunderista.
Ahr-joki on tietyllä tavalla exclusiivinen viinintuottoalue, sillä sen viinien kysyntä on niin suurta Saksassa, että alueen viinit harvoin lähtevät kotimaan markkinoita pidemmälle. Kutkuttavin tuliainen viinitietoiselle onkin punaisesta Pinot Noirista valmistettu Ahrin valkoviini (Spätburgunder). Tätä viiniä saksalaiset luonnehtivat mielellään ”Shamppanjaksi ilman kuplia ja hiivaa”.
Spätburgunderin makua on vaikea kuvailla, mutta se on jotenkin selkeäen saksalainen valkoviini. Maku on yleisesti kuivahko, mutta usein viinistä nousee hyvin maistuva jäännössokerisuus pinnalle. Orastavaa punaviinistä mausteisuutta aistii monessa viinissä. Kaikki maistelemani Spätburgunderit olivat ehdottoman hauskoja ja aisteja kutittelevia.
Bad Neuenahr-Ahrweiler
Bad Neuenahr-Ahrweilerin kaksoiskaupunki sopii hyvin tukikohdaksi Ahr-laakson vierailulle, sillä hotellitarjontaa löytyy paljon. Paikkakunta koostuu idässä sijaitsevasta kylpyläpaikka Bad Neuenahrista ja lännessä olevasta Ahrweilerista, jotka yhdistettiin toisiinsa 1969. Ahr-joki kulkee kaupungin lävitse ja sen rannat ovat pyhitetty virkistyskäyttöön.
Bad Neuenahrissa tuntuu menneen ajan hienostuneisuus. Se on täynnä ihastuttavia kahviloita ja baareja, sekä hyviä ravintoloita. Mikäli punaviini ei kiinnosta, voi maistella vuodesta 1584 asti tunnettua terveysvettä. Nykyisin tätä kivennäisvettä myydään Apollonaris-nimisenä ja sitä on tarjolla kaupungissa kaikkialla.
Paikka oli nyt täynnä brittejä, joista osa oli Aston Martin kerholaisia. Herrat ja rouvat olivat tulleet viettämään kevätpäiviä autoineen Saksaan, missä menopelien hevosvoimia voi oikeasti myös baanalla käyttää.
Ahrweiler
Ahrweiler on matkaoppaissa kaksoiskaupungista tunnetumpi. Kaupunginmuuri, vallihauta, portit ja tornit ovat peräisin 1300-luvulta ja ristikkotaloja on säilynyt lukuisia. Kokonaisuus on söpö, mutta ei mitenkään erikoinen. Mooselin rannat ovat täynnä huomaavasti vaikuttavampia ristikkotalokaupunkeja.
Vinkki: Mikäli haluat bongailla joskus oikein kunnolla ristikkorakenteita, suuntaa Celle-nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee Hannoverin lähellä Ala-Saksin osavaltiossa. Tästä pienestä kaupungista löytyy yli 480 kappaletta hyvin säilynyttä taloa alkaen vuodesta 1533.
Ahrweiler sopii hyvin paikaksi, jossa voi istua torilla ja nautiskella muutaman lasillisen laadukasta Rieslingiä tai Spätburgunderia. Viinilasilliset ovat melko reiluja, eli 2 dl ja hinta laadukkaallakin viinillä 4-8 euroa. Älä juo täällä talonviiniä, vaikka saisitkin sen kahdella eurolla eteesi, vaan nauti kerrankin todella kohtuuhintaisista laatuviineistä.
Lempipaikkojani -blogista löytyy laajempi esittely Ahrweilerista.
Altenahr
Altenahr sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Bad Neuenahr-Ahrweilerin kaksoiskaupungista ja sopii hyvin päiväajelun lounaspaikaksi. Tiellä 267 matkalle osuu myös Laach-niminen paikka, josta tämän postauksen kaikki viininviljelmäkuvat on otettu.
8 comments
Mun suosikkiyhdistelmä viinit ja patikointi! 🙂
Voi, tuo olisi kyllä minulle sopivaa pyöräilyseutua. Itävallassa Wachaun alueella pääsin vähän siihen fiilikseen, kun tiloja, maisteluviinejä ja maisemia on koko ajan edessä ja ympärillä. Kiitos vinkeistä, täytyykin tutkia paremmin tuon puolen Saksaa. Käsespätzle kuuluu mulla ohjelmaan kerran Saksan reissulla oluen kera, mutta en sitä muuten eteeni kaipaa 😀
Näyttää Vuosaaren Himalajalta tai Malminkartanon täyttömäeltä, mutta herää tietysti kysymys, mikä tippi alueella pesii ja onko se löydettävissä ja miten on geokätköjä. Viinitarhoista sain yliannostuksen jo lapsena.
Mahtavannäköiset maisemat ja viinin ystäville varmasti erilainen reissu! Itse kun en juo niin keskityin lähinnä katselemaan noita herkullisia ruokia 😛 Liekkipiiras kuulostaa hyvältä!
Olipa hauskaa ja mielenkiintoista lukea kokeneiden matkailijoiden näkemyksiä ja mietteitä minulle raakkaksi muodostuneesta Ahrista. Totta, ettei alue ole iso eikä Ahr-joki vedä vertoja mahtavalle Reinille, tai Moselille, mutta rauhaa ja luontoa kaipaavalle alue on mitä mainioin. Ja viinitiloja löytyy tiheästi ja vaellusreittejä on todellakin paljon, muitakin kuuluisimman punaviinireitin lisäksi. Itse en olekaan vielä maistanut Spätburgunderista valmistettua valkoviiniä, mutta täytyy laittaa listalle. Sitä ei kovin yleisesti taida olla tarjolla eli on todellakin vähän sellainen paikallinen erikoisuus. Samoin kuin punainen kuohuviini (Rot Sekt). Ja iso kiitos linkkauksesta 🙂
Minusta noita alueita on tosi hankala vertailla, koska kaikilla on oma ”luonteensa”. Joskus joku on kysynyt, että kannattaako mennä Moselille vai Reinille? Tosi vaikea vastata, kun ei tiedä mistä ihminen on kiinnostunut ( viinistä, maisemista, joesta, hyvistä hotelleista, ruuasta jne.). Minut nämä kolme laaksoa ovat tehneet hyvin maisemaonnelliseksi, joten parasta olisi tutustua kaikkiin.
Spätburgunder kyllä kolahti kunnolla ja toimme sitä pari pulloa kotiinkin.
Moni ottaa ehkäpä vaeltamisen vähän liiankin vakavasti. Me olemme sellaisia, jotka loikkaavat ulos autosta ja lähtevät kävelemään vaikka sandaaleissa. Kyllähän sitä esim. koirankin kanssa voidaan kävellä kilometrikaupalla, sitä sen enempää suunnittelematta, joten miksi ei voisi samaa tehdä viiniviljelmienkin keskellä : )
En ole ikinä ennen nähnyt noin upeita valokuvia viinimäistä kuin nuo panoramakuvat. Yleensä kuvataan kesän vihreyttä ja syksyn ruskaa viinimäillä. Noissa kuvissa näkyy erinomaisesti myös harmaa liuskekivimaa, mikä varaa auringon lämpöä ja antaa makunsa rypäleisiin (terroir). Täällä Pfalzissa viinitarhojen maa on punaista hiekkakiveä. Kuvista ymmärtää myös, miksi saksalainen käyttää viiniköynnöksistä sanaa ”Weinstock” eli viinikeppi. Ei noissa lehdettömissä kepeissä talvella paljoa köynnöstä näy. Schwarzwaldin schwabit olisivat varmaan kanssasi samaa mieltä, että nuo kuvan Späzlet voi suosiolla jättää väliin, tehdastekoisia ja vielä paistettuja eli lämmitettyjä. Spätzlet ovat schwabien kansallisruokaa eivätkä he kai pysyisi hengissä ilman niitä. ” ……” on myös vastikään valittu Schwabenin alueen gastronomian lähettilääksi” (lainaus Linguee -sanakirjasta). Kokin/keittäjän on tehtävä ja tarjottava aina ne tuoreena. Hyvistä spätzleistä hyvä emäntä tunnetaan – kuulemma. En ole (vielä) hyvä emäntä, mutta oppimiskykyinen.
Kiitos!
Oli tosiaan kiva nähdä liuskekivet ja penkereet ilman kasvillisuutta. Nyt niiden muodot tulivat kunnolla näkyviin. Samoin viinimäillä näki paremmin kaikki tukirakenteet ja erilaiset tuentatavat. En ole koskaan aikaisemmin ollut näin aikaisin reissussa, joten kaikki oli ihan uutta. Yleensä olen ollut vasta syksyllä liikenteessä, jolloin tietty sadonkorjuussa ja viinirypäleissä itsessään on ihmettelemistä.
Späzlet menee samaan ruokasarjaan kun Gnocchi ja Knöödelit. Ne ovat varmasti hyviä ruokia oikein tehtynä ja uskon monien pitävän niiden mausta, mutta valitettavasti en ole saanut kuin huonoja itse eteeni.